Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Mikäli viime viikonvaihteessa olisi syntynyt uusi sopimus, olisin antanut pääministerin ilmoituksen heti maanantaina täysistunnolle. Kun näin ei käynyt, ajattelin jo ilmoituksen vetää pois, mutta eduskunnasta tuli perusteltuja toiveita, että sen lisäksi, että suurelle valiokunnalle ja ulkoasiainvaliokunnalle on raportoitu neuvottelujen edistymisestä, annetaan myös ilmoitus täysistunnolle.

Viime viikonvaihteen epäonnistuminen oli yleensä valitettavaa, vaikkakaan ei täysin odottamatonta. Etukäteen arvioitiin, että kokouksella oli mahdollisuus löytää yksimielisyys isoista toimielinkysymyksistä, jos poliittista tahtoa löytyy. Tällä kertaa sitä ei löytynyt.

Vaikka poliittista tahtoa olisi ollutkin, päämiestason hvk olisi ollut mittavan haasteen edessä. Kokouksen alkaessa perjantaina 12. päivä joulukuuta perustuslaillinen sopimus oli merkittäviltä osiltaan auki. Suurten, vallankäytön kannalta keskeisten toimielinkysymysten lisäksi avoinna oli kymmeniä unionin eri politiikka-aloja koskevia muutosesityksiä. Niiden käsittely toimielinkysymysten ohella yhden viikonlopun kuluessa olisi ollut valtava urakka, ja ne olisivat todennäköisesti ainakin osittain jääneet myöhemmin käsiteltäviksi.

Hvk ei kuitenkaan edes aloittanut näiden politiikka-alojen käsittelyä. Myöskään toimielinkysymyksistä ei ehditty käydä kattavaa keskustelua, jossa kaikki nykyiset ja tulevat jäsenmaat olisivat olleet mukana. Varsinainen kokoussalissa käyty keskustelu oli lyhyt ja alustava. Suurin osa ajasta kului puheenjohtajan käymiin kahdenvälisiin keskusteluihin jäsenmaiden kanssa. Näiden keskustelujen avulla puheenjohtaja yritti ratkaista hvk:n visaisimmaksi osoittautunutta ongelmaa eli neuvoston ääntenpainotusta. Kun tämän ongelman ratkaisu ei onnistunut, puheenjohtaja päätteli, ettei sopimusta koko paketista synny, ja kokous lopetettiin lauantai-iltapäivällä 13. joulukuuta.

Me suomalaiset emme yhtyneet puheenjohtajamaa Italian valitsemaan menettelytapaan olla käyttämättä virkamiesvalmistelua ja viedä kaikki asiat ministereiden käsiteltäväksi. Olisimme pitäneet parempana sitä, että syksyn aikana huolellisella virkamiesvalmistelulla olisi pohjustettu ministerikokouksia, ja sitä, että ministerit olisivat voineet käydä aitoa vuorovaikutuksellista keskustelua hvk:n neuvotteluissa. Tämä olisi auttanut siinä, etteivät ihan kaikki asiat olisi olleet auki päämiestason hvk:n alkaessa. Se ei kuitenkaan olisi ollut ratkaisevaa viime viikonloppuna, koska jäsenmailta puuttui todellinen tahto etsiä kaikille hyväksyttävä ratkaisu jäsenvaltioiden valta-asemien uudistamiseen neuvoston päätöksenteossa. Puheenjohtajaa ei voi pitää syyllisenä hvk:n epäonnistumiseen tällä kertaa.

Joidenkin valtioiden haluttomuus kompromisseihin neuvoston äänestyssääntöjen suhteen saattoi liittyä myös muihin hvk-asioihin, joiden käsittelyä ei ehditty edes aloittaa. Siihen viittaavat kokouksen jälkeen esitetyt ajatukset kahden nopeuden Euroopasta tai niin sanotusta ydinryhmästä, joka etenisi muita nopeammin talous- ja sosiaalipolitiikassa, oikeus- ja sisäasioissa sekä puolustuksessa. Tätä muita nopeampaa etenemistä on jo kokeiltukin Talous- ja rahaliitossa sekä Schengenin sopimuksessa, joissa kaikki EU-maat eivät ole mukana. Myös muunlainen muita nopeampi eteneminen unionin sisällä eli niin sanottu tiiviimpi yhteistyö on mahdollista jo voimassa olevien säännöstenkin perusteella.

