Arvoisa puhemies! Tässä salissa muutama viikko sitten sanailtiin siitä, että tässä salissa on sote-elefantti, ja tällöin huomautin omalta puoleltani, että tässä on vielä suurempikin elefantti eli euroelefantti. Nyt, kun katsoo tätä hallituksen esitystä ja vähän laajemminkin Suomessa käytävää ulko-ja turvallisuuspoliittista keskustelua, voi sanoa, että on myöskin Nato-elefantti tässä salissa ja koko Suomessa. 

Tämä hallituksen esitys Suomen osallistumisesta kriisinhallinnan laajennukseen on sinänsä aika pieni. Ajattelin kyllä kuitenkin vastustaa tätä esitystä ennen muuta osoittaakseni mieltä sitä vastaan, että meillä ei käydä kunnollista, kokonaisvaltaista keskustelua Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan. Presidentti Koivisto eläkepäivillään joskus varoitteli siitä, että Suomi on astumassa Kaarle XII:n tielle, kun liian suuri osa sotilaallisista voimavaroista käytetään kriisinhallintaan ulkomailla ja ulkomaiseen yhteistyöhön. 

Tämä hallituksen esitys antaa nyt aiheen tarkastella tätä aihepiiriä vähän laajemminkin. Meillä pitäisi kyetä vaikkapa seuraavien hallitusneuvottelujen yhteydessä käymään keskustelu kriisinhallintaan osallistumisen periaatteista, mihin osallistutaan ja kuinka paljon.  

Mutta on kaksi muuta tärkeää asiaa. Kun täällä eduskunnassa kyselytunnilla käsiteltiin Suomen osallistumista Norjassa järjestettyyn suureen sotaharjoitukseen, edustaja Mustajärvi sai esittää siitä kysymyksen. Minulla oli kysymys samasta aihepiiristä, mutta en saanut tilaisuutta sitä esittää. Olisin kysynyt siinä puolustusministeriltä, kuinka hänen toimintansa on sopusoinnussa tasavallan presidentin lausuntojen kanssa. Presidentti Niinistöhän on todennut, että sotilaallinen liittoutumattomuus palvelee nykyoloissa parhaimmin Suomen turvallisuusetuja. Toisaalta hän on todennut, että Suomi menettäisi liittoutumattomuuteen liittyvän edun, jos Venäjä alkaisi pitää Suomea samankaltaisena turvallisuusuhkana kuin sotilasliitto Natoa. Ja nythän meillä on järjestetty näitä harjoituksia, jotka juuri synnyttävät sitä kuvaa, että Suomi voi olla samanlainen uhka. 

Toisaalta tähän liittyy myöskin kysymys isäntämaasopimuksesta. Myöskin Suomessahan oli Naton sotilaallista toimintaa, ja siinä nojauduttiin tähän isäntämaasopimukseen. Suomen osaltahan tämän sopimuksen allekirjoitti aikanaan Puolustusvoimain komentaja saatuaan siihen valtuutuksen tasavallan presidentin johdolla kokoontuneesta hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta valiokunnasta. Sopimusta ei käsitelty eduskunnassa. Ruotsissa hallitus vei sopimuksen valtiopäivien käsiteltäväksi, ja se astui siten voimaan vähän myöhemmin. Valtiopäivät asettivat sopimuksen soveltamiselle kaksi tärkeää reunaehtoa: Nato-joukkoja voi tulla maahan vain Ruotsin kutsusta, eikä sopimus anna Nato-maille oikeutta sijoittaa ydinaseita Ruotsin alueelle. Suomen osalta sopimuksen tulkinnasta on tiettävästi esiintynyt epäselvyyksiä ennen muuta sen suhteen, voivatko Nato-joukot tulla maahamme omasta aloitteestaan. 

Isäntämaasopimuksen 10. kohdassa todetaan, että se on voimassa toistaiseksi, jollei osallistuja irtisano sitä ilmoittamalla asiasta kirjallisesti muille osallistujille kuusi kuukautta etukäteen. Ja sopimusta voidaan 11. kohdan perusteella muuttaa tai muuntaa kirjallisesti kaikkien osallistujien keskinäisellä suostumuksella. Minun mielestäni Suomen on syytä avata keskustelut isäntämaasopimuksen täsmentämiseksi siten, että mukaan otetaan ainakin Ruotsin valtiopäivien päättämät rajaukset. Samalla voitaisiin korjata sopimuksen solmimisen yhteydessä tehty ilmeinen menettelytapavirhe ja saattaa tämä muutettu tai muunnettu sopimus eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskuntavaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa on syytä käydä perusteelliset keskustelut myös niistä periaatteista, joilla Suomi toteuttaa omia sotaharjoituksiaan ja osallistuu muiden maiden ja Naton toteuttamiin sotaharjoituksiin. 

Olen tämän kannanottoni yrittänyt saada epätoivon vimmalla julkisuuteen, mutta yksikään media ei Suomessa ole halukas julkaisemaan tällaisia kannanottoja, vaan vain Nato-propagandaa kuulemme kaikkialla. 

Arvoisa puhemies! Tulen siis kannattamaan vasemmistoliiton vastalausetta niillä perusteilla, jotka juuri esitin.