Jäätteenmäen—Vanhasen
hallitukselle tuli juuri ikää yksi vuosi. Hallituksen
aloittaessa taivaltaan oltiin täysin yksimielisiä siitä,
että hyvinvointivaltion rahoituspohja pettää,
mikäli työllisyysastetta ei saada tuntuvasti nostettua.
Hallitusohjelmaan kirjattiin tämän vuoksi lupaus 100 000
uuden työpaikan luomisesta tällä vaalikaudella.
Se nostaisi työllisyysasteen silloisesta noin 67 prosentista
noin 70 prosenttiin, ja seuraavalla vaalikaudella työllisyysasteen
pitäisi nousta edelleen 75 prosenttiin.
Parhaillaan eduskunnassa käsiteltävänä olevasta
vuosien 2005—2008 kehyksiä koskevasta hallituksen
selonteosta käy ilmi, että työllisyystavoitteeseen
ei enää uskota. 100 000 uuden työpaikan
tavoite on karannut hallituksen käsistä, ja siitä on
luovuttu. Kehyksen perustelumuistiossa on todettu, että työllisyys
lisääntyisi vain noin 30 000 henkilöllä.
Tässäkin on tekemistä. Tilastokeskuksen
tuoreiden tietojen mukaan työelämän ulkopuolelle
siirtyi vuodessa lähes 40 000 ihmistä.
Työvoiman ulkopuolelle siirtyi ennen kaikkea naisia, joista
monet luopuivat työnhausta ja jäivät
kotiin.
Samaan aikaan työllisten määrä väheni
13 000 hengellä, mikä pudotti työllisyysasteen
maaliskuussa 65,8 prosenttiin. Työpaikat ovat vähentyneet
erityisesti teollisuudessa ja maataloudessa. Työpaikkojen
määrä kasvoi julkisissa palveluissa,
liikenteessä ja rakentamisessa.
Vuonna 1993, laman pahimpana vuonna, töissä oli
kaksi miljoonaa ihmistä ja kolme miljoonaa oli työvoiman
ulkopuolella. Sataa töissä olevaa suomalaista
kohden oli toisin sanoen 150 henkilöä, jotka eivät
olleet töissä. Hyvinvointipalveluiden rahoitus
kriisiytyi, ja valtio otti velkaa 1 000 markkaa (160 euroa)
jokaista suomalaista kohden kuukaudessa siitäkin huolimatta, että menoja
karsittiin kovalla kädellä. Vuonna 1990 elatussuhde
oli 1, eli sataa työssä käyvää kohden
oli sata työelämän ulkopuolella olevaa. Nyt
töissä on 2,3 miljoonaa ihmistä ja 2,8
miljoonaa on työvoiman ulkopuolella. Sataa työssä käyvää kohden
on 120 henkilöä, jotka eivät ole töissä.
Menojen ja etuuksien kasvun hillinnän ansiosta valtiontalous
on vielä suurin piirtein tasapainossa.
Elatussuhde on kuitenkin heikkenemässä, kun suuret
ikäluokat ovat pian siirtymässä eläkkeelle.
Eläkeikäisen väestön määrän
on arveltu kasvavan puolella miljoonalla hengellä nykyisestä vuoteen
2030 mennessä. Saman ajanjakson aikana lasten ja nuorten
määrän arvioidaan vähenevän
200 000 hengellä. Työvoiman ikääntyminen on
yleinen ongelma EU-maissa, mutta Suomessa ikääntyminen
on nopeampaa kuin EU:ssa keskimäärin. Veronmaksajia
on jäämässä jäljelle
entistä vähemmän tilanteessa, jossa tulonsiirtoja saavia
on entistä enemmän.
Edellä olevan perusteella ja
Suomen perustuslain 43 §:ään
viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Hallitus on toistaiseksi epäonnistunut täysin työpaikkojen
määrän lisäämisessä Suomeen. Suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan kestävä rahoitus edellyttää työllisyysasteen
nostamista nykyistä selvästi korkeammalle tasolle. Erityisesti
tämä korostuu työikäisen väestön määrän
kääntyessä laskuun ja ikääntymisen kiihtyessä.
Miten hallitus aikoo turvata elatussuhteen kehityksen, kääntää työllisyyskehityksen
kasvuun ja taata hyvinvointiyhteiskunnan kestävän
rahoituksen?