Se, alkavatko jotkut jäsenmaat toimia tällaisten nopeammin etenevien ytimien muodostamiseksi unionin sisälle, jää nähtäväksi. En halua sulkea pois joustavan yhdentymisen mahdollisuuksia tai jopa tarvetta laajentuneessa unionissa, mutta varoisin tekemästä liian hätäisiä ja liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Brysselin epäonnistumisen perusteella. Unionin voima on aina ollut sen yhdentymiskehityksessä. Yhteisten ratkaisujen etsimisestä ei pidä luopua liian helposti. Nyt kiista koski ensi sijassa kuitenkin vain vallanjakoa eikä politiikan sisältöä.

Arvoisa puhemies! Vaikka viime viikonvaihteen kokous epäonnistui, ei hallitustenvälistä konferenssia lopetettu, vaan se keskeytyi. Näkemykseni on, että sitä on jatkettava siitä, mihin Italian puheenjohtajakaudella päästiin. Valtava määrä ihmisiä on työskennellyt perussopimusten uudistamiseksi kaksi vuotta. Työtä on tehty paljon ja tuloksia on saavutettu. Laekenin Eurooppa-neuvostossa perustettu tulevaisuuskonventti työskenteli helmikuusta 2002 heinäkuuhun 2003, hvk nyt kaksi ja puoli kuukautta 4.10 alkaen. Jatkossa ei tule enää avata niitä kysymyksiä, joista hvk:ssa on jo asiallisesti saavutettu yksimielisyys, vaan jatkaa avoimiksi jääneiden kysymysten käsittelyä.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta löydettiin hyvällä ennakkovalmistelulla koko unionin yhtenäisyyttä korostava ratkaisu. Suomi antoi oman arvokkaan panoksensa tämän ratkaisun löytämiseksi, eikä siihen tarvinnut enää Brysselissä käyttää aikaa.

Vastuu neuvottelujen eteenpäinviemisestä siirtyy nyt Irlannille, joka toimii unionin puheenjohtajamaana ensi vuoden alkupuoliskon. Irlanti laatii maaliskuussa 2004 pidettävälle Eurooppa-neuvostolle raportin siitä, miten tästä jatketaan.

Ärade talman! I detta skede verkar det också vara möjligt att det blir ett längre uppehåll. I de kommentarer som framförts i offentligheten har det till och med talats om ett uppehåll på ett år innan regeringskonferensen fortsätter. Det är alltså inte säkert att ett nytt fördrag kan godkännas enligt det mandat som Europeiska rådet gav i Thessaloniki, d.v.s. i god tid före Europaparlamentsvalet i juni nästa år.

Suomen hallituksen näkemys on, että neuvottelutauon ei tulisi antaa jatkua nyt liian pitkään, jottei tähän asti saavutettua menetetä ja jouduta alkamaan kokonaan alusta. Toisaalta jonkinlainen mietintätauko on tarpeen. Muidenkin unionimaiden kuin Irlannin tulee nyt miettiä vielä kerran perusteellisesti, millaisen unionin ne haluavat ja millaisia myönnytyksiä ne ovat valmiita tekemään sen saavuttamiseksi. Tämä koskee ihan kaikkia, myös meitä suomalaisia.

Tämän sinällään hyvän valmiin tekstin rinnalla arvioisin hieman vapaammin piirroin sitä, miten Suomi asettuu tässä perussopimusneuvottelussa. Väittäisin, että Suomen ei tarvitse hävetä oloaan eurooppalaisena. Suomi sijoittuu neuvotteluissa hyvin eurooppalaiseksi tavoitellen unionin toimintakyvyn parantamista. Meille on ollut tärkeää se, että haetaan sellaisia ratkaisuja, jotka eivät jaa unionia, vaan unionia kehitetään kokonaisuudessaan kaikkien jäsenmaiden ja kansalaisten unionina. Tämän tavoitteen edistämiseen liittyy myös kysymys siitä, että meidän intressinä pienenä maana on sitoa kaikki päätöksentekoon unionin pöydän ääressä, unionin instituutioihin, täsmällisten pelisääntöjen piiriin. Me korostamme hyvin voimakkaasti sitä, että unioni olisi päätöksentekokykyinen.

