Arvoisa puhemies! Arvonlisäverotuksella kerätään merkittävä määrä verotuloja valtiolle, ja on sikäli ihan ymmärrettävää, että hallituskin on talouden tasapainotustoimissaan arvonlisäverotukseen joutunut puuttumaan.
Kieltämättä tämä nyt tehtävä poukkoilu arvonlisäverotuksen kohdalla on kyllä aika merkillistä. Tutkimusten mukaan arvonlisäveron ohjausvaikutus hintoihin ja kulutuskäyttäytymiseen on itse asiassa verrattain heikko. Varsinkaan tällaiset puolen prosenttiyksikön hyvin kosmeettiset alennukset eivät tule näkymään ihmisten kauppakasseissa juurikaan, jos ensinkään. Yleisesti ottaen kulutuksen ohjaamiseen olisi ensisijaisesti pyrittävä käyttämään muita keinoja, mutta silloin kun parempia keinoja ei syystä tai toisesta ole saatavilla tai käytettävissä, niin totta kai myös arvonlisäverotusta kannattaa ja on voitava käyttää kulutuksen ohjaamiseen. Ajattelen, että arvonlisäverotuksen uudistaminen voisi myös toimia eräänlaisena siltaratkaisuna kohti ihanteellisempia ratkaisuja.
Vihreät ovat ehdottaneet nykyisen neliportaisen mallin sijaan ympäristöä arvostavan arvonlisäverotuksen mallia. Se koostuisi kolmesta portaasta: nollakannasta, kestävän kulutuksen kannasta ja yleisestä kannasta. Tämä olisi parannus arvonlisäverotuksen nykytilaan. Toki pitkällä aikavälillä tehokkaampaa olisi varmastikin karsia alennettuja kantoja, huolehtia pienituloisten ja tiettyjen toimialojen tukemisesta tulonsiirroilla ja yritystuilla ja hinnoitella toisaalta haittoja täsmällisemmillä haittaveroilla. Mutta ajattelen kuitenkin niin, että kun meillä tällainen ohjausmekanismi on käytettävissä, niin vaikka se olisikin epätäydellinen, sitä kannattaisi käyttää sillä tavalla, että se toimisi ympäristön ja terveydenkin kannalta kestäviin valintoihin ohjaavasti.
Tässä meidän kestävän kulutuksen tai ympäristöä arvostavan arvonlisäverotuksen mallissa joukkoliikenne sekä kirjallisuus ja sanoma- ja aikakauslehdet kuuluisivat nollakantaan. Alennetusta kannasta tekisimme kestävän kulutuksen kannan, johon kuuluisivat kuluttajille suunnatut palvelut, kuten korjauspalvelut, kulttuuri- ja liikuntapalvelut sekä esimerkiksi kampaamot, kuvataide, kierrätetyt tavarat, kestävää liikkumista ja energiantuotantoa edistävät tavarat, kuten vaikkapa polkupyörät, sähköpyörät ja aurinkopaneelit. Ja tämän alennetun kannan piirissä olisivat myöskin välttämättömät terveystuotteet, kuten lääkkeet, kuukautis- ja inkontinenssituotteet sekä vaipat. Sitten vastaavasti yleisen alv-kannan mukaisesti verotettaisiin tässä mallissa esimerkiksi tavaroita yleisestikin ja lentoliikennettä.
Ensimmäisessä käsittelyssä esitimme muun muassa hallituksen aiemmin tekemien kulttuuriin kohdistuvien arvonlisäverokorotusten perumista ja kirjojen arvonlisäveron laskemista nollaan. Korjauspalveluiden ja lentoliikenteen osalta, joihin myös haluaisimme alvissa tehdä muutoksia, vaadittaisiin hiukan tarkempaa valmistelua ja vaikuttamista, joten näitä esityksiä emme voineet viedä vielä pykälätasolle asti, mutta tähän liittyen teen vihreiden vastalauseen mukaiset lausumaehdotukset koskien korjauspalveluiden arvonlisäverotuksen laskemista ja lentoliikenteen arvonlisäverotuksen korottamista.
Ehkä tässä yhteydessä totean vielä, että arvonlisäverohan on teknisesti tehokas ja verotuottojen kannalta merkittävä vero. Se on kuitenkin tasavero. Se painottuu suhteellisesti enemmän pienituloisille, jotka käyttävät suuremman osan tuloistaan tällaisten perushyödykkeiden ostamiseen, ja tätä puutetta on pyritty korjaamaan erityisesti ruoan alennetulla arvonlisäverokannalla. Tästä muodostuu eräänlainen verotuki, joka kuitenkin kohdistuu varsin huonosti, jos ajatellaan, että sen tehtävänä on varmistaa ja turvata pienituloisten ostovoimaa. Osin se sitä toki tekee, mutta suurimmaksi osaksi tämä verotuki, joka siitä alennetusta kannasta syntyy, päätyy itse asiassa hyvätuloisten taskuun, koska todella hyvätuloiset kuluttavat euromääräisesti enemmän myöskin ruokaa.
Vihreät ovat ehdottaneet ostovoiman tukemiseksi ja eriarvoisuuden kaventamiseksi ruoan alennetun arvonlisäverokannan tilalle tällaista arvonlisäveron palautusta, joka maksettaisiin kuukausittain samansuuruisena kaikille Suomessa asuville, myös alaikäisille. Se summa määräytyisi arvonlisäveron arvioidun verokertymän mukaan automaattisesti niin, että kiinteä prosentti kertymästä, joka olisi siis suurempi kuin mitä nykyisellä mallilla olisi, jaettaisiin takaisin ihmisille tällaisena alv-palautuksena. Ja koska se summa olisi kaikille sama, niin se auttaisi kaikkein pienituloisimpia enemmän kuin nämä alennetut kannat ja niistä muodostuva verotuki. Vastaavasti sitten taas hyvin toimeentulevien saama tuki pienenisi nykyisestä. Arvonlisäverosta, joka on siis tasavero sellaisenaan, yhdistettynä tähän palautukseen muodostuisi eräänlainen progressiivinen kulutusvero, joka olisi tietenkin oikeudenmukaisempi kuin tämä nykyinen malli ja pienituloisten ostovoimaa paremmin turvaava. Tämmöisenä universaalina ja vastikkeettomana tulonsiirtona se on myös pieni askel kohti perustuloa.
Arvoisa puhemies! En tässä yhteydessä vielä ole mallin pykäliä kirjoittanut, eikä niitä tässä toisessa käsittelyssä voisi esittääkään, niin että palaamme siihen myöhemmin. Mutta aihe on tärkeä, ja toivottavasti päästään arvonlisäverotusta ehkä uudistamaan pitkäjänteisesti ja hyödyntämään sitä, niin kauan kun meillä sellainen järjestelmä on, paremmin kestävään kulutukseen kannustavaksi.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Elo.