Hallitus esittää 14 prosentin alennetun arvonlisäverokannan alentamista 13,5 prosenttiin (HE 93/2025 vp). Esityksen tavoitteena on keventää ennen kaikkea elintarvikkeiden verotusta kulutuksen kautta. Vastalauseen esittäjät katsovat, että muutos on sekä vaikuttavuudeltaan heikko että julkistaloudellisesti tehoton, eikä sille ole kestäviä perusteita. 

Arvonlisäverotuksen alennuksilla on historiallisesti ollut heikko hintasiirtymä, erityisesti pienissä muutoksissa. Tutkimusnäyttö viittaa johdonmukaisesti siihen, että arvonlisäveron alennukset siirtyvät hintoihin heikommin kuin korotukset, ja että mitä pienempi muutos, sitä epävarmempi ja hitaampi siirtymä. Tässä tapauksessa 0,5 prosenttiyksikön muutos on niin vähäinen, että kilpailutilanne ja yritysten hinnoittelukäytännöt todennäköisesti siirtävät vähintäänkin osan hyödystä katteisiin. Kotitalouksien ostovoiman vahvistaminen jää siten vähäiseksi. 

Muutoksella onkin merkittävä fiskaalinen kustannus suhteessa hyötyyn. Hallituksen oman arvion mukaan muutos vähentää valtion arvonlisäverotuottoja arviolta noin 140—159 miljoonaa euroa vuositasolla vuoden 2026 tasossa. Kun hintasiirtymä on epävarma, julkistaloudellinen hinta jokaisesta kuluttajille asti siirtyvästä hyödyn eurosta muodostuu poikkeuksellisen korkeaksi. 

Kohdentuminen on laaja ja epätarkka. Alennus kohdistuu niin suuri- kuin pienituloisiin, myös kulutukseen, joka ei edellytä tukea. Kohdennetummat toimet parantaisivat ostovoimaa ja sitä kautta kulutuskysyntää kustannustehokkaammin. 

Toistuvat alv-kannan viilaukset ovat osan hallituksen epävarmuutta lisäävää tempoilevaa veropolitiikkaa. Ne aiheuttavat tarpeetonta lisätyötä yrityksille ja hallinnolle (järjestelmäpäivitykset, sopimushinnastojen muutokset, informointi), mikä on ristiriidassa sääntelytaakan keventämisen tavoitteen kanssa. Veropolitiikan ennakoitavuus kärsii, mikä heikentää investointiympäristöä. 

Talouden näkymät ja julkisen talouden kestävyys edellyttävät, että pysyviä ja heikosti kohdennettuja veropohjan kevennyksiä vältetään. Jos liikkumavaraa syntyy, se tulee kohdentaa työllisyyttä ja tuottavuutta vahvistaviin toimiin tai peruspalvelujen turvaamiseen. 

Vastalauseen esittäjät esittävät myös, että pienyrittäjien asemaa ja hallinnollista taakkaa kevennetään nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 30 000 euroon tilikauden liikevaihdosta. 

Edellä esitetyin perustein vastalauseen esittäjät katsovat, että hallituksen ehdottamaa 13,5 prosentin alennettua verokantaa ei tule säätää, vaan alennettu verokanta pidetään 14 prosentissa ja että arvonlisäverovelvollisuuden alaraja nostetaan 30 000 euroon. 

Hallituksen esityksessä HE 93/2025 vp ehdotetaan muutettaviksi arvonlisäverolakia ja Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annettua lakia. Esityksen mukaan arvonlisäverotusta kevennettäisiin siten, että 14 prosentin suuruinen alennettu verokanta alennettaisiin 13,5 prosenttiin. 

Orpon hallitus on muuttanut hallituskauden aikana arvonlisäveroa useaan otteeseen. Hallitus on korottanut yleistä arvonlisäveroa 24 prosentista 25,5 prosenttiin. Tämän lisäksi hallitus aiemmin nosti alemman 10 prosentin verokannan suurelta osin 14 prosenttiin. Nyt hallitus on toteuttamassa taas uutta muutosta, kun 14 prosentin kantaa lasketaan 13,5 prosenttiin. 

Vihreät ei pidä näin poukkoilevaa veropolitiikkaa perusteltuna. Arvonlisäverotuksen nopeatahtiset muutokset aiheuttavat yrityksille hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Edellinen muutos ehti olla voimassa vain neljä kuukautta, kun hallitus päätti kevään kehysriihessä jälleen muuttaa vero-kantaa. 

Puolen prosentin arvonlisäveron laskusta ei ole käytännön hyötyä. On hyvin epätodennäköistä, että puolen prosenttiyksikön alv:n alennus lopulta siirtyisi kuluttajahintoihin. Arvonlisäveron alennus aiheuttaa häviävän pienen muutoksen kuluttajien kulutuskorin hinnoissa, jolloin esitetyn alv:n alennuksen vaikutus kansalaisten ostovoimaan on hyvin pieni. Alv:n alennuksen merkittävin vai-kutus onkin vain valtion verotulojen lasku. 