Tämä päätöksentekokykyisyyden tavoittelu ohjaa meidän suhtautumistamme kahteen suureen kysymykseen, sekä toimielinkysymykseen että kysymykseen siitä, minkälaisilla päätöksentekomuodoilla päätöksiä tehdään. Tämän takia Suomi on selkeästi kuulunut niiden maiden joukkoon, jotka ovat kannattaneet laajaa siirtymistä määräenemmistöpäätöksenteon käyttämiseen, jolla tavoitellaan päätöksentekokykyä, sitä, että päätöksiä saadaan aikaan. Samoin tämä toimintakyvyn parantaminen on ohjannut meidän käyttäytymistämme myös toimielinkysymyksissä.

Erityisesti neuvoston ääntenpainotuskysymyksessä, johon viime viikonvaiheen neuvottelut katkesivat, on tärkeää, että löydetään sellainen äänestysmenettely, joka tekee mahdolliseksi päätösten aikaansaamisen. Suomi on ajanut sellaista yksinkertaista kaksoisenemmistöä, jossa päätöksentekoon neuvostossa tarvitaan jäsenmaiden yksinkertainen enemmistö, jonka on edustettava myös väestöltään yksinkertaista enemmistöä, niin sanottua 50—50-periaatetta. Tämä loisi tehokkaan päätöksentekomuodon. Konventti päätyi esittämään huomattavasti vaikeampaa päätöksentekomuotoa, jossa väestöosuuden pitää olla vähintään 60 prosenttia. Se lähestyy sitä rajaa, jossa muutama suuri maa voi halutessaan estää päätöksenteon. Me haemme myös jatkossa neuvotteluissa ratkaisuja, jotka korostaisivat tätä päätöksentekokykyä sekä toimielimissä että ajamalla määräenemmistöpäätöksentekoa edelleen.

Itse asiassa tämä hvk-vaihe osoittaa aika konkreettisesti sen, kuinka vaikeaa päätöksenteko saattaa olla 25 jäsenmaan unionissa. On luonnollista, että perussopimusta uudistettaessa nyt ja jatkossa tarvitaan täydellinen yksimielisyys, mutta samalla näiden neuvotteluiden vaikeus kertoo ja antaa ennakkovaroituksen siitä, että nyt ei myöskään neuvotteluissa pidä sopia sellaista ääntenpainotusjärjestelmää, joka on karhunpalvelus itse päätöksentekokyvylle.

Kuluneen syksyn aikana Suomi kykeni analysoimaan tavoitteensa hyvin ja esittämään niitä tehokkaasti ja määrätietoisesti. Samaan pyritään hvk:n jatkuessakin. Hallituksen syksyllä esittämät tavoitteet ovat edelleen voimassa. Tulemme jatkossakin pyrkimään avoimempaan ja toimintakykyisempään unioniin, jonka tulee samalla säilyttää kaksoisluonteensa sekä kansalaisten että jäsenvaltioiden yhteisönä. Kansalaisten tasavertaisuus on luonnollinen lähtökohta, mutta unionin tulee samalla tulevaisuudessakin kunnioittaa myös jäsenvaltioiden tasavertaisuutta.

Ärade talman! Det blivande ordförandelandet Irland har en svår uppgift framför sig när det skall överväga en fortsättning på regeringskonferensen. Finland är villigt att samarbeta och strävar efter att hjälpa Irland i detta uppdrag med alla till buds stående medel. Det är viktigt att försöka få till stånd ett gynnsamt förhandlingsklimat. Om politisk vilja att nå en överenskommelse saknas lönar det sig inte att fortsätta regeringskonferensen. Resultatet blir bara ett nytt misslyckande.

Suomen näkemyksen mukaan poliittisen tahdon löytymistä voidaan helpottaa huolellisella asioiden valmistelulla. Asiat tulisi valmistella virkamiestasolla mahdollisimman pitkälle siten, että poliitikoille — ulkoministerille sekä valtioiden ja hallitusten päämiehille — jäisi ratkaistavaksi vain todella olennaisimmat poliittiset kysymykset. Toimielinkysymysten lisäksi ja itse asiassa aivan erityisesti perustuslaillisen sopimusluonnoksen kolmannen osan politiikka-aloja tulisi vihdoin valmistella ja niistä tulisi oikeasti neuvotella. Tulevaisuuskonventti ei puolentoista vuoden aikanaan ehtinyt käsitellä niitä käytännöllisesti katsoen lainkaan. Hvk:n aikana niiden osalta lähetettiin kirjallisia kantoja ja on käyty kahdenvälisiä keskusteluja puheenjohtajamaan kanssa, mutta varsinaista neuvottelua, jossa kaikki olisivat olleet mukana, ei ole vielä käyty.

