Arvoisa puhemies! Esittelen lakivaliokunnan mietinnön hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi konkurssilain 2 luvun 3 §:n väliaikaisesta muuttamisesta.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi konkurssilakia väliaikaisesti. Esityksen tarkoituksena on helpottaa yritysten selviytymistä koronaviruksesta aiheutuneen kriisin yli. Esityksen mukaan konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättäminen muodostaisi maksukyvyttömyysolettaman vasta, jos velallinen ei ole 30 päivän kuluessa velkojan maksukehotuksesta maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa, kun normaaliajassa tämä aika on viikko.
Velkojan mahdollisuuksia hakea velallinen konkurssiin konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättämisen perusteella rajoitettiin tämän kuluvan vuoden toukokuun alusta lokakuun loppuun konkurssilain väliaikaisella muutoksella. Virustilanteen jatkumisen vuoksi väliaikaisen lain voimassaoloa jatkettiin kolmella kuukaudella siten, että nykyinen laki on voimassa ensi vuoden tammikuun loppuun asti. Kyseistä hallituksen esitystä käsitellessään lakivaliokunta puolsi tuolloin väliaikaisen lain voimassaolon jatkamista mutta katsoi saamansa selvityksen perusteella, ettei sääntelyä ole enää perusteltua pidentää uudella vastaavalla väliaikaisella lailla tammikuun 21 jälkeen. Lakivaliokunta myös painotti, että jos mahdolliset uudet keinot edellyttävät lainsäädännön muutoksia, asiaa koskevat lakiehdotukset tulee antaa eduskunnalle hyvissä ajoin nyt kuluvan syysistuntokauden aikana niin, että eduskunnalle jää riittävä aika niiden käsittelyyn. Eduskunta hyväksyi asiasta lakivaliokunnan mietinnössään ehdottaman lausunnon tänä syksynä.
Tässä esityksessä on kyse siis kolmannesta konkurssilain väliaikaisesta muutoksesta, jonka on tarkoitus astua voimaan helmikuun 21 alusta eli nykyisen väliaikaisen lain loppuessa, ja se olisi voimassa ensi vuoden syyskuun loppuun asti.
Valiokunta kuuli asiantuntijoita runsaasti asiassa, ja valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemykset ehdotetusta muutoksesta jakaantuivat. Pääosa on puoltanut ehdotettua muutosta, mutta sitä on pidetty myös tarpeettomana ja katsottu, että esityksen tavoitteet voidaan saavuttaa jo normaalien konkurssilain säännösten soveltamisella. Toisaalta esitystä on pidetty tilanteeseen nähden myös aivan riittämättömänä.
Kun konkurssiuhkaisten maksukehotusten laiminlyömiseen perustuva olettama on ensi vuoden tammikuuhun mennessä ollut pitkään pois käytöstä, on mahdollista, että on tilanteita, joissa konkurssihakemus olisi syytä tehdä melko nopeasti. Saamansa selvityksen valossa lakivaliokunta pitää ehdotettua 30 päivän maksuaikaa siten tasapainoisena sekä velallisen että velkojan kannalta.
Hallituksen esityksen valmistelussa on pohdittu myös muita vaihtoehtoja, mutta niitä on pidetty ongelmallisina muun muassa näyttöongelmiin sekä tuomioistuinkäsittelyn monimutkaisuuteen ja pitkittymiseen liittyvistä syistä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ilmenneen perusteella valiokunnalla ei ole huomautettavaa esityksen loppupäätelmiin.
Valiokunta korostaa, että voimassa olevan konkurssilain mukaan konkurssiin asettaminen edellyttää, että velallinen on muutoin kuin tilapäisesti maksukyvytön. Kun konkurssiuhkaiseen maksukehotukseen perustuva maksukyvyttömyysolettama tulee uudestaan helmikuun 21 alussa käyttöön, kyse on siten vasta olettamasta, jonka täyttyessä velallisella on vielä mahdollisuus näyttää toteen, että maksukyvyttömyys on tilapäistä. Tuomioistuin tuolloin harkitsee, täyttyykö konkurssiin asettamisen edellytys siitä, että velallinen on muutoin kuin tilapäisesti maksukyvytön. Valiokunta korostaa sen tärkeyttä, että mainittua edellytystä tulkitaan ja sovelletaan ajassa eli ottaen huomioon, ettei yritysten tilanne ole koronavirustilanteen ja siitä johtuvien rajoitustoimien vaikutusten vuoksi normaali. Arviointikriteerit ovat siten toiset kuin normaaleissa olosuhteissa.
Selvyyden vuoksi lakivaliokunta toteaa myös, että hallituksen esitys merkitsee väliaikaista muutosta ainoastaan konkurssilain maksuaikaan, joka pitenee normaalisti sovellettavasta viikon määräajasta 30 päivään. Ehdotettu lainmuutos merkitsee siten sitä, että velkoja voi hakea velallista konkurssiin konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättämisen perusteella, jos velallinen ei ole maksanut velkaa 30 päivän kuluessa maksukehotuksen saamisesta. Konkurssihakemus on kuitenkin konkurssilain mukaan tehtävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa edellä mainitun määräajan päättymisestä, jos velka on silloin yhä maksamatta. Tuomioistuin tutkii viran puolesta, ovatko konkurssiin asettamisen edellytykset olemassa.
Voimassaolosta valiokunta lausuu, että parhaillaan on käynnissä epidemian toinen aalto, jonka vuoksi on jouduttu tekemään uusia rajoitustoimia. Tällä hetkellä on vaikea ennustaa, kuinka pitkään epidemia tulee kestämään ja siten vaikuttamaan yrityksiin ja niiden toimintaan. Nyt ehdotetulla muutoksella on merkitystä eniten heti sen voimaantulon jälkeen helmikuussa 21, kun konkurssiuhkaisen maksukehotuksen laiminlyöntiin perustuva maksukyvyttömyysolettama tulee pitkän tauon jälkeen käyttöön. Lain tavoitteiden saavuttamiseksi on kuitenkin tärkeää, että lainmuutos on voimassa riittävän pitkään. Edellä esitetyn ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää tätä esitystä tältä osin asianmukaisena.
Valiokunnassa tuli esille myös yrityssaneeraus. Konkurssihakemus ja yrityssaneeraushakemus voivat olla vireillä yhtä aikaa, mutta konkurssihakemus voidaan ratkaista vasta, jos yrityssaneeraushakemus ei menesty. Jos kyse on elinkelpoisesta yrityksestä, joka voidaan tervehdyttää, saneeraus suojaa konkurssilta. Saneeraus on menettelynä raskas, hidas ja kallis, minkä vuoksi se on käyttökelpoinen lähinnä suurten yritysten tervehdyttämisessä. Ottaen huomioon, että suuri osa yrityksistä on pienyrityksiä, on tärkeää, että myös niille on käyttökelpoinen ja riittävän yksinkertainen, joutuisa ja kustannuksiltaan kohtuullinen tervehdyttämismenettely. Valiokunta pitää tärkeänä, että oikeusministeriössä parhaillaan vireillä olevassa saneerauslain uudistamishankkeessa menettelyn muutostarpeita arvioidaan myös pienten yritysten tarpeiden kannalta.
Lakivaliokunta edellyttää jälleen mietinnössään, että tuomioistuinten ja konkurssiasiamiehen riittävistä resursseista huolehditaan.
Useita eri lakeja on kuluvan vuoden aikana muutettu väliaikaisesti koronavirustilanteen vuoksi. Esimerkiksi nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys on jo kolmas konkurssilain väliaikainen muutos. Yksittäisissä hallituksen esityksissä on tyypillisesti arvioitu vain kyseisen muutosesityksen vaikutuksia, vaikka muutos on usein osa isompaa kokonaisuutta, jolla pyritään helpottamaan virustilannetta ja sen vaikutuksia. Esimerkiksi velkojan ja velallisen asemaan ovat vaikuttaneet konkurssilain väliaikaisten muutosten lisäksi ulosottokaaren, saatavien perinnästä annetun lain ja kuluttajansuojalain väliaikaiset muutokset. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa koronavirustilanteeseen liittyvissä kyseisissä hallituksen esityksissä arvioidaan myös eri muutosten yhteisvaikutuksia.
Valiokunta on kiinnittänyt mietinnössään huomiota erityisesti lain voimaantuloon ja siirtymäsäännöksiin ja kuullut siitä asiantuntijoita. Ehdotetussa siirtymäsääntelyssä ratkaisevaa on konkurssihakemuksen vireilletulon ajankohta. Merkitystä ei ole silloin sillä, milloin konkurssihakemus ratkaistaan tai milloin konkurssiuhkainen maksukehotus on annettu velalliselle tiedoksi. Koska sääntelyllä on esityksen mukaan ollut tarkoitus varmistaa, että ehdotetut siirtymäsäännökset ovat yhteensopivat nyt voimassa olevan väliaikaisen lain siirtymäsäännösten kanssa ja että säännökset ovat selkeästi tulkittavissa, on lakivaliokunta yksityiskohtaisissa perusteluissa avannut asiaa tarkemmin. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että velalliset ja velkojat ovat tietoisia väliaikaislaista ja sen vaikutuksista, etteivät ne tule niille yllätyksenä. Siksi on aiheellista, että lainmuutoksesta ja sen vaikutuksista tiedotetaan riittävästi.
Lakivaliokunnan päätösehdotuksena on, että eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen 233/2020 sisältyvän lakiehdotuksen. Mietintö on yksimielinen.