Pienten yritysten tukemiseksi hallituksen tulisi ennemmin kasvattaa arvonlisäverosta vapaan vä-häisen toiminnan alarajaa 20 000 eurosta 30 000 euroon. Se kohdistuisi pienille yrityksille arvonlisäveron marginaalista muutosta paremmin ja olisi valtiontaloudelle edullisempi vaihtoehto. 

Vihreät peruisi hallituksen esityksen laskea 14 prosentin arvonlisäverokanta 13,5 prosenttiin. Sen sijaan siirtäisimme lääkkeiden, henkilökuljetuspalveluiden (poislukien lentoliikenne), kulttuuri- ja viihdepalveluiden, liikuntapalveluiden, korjauspalveluiden, kuukautissuojien, inkonrinenssisuojien sekä lasten vaippojen arvonlisäveron 10 prosenttiin. Laskisimme suomalaisten lukutaidon paran-tamiseksi sekä kirjallisuusalan tukemiseksi kirjallisuuden alv:n nollaan. Vauhdittaisimme myös kiertotaloutta laskemalla korjauspalveluiden alv:n 10 prosenttiin. 

Hallituksen esityksen mukaan arvonlisäverotusta kevennettäisiin siten, että 14 prosentin suuruinen alennettu verokanta alennettaisiin 13,5 prosenttiin. Muutos koskisi elintarvikkeita, ravintola- ja ateriapalveluja, rehuaineita, henkilöliikennettä, majoitustoimintaa, vierassatamatoimintaa, lääkkeitä sekä kuukautissuojia, inkontinenssisuojia ja lasten vaippoja. Muutos koskisi myös kulttuuri- ja urheilutoimintaa, kuten kirjoja, urheilu- ja liikuntapalveluja, pääsyä kulttuuritapahtumiin ja -tiloihin sekä urheilutapahtumiin, urheilutilojen käyttöä, esiintyvän taiteilijan, urheilijan tai muun julkisen esiintyjän esityksiä, maahantuotuja taide-esineitä ja tekijän tai satunnaisen myyjän myymiä taide-esineitä sekä tekijänoikeudenhaltijoita edustavan järjestön saamia tekijänoikeuteen liittyviä korvauksia. 

Vasemmistoliitto kannattaa esityksessä esitettyä 14 prosentin alennetun arvonlisäverokannan las-kemista 13,5 prosenttiin. Lisäksi vasemmistoliitto esittää, että yleinen arvonlisäverokanta (84 §) palautetaan 25,5 prosentista 24 prosenttiin, että vuoden 2025 alussa 10 prosentin alennetusta ar-vonlisäverokannasta (85 a §) 14 prosentin alennettuun arvonlisäverokantaan (85 §) siirretyt palvelut ja tuotteet (mm. julkinen liikenne, majoituspalvelut, lääkkeet, kuukautissuojat, inkontinenssisuojat ja vaipat, urheilu- ja kulttuuritapahtumat ja taide) palautettaisiin takaisin 10 prosentin kantaan, ja että kirjat vapautettaisiin arvonlisäverosta. 

Hallituksen esitys on puutteellinen korjausliike verrattuna hallituksen aikaisempiin päätöksiin, jotka ovat nostaneet yleistä hintatasoa. Yksittäisistä päätöksistä epäonnistunein on hallituksen päätös kiristää yleistä arvonlisäveroa 24 prosentista 25,5 prosenttiin vuonna 2024 keskellä matalasuhdannetta. Yleisen arvonlisäveron korotus heikensi suomalaisten ostovoimaa ja näin ollen yksityistä kulutuskysyntää. Yksityisen kulutuskysynnän heikkous on yksi merkittävin kasvun este Suomessa. 

Arvonlisäveron korotus myös heikensi verotuksen progressiota Suomessa. Arvonlisävero on reg-ressiivinen vero, eli pieni- ja keskituloiset maksavat sitä suhteutettuna enemmän kuin suurituloiset. Näin ollen yleisen alvin korottaminen pahensi eriarvoisuuden kasvua, mitä oikeistohallitus on vauhdittanut myös leikkaamalla sosiaaliturvaa ja keventämällä erityisesti suurituloisten verotusta. Vasemmistoliitto palauttaisi yleisen ALV-kannan 24 prosenttiin tukeakseen pieni- ja keskituloisten ostovoimaa, yrityksiä ja talouskasvua.  

Yleisen alvin korottamisen lisäksi hallitus siirsi joukon 10 prosentin alennetussa kannassa (85 a §) olleita asioita 14 prosentin alennettuun kantaan (84 §). Hallituksen esitys paikkaa tätä siirron vaikutusta verotukseen ja hintatasoon hyvin minimaalisesti.  

Esimerkiksi lääkkeiden siirtäminen 14 prosentin kantaan on lisännyt sairastamisen kustannuksia merkittävästi. Se on erityisen epäinhimillinen aikana, jona monet pienituloiset tai kroonisesti sai-rastavat suomalaiset joutuvat tinkimään lääkkeistä sosiaaliturvaan tehtyjen leikkausten takia. Vaikka verokantaan tehdään nyt 0,5 prosenttiyksikön lasku, on lääkkeet edelleen kalliimpia kuin mitä ne olivat vielä vuonna 2024. Vasemmistoliitto siirtäisi kaikki hyödykkeet ja palvelut takaisin 10 prosentin verokantaan elintarvikkeita lukuun ottamatta. Siirto ei koskisi elintarvikkeita, koska ruuan hintaa Suomessa voi olla vaikea saada alas verotoimilla ja toisaalta ruuan arvonlisäveron merkittävä alentaminen vähentäisi suuresti valtion talouden verotuloja. Meillä on yksi maailman keskittyneimmistä elintarvikemarkkinoista. Elintarvikkeiden edullistaminen edellyttäisi siis ensisijaisesti kilpailun edistämistä elintarvikealalla. Elintarvikkeet olivat myös ennen siirtoa omassa verokannassaan 14 prosentissa. Elintarvikkeiden lisäksi esityksessämme myös ravintolapalvelut ja rehuaineet säilyisivät 13,5 prosentin verokannassa. 

Siirto koskisi myös joukkoliikennettä. Liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttaminen edellyttää joukkoliikenteen käytön lisäämistä, ei vähentämistä. Joukkoliikenteen arvonlisävero on palautettava 14:sta takaisin 10 prosenttiin, sillä korotus on lisännyt liikenteenjärjestäjien kustannuksia ja luonut painetta nostaa lippujen hintoja ja kaventaa palvelutarjontaa. 

Muutos koskisi myös liikuntapalveluita, ja näin ollen edistäisi liikunnan harrastamista ja tukisi kansanterveyttä. 

Tämän lisäksi Vasemmistoliitto myös siirtäisi kuukautissuojat, inkontinenssisuojat ja lasten vaipat tähän alennetun 10 prosentin verokannan soveltamisalaan. Kuukautissuojat ja inkontinenssisuojat ovat välttämättömiä hygienia- ja terveystarvikkeita, joita voidaan perustellusti pitää alennettuun arvonlisäveroon kuuluvina farmakologisina tuotteina. Kuukautissuojien hankinnasta kertyy naisille vuosikymmenten aikana merkittäviä sukupuolisidonnaisia kustannuksia. Inkontinenssisuojat puolestaan ovat monille terveysongelmista kärsiville ja ikääntyneille terveydentilan heikentymisen johdosta välttämättömiä elämää helpottavia hygienia- ja terveystarvikkeita, joista kuitenkin muodostuu merkittäviä kuluja. Synnytykset lisäävät naisilla kuukautis- ja inkontinenssisuojien tarvetta. Tämän takia kuukautis- ja inkontinenssisuojien arvonlisävero tulisikin alentaa kymmeneen prosenttiin. Lasten vaipat ovat merkittävä säännöllinen kuluerä perheellisille. Alhaisen syntyvyyden Suomessa tulisi tehdä tämänkaltaisista lapsen hankkimiseen liittyvistä kustannuksista mahdollisimman edullisia. 

Kulttuurialan palveluiden siirtäminen takaisin 10 prosentin verokantaan tukisi myös Suomen kulttuurialaa. Hallituksen aiempi päätös nostaa esitysten pääsylippujen, kirjojen ja taideteosten arvonlisäveroa peräti neljällä prosenttiyksiköllä on osunut erityisen kovaa kulttuuri- ja taidekenttään sekä tapahtuma-alaan. Varsinkin esittävä taide toipuu edelleen koronapandemiasta. Ala tarvitsee edelleen pitkäjänteistä tukea ja rahoituksen ennakoitavuutta, ei lyhytnäköisiä ja rajuja leikkauksia. 

Kirjojen arvonlisäveron korotus tarkoitti taas sitä, että valtio saa myydystä kirjasta enemmän kuin sen tekijä, kirjailija itse. Lisäksi Suomi siirtyi korotuksen jälkeen yhdeksi raskaimmin kirjoja ve-rottavista maista Euroopassa. Kirjojen arvonlisäveron noston kansantaloudellinen merkitys on vähäinen, mutta kirjallisuuden, kirjailijoiden ja lukutaidon tukemiselle kyseenalainen. Kirjojen arvonlisävero olisikin laskettava nollaan lisäämällä tätä koskeva pykälä arvonlisäverolain 4 lukuun, jossa nykyisinkin säädetään erinäisistä poikkeuksista myynnin verollisuudesta, kuten vasemmistoliitto on aiemmin ehdottanut asiaa koskevassa lakialoitteessa LA 23/2024 vp (Honkasalo ym.)