Arvoisa puhemies! Vaikka hvk joutuikin jatkoajalle, Eurooppa-neuvosto viime viikonvaihteessa pystyi päättämään yhdeksän uuden viraston tulevasta sijaintipaikasta. Helsinki sai kemikaaliviraston, joka perustetaan käsittelyssä olevan kemikaaliasetuksen mukaisia tehtäviä toteuttamaan. Se kymmenes, josta on puhuttu, kalastusvirasto, perustetaan tulevaisuudessa Espanjaan. Pidän Helsingin saamaa kemikaalivirastoa hyvänä saavutuksena.

Hallituksen alkuperäinen tavoite oli sama kuin edellistenkin hallitusten eli elintarvikeviraston saaminen. Syksyn kuluessa kävi kuitenkin yhä ilmeisemmäksi, ettei tavoitteen saavuttaminen olisi mahdollista. Vaihtoehtoja olivat siis kaikkien virastojen sijaintipäätösten lykkääminen edelleen tai jonkun muun vaihtoehdon valitseminen.

Hallituksen saamien analyysien perusteella kemikaalivirasto on merkitykseltään ja kooltaan vähintään elintarvikeviraston veroinen. Nämä kaksi virastoa ovat selvästi suurempia kuin muut jaossa olleet virastot. Virastoasiaa ehdittiin käsitellä kaksi vuotta, eikä mikään osoittanut, että sen ratkaiseminen olisi ollut helpompaa ensi vuonna. Päinvastoin, silloin saatavissamme ei välttämättä olisi ollut kumpikaan suurista virastoista. Suomen tulee huolehtia toisaalta unionin yhteisestä edusta ja toisaalta omista eduistaan, ensisijaisena tavoitteenamme ei voi olla toisen unionimaan "rankaiseminen". Näillä perusteilla sekä kaiken muun syksyn kuluessa saamamme tiedon perusteella tehtiin se kokonaisarvio, että kemikaaliviraston saaminen tässä vaiheessa oli meidän kannaltamme paras vaihtoehto. Samalla turvasimme sen, että unioni pystyi aukaisemaan pitkään olleen lukon kymmenen viraston osalta ja päätökset tehtiin.

Suomessa on käyty viime päivinä keskustelua siitä, mihin kemikaalivirasto tulisi sijoittaa. Tämä keskustelu ja eri paikkakuntien välinen kilpalaulanta on turhaa, sillä Eurooppa-neuvosto ratkaisi asian jo päätöksen yhteydessä: kemikaalivirasto sijoitetaan Helsinkiin. Silloin, kun haetaan ehkä parisataa ulkomaalaista ammatti-ihmistä töihin, niin kannattaa käyttää sitä asemaa, joka meidän kansainvälisimmällä alueellamme ja läheisyydellä kansainväliseen lentokenttään on olemassa. Tällaisissa hankkeissa kannattaa Helsinkiä käyttää suomalaisten satamana maailmalle. (Ed. Dromberg: Hyvä! — Hälinää)

Arvoisa puhemies! Suomi tulee tekemään kaiken voitavansa, jotta hallitustenvälinen konferenssi saadaan uudelleen käyntiin mahdollisimman pian ja että se tuottaa sekä unionin että Suomen kannalta hyvän lopputuloksen. Siihen saakka unioni toimii voimassa olevilla säännöillä. Vaikka olisimme toivoneet, että perustuslaillisesta sopimuksesta olisi päästy sopimukseen hyvissä ajoin ennen Euroopan parlamentin vaaleja, en pidä aikataulun pidentymistä ylipääsemättömänä katastrofina. Uskon edelleen, että järki voittaa ja että sopimukseen päästään kohtuullisessa ajassa. Kiistan pitkittäminen ja siitä aiheutuva unionin säröily ei ole pitkällä tähtäimellä kenenkään etu.

Keskustelu: