Värderade talman! Det är inte underligt att människor inte mera hänger med i vad den här EU-notifieringen handlar om. Men det handlar alltså om att regeringen själv i sin lagproposition har sagt att man egentligen är osäker på om här finns element som kan stå i strid med EU:s konkurrensrätt. Och då har till exempel högsta förvaltningsdomstolen, och också grundlagsutskottet konstaterat att det allra klokaste för att råda bot på den här rättsliga osäkerheten är att skicka det här till notifiering. 

Arvoisa puhemies! Tässä kun on nyt tätä prosessia seurannut, niin jo hallituksen esityksessä tuodaan esille se, että hallitus ei itsekään ole varma siitä, sisältyykö tähän sellaisia osioita, jotka voivat olla EU:n lainsäädännön vastaisia. Muun muassa henkilökohtainen budjetti nostetaan esille hallituksen esityksessä sivuilla 107—110. Ja nyt korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja korkeimman hallinto-oikeuden asiantuntija myös täällä eduskunnassa ovat nostaneet esille sen, että [Puhemies: Kysymys!] ainoa oikeudellisesti oikea tapa on notifioida. Miksi hallitus ei huomenna lähetä tätä notifiointihakemusta komissiolle? 

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ikään kuin kaksi eri ulottuvuutta. Ensimmäiseksi se, ajattelemmeko me kansallisesti, maan hallituksena tai eduskuntakäsittelyjen myötä, että tämä esitys sisältäisi kiellettyä valtiontukea eli muodostuisi sellaiseksi, että se ylipäätään ottaen pitäisi notifioida. Hallitus on tehnyt tässä perusteellista selvitystyötä, ja virkakanta ja sitä kautta hallituksen kanta pohjautuu siihen arvioon, että tässä esityksessä ei ole sellaisia elementtejä, että sitä tarvitsisi notifioida. Mikäli kuitenkin jonain päivänä näin tapahtuisi ja esitystä arvioitaisiin sittenkin taloudelliseksi luonteeltaan, olemme esityksessä pyrkineet kaikin tavoin minimoimaan sitä ja hakeneet mahdollisimman kilpailuneutraalia asemaa. Ja kokonaan toinen juttu on vielä se, että jos päätyisimme notifioimaan tämän esityksen, niin olisiko EU:lta saatavissa tähän kannanmuodostusta viitaten pääministerin arvioihin siitä, mitä korkeat virkamiehet ovat taustakeskusteluissa tästä asiasta saaneet. 

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan muun muassa, että tätä ei lähetetä notifioitavaksi sen takia, että komissiolta voi tulla kysymyksiä, joihinka ei ole vastauksia. [Naurua] Tämä on todettu myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa, ja perustuslakivaliokunta toteaa myös, että ”sosiaali- ja terveysvaliokunnan on painavista valtiosääntöoikeudellisista syistä tarkkaan selvitettävä, voidaanko ehdotettua valinnanvapausjärjestelmää pitää sisällöltään notifiointia edellyttävänä”. Ja edelleen perustuslakivaliokunta jatkaa: ”Jos sosiaali- ja terveysvaliokunta ei saa riittävää varmistusta järjstelmän hyväksyttävyydestä EU:n valtiontukisääntöjen näkökulmasta, olisi valinnanvapauslakiehdotuksen sääntelyä voimaantulosta syytä muuttaa.” Arvoisa hallitus, aiotteko nyt, kun olette tekemässä tätä vastinetta, lukea tarkkaan, mitä perustuslakivaliokunta on ollut mieltä? Aiotteko katsoa, mitä maan parhaimmat EU-oikeuden asiantuntijat ja korkein hallinto-oikeus on ollut asiasta mieltä? Aiotteko tuoda meille sellaisen esityksen, että taataan oikeusvarmuus myös tässä asiassa? 

Arvoisa puhemies! Emme pelkästään aio, vaan olemme lukeneet tarkkaan perustuslakivaliokunnan lausunnon myös tältä osalta, ja olen tietoinen, että jo myös sosiaali- ja terveysvaliokunta aiemmissa kuulemisissaan on ikään kuin sivunnut tätä teemaa. Me tulemme vastineessamme perustelemaan ja argumentoimaan hallituksen linjaa tässä kysymyksessä. EU:n suunnalta korostetaan ei pelkästään tässä nyt meitä kuumottavassa kysymyksessä vaan ylipäätään ottaen, että notifioinnin tarve perustuu aina omaan kansalliseen arviointiin — siis itsearviointiin omasta järjestelmästä ja sen potentiaalisista riskeistä olla EU:n valtiontukisäännösten vastainen ja tältä osin velvoitettu notifiointiin. Ja aivan totta, kuten toteamme esityksessämme, se sisältäisi tilanteita, joita ei kyettäisi arvioimaan. Juuri näin, koska erittäin monessa tapauksessa on lähdetty siitä, että kun järjestelmä on olemassa vasta paperilla, suunnitelmana, lakipykälinä, sen toimeenpanossa on niin iso rooli kansallisessa järjestelmässä tulevilla maakunnilla, joten siltä osin vasta [Puhemies koputtaa] valmista järjestelmää ehkä olisi ylipäätään ottaen mahdollista arvioida. [Puhemies: Aika!] Ja tulemme toimittamaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tueksi arvion tästä notifioinnin tilanteesta. 

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi hetki sitten, että totta kai komissio ottaa Suomen notifikaation vastaan, jos sellainen lähetetään. Vielä aikaisemmin viesti oli se, että komissio ei ota Suomen notifikaatiota vastaan. Kummin päin asia nyt on? Pääministeri voi ehkä selventää tämän asian. 

Kysymys kuuluu, että kun on nyt tämmöisiä epävirallisia käytäväpuheita tai virkahenkilökeskusteluita, niin eikö olisi parempi, että saataisiin mustaa valkoisella, virallisesti ja kirjallisesti, niin että voidaan lopettaa tämä keskustelu. Ja jos ei kerta ole mitään ongelmaa, jos ei kerta ole mitään ongelmaa, niin miksi ei voi varmistaa? 

Arvoisa rouva puhemies! Olen jo useaan kertaan vastannut tähän, että komissiosta on ohjeistettu epävirallisissa keskusteluissa, että he eivät halua ottaa tätä käsiteltäväkseen, koska meilläkään ei ollut osoittaa sitä kohtaa, joka olisi tässä kiellettyä valtion tukea. [Eduskunnasta: Kuka sanoi?] Kukaan ei ole kertonut, mikä on kiellettyä valtion tukea tässä. 

Perustuslakivaliokunta täällä meidän omassa kansallisessa käsittelyssä on käsitellyt tämän huolellisesti, niin kuin pitää, ja perustuslakivaliokunta on nostanut huolen muun muassa tähän konkurssisuojaan liittyvästä kysymyksestä, ja tähän hallitus, totta kai, vastaa huolellisesti omassa vastineessaan. Tämäkin osoittaa sen, että tämä vain pitää meidän täällä Suomessa ja tässä salissa pystyä ratkomaan, oma kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon iso uudistus. [Ilkka Kanerva: Täsmälleen näin!] 

Arvoisa puhemies! Jos tässä ei olisi mitään ongelmaa, niin varmasti kaksi vuotta olisi säästynyt asiasta keskustelemiselta. 

Kysymys on nyt siitä, että kun sosiaali- ja terveydenhuollossa hallitus aikoo avata markkinat, silloin yritykset laitetaan samalle viivalle ja joudutaan miettimään, syntyykö kilpailuneutraali tilanne vai syntyykö kiellettyä tukea. Tällaisissa tilanteissa kuka tahansa suomalainen tai joku yritys voi tehdä siitä valituksen, ja silloin joudutaan niin sanotusti viimeistään arvioimaan EU-lainsäädännön kanssa, onko tämä meidän lainsäädäntöömme yhteensopiva. 

Nyt moni asiantuntija ajattelee eduskunnassa, että ehkä tämä rakennuslupa järjestelmälle kannattaisi hakea heti, jotta ei kävisi niin, että kun talo saadaan valmiiksi, niin huomataan, että kun rakennuslupaa ei ollut, se joudutaan purkamaan. Näin ollen sosiaali- ja terveysvaliokunnalle on annettu kyllä haastava tehtävä saada tätä varmuutta, kun hallituksen omassa esityksessä myönnetään, että varmuutta ei ole, onko rakennuslupaa vai ei. [Puhemies: Aika! Kysymys!] Perustuslakivaliokunta pyytää nyt, että voisiko tätä varmuutta saada, joten kysyn pääministeriltä: annatteko meille kaiken mahdollisen infon, jotta tämä varmuus voidaan saada? 

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus hakee tälle hankkeelle rakennuslupaa Suomen eduskunnalta. Meidän pitää se täällä käsitellä meidän sääntöjemme mukaisesti huolellisesti, ja sitten aikanaan tässä salissa tehdään siitä lopullinen päätös. Meidän pitää nyt luottaa itseemme, että me pystymme täällä tämän luvan itsellemme myöntämään, ja eduskunnan päätös on tässä se, joka pätee. Me emme löydä tästä sellaista kiellettyä kilpailua vääristävää tukea, joka rikkoisi EU-sääntöjä, joten tehdään se päätös täällä salissa. Tehdään se yhdessä, tehdään se huolella. 

Arvoisa puhemies! Itse olen perustuslakivaliokunnan jäsen, ja tästä keskusteltiin paljon. Huomautan, että valiokunnan lausunnon sivulla 49 todetaan, että notifiointivelvollisuus kattaa myös tulkinnanvaraiset tilanteet, ja valiokunta on päätynyt siihen, että täydellistä varmuutta ilman notifiointia ei voida saavuttaa. 

Jos hallituksella on lisäperusteluita, niin miksi niitä ei tuotu jo perustuslakivaliokuntaan? [Li Andersson: Tai lakiesitykseen!] Silloin me olisimme saaneet sitä lisätietoa. Siellä oli erilaisia asiantuntijoita, jotka pohtivat tätä asiaa, eivätkä he voineet täyttä varmuutta tästä asiasta antaa. 

Lisäksi minua ja perussuomalaisia yleensäkin häiritsee kyllä tämä: Minkä takia näitä asioita salaillaan? Jos on joku tämmöinen keskustelu, niin miksi ei nyt voida avoimesti kertoa? Tuntuu aika erikoiselta, että pitäisi päättää asioista tyyliin ”joku sanoi jollekin”. Tässä on kysymys Suomen mittavimmista uudistuksista. Pääministeri, [Puhemies: Kysymys!] vetoan teihin, että toisitte vaikka eduskunnan kautta lisäesityksen, niin että saadaan keskustella näistä rauhassa. 

Arvoisa puhemies! Edustaja Meren kysymyksiin: Perustuslakivaliokunnalle toimitettiin pyynnöstänne lisäselvitys juuri tästä mainitusta, täällä tänään keskusteltavasta asiasta. [Välihuutoja] — Viittaatte nyt tässä välihuudoin, että ette te tulleet saamaan varmuutta. Näin se on. Tässä kysymyksessä totaalista absoluuttista oikeudellista EU-ulottuvuusvarmuutta ei voi millään, missään tilanteessa saada, [Välihuutoja] ottaen myöskin huomioon sen tosiasian, että tämä malli, joka toteutuu, on vasta suunnitelmavaiheessa ja sen toteutumavaihe vasta ehkä osoittaa mahdollisuuden ylipäätään ottaen arvioida sitä. Ja me tiedostamme ja täällä hyvin edustajat tunnistavat, että EU-tasolla useampi asia on nyt kesken ja prosessissa myös kansallisten järjestelmien osalta. 

Edustaja Meri, hallituksella ei ole tarvetta salailla tässä asiassa. Me teemme kaikkemme tukeaksemme eduskunnan päätöksentekoa perustuslakivaliokunnalle toimitetulla lisäselvityksellä. Tiedän, että valiokunnat ovat kuulleet aiheesta, [Puhemies koputtaa] ja myös vastine tulee pureutumaan tähän aiheeseen sosiaali- ja terveysvaliokunnan työn tueksi. 

Arvoisa puhemies! Olen seurannut tätä sote-uudistusta vuosikausia, ja on ollut surullista katsottavaa, kun se uudistus on viivästynyt ja nykyjärjestelmä on rapautunut ja yksityiset firmat ovat laajentaneet reviiriään. Nyt meillä on malli, jossa on kaikki keskeiset elementit. Olisi aika päästä ratkaisuun. Tätä sanovat ihmiset kadulla ja myöskin maakunnat, joissa on valmiutta. 

Mutta kun seuraa opposition toimintaa tässä, tuntuu siltä, että etsitään koko ajan erilaisia verukkeita jarruttaa, ja tässä tapauksessa nyt vedotaan EU:hun. EU:n keskeinen periaatehan on se, että se hoitaa maatalouspolitiikkaa, kauppapolitiikkaa, ulkopolitiikkaa, mutta terveydenhuolto ja sosiaalipolitiikka ovat jokaisen maan omia asioita. [Puhemies koputtaa] 

Nyt tekisi mieli kysyä oppositiolta ja myöskin perussuomalaisilta, oletteko todella sitä mieltä, että koko sosiaali- ja terveydenhuoltomme kansallinen järjestelmä pitäisi alistaa EU:n notifioinnille. [Välihuutoja] Tämä tuntuisi kovin kummalliselta ennakkotapaukselta. Mutta kun tämä ei ole kyselytunti oppositiolle, niin kysyisin ministeri Saarikolta: Onko teillä tiedossa, että kansallisia terveysjärjestelmiä olisi yleisemmin alistettu EU:n hyväksyttäväksi kuten nyt halutaan? [Leena Meri: Vastaan mielelläni, jos saan puheenvuoron!]  

Arvoisa puhemies! En tiedä, onko tämä edes tarpeen, mutta mainitsen nyt vielä tähän keskusteluun liittyen, mistä puhumme, kun me puhumme ylipäätään ottaen EU:n notifioinnista ja kielletystä valtiontuesta. Keskustelemme siis siitä, millainen on suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän pohja ja sen palvelutuotannossa yksityisen ja julkisen toimijan rinnasteinen asema ja näiden keskinäinen tasavertaisuus palveluntuottajina. Tämän asetelman äärellä me nyt täällä keskustelemme, onko tämä ratkaisu kansallisissa käsissä vai onko tässä elementtejä, jotka edellyttävät EU:n arviota. Hallituksen kanta on ollut ja on se, että meidän järjestelmämme on piirteiltään sellainen, että se ei sisällä kiellettyä valtiontukea. Ja kokonaan toinen tarina on se, onko EU ylipäätään ottaen nyt sellaisessa tilanteessa, että notifiointia edes olisi saatavilla. 

Tiedossani ei ole sellaista tilannetta, että esimerkiksi monesti tässä tilanteessa verrokiksi esiin nostettu Ruotsi olisi notifioinut omaa valinnanvapausmalliaan. 

Arvoisa rouva puhemies! Kilpailuneutraliteettihaaste on tämän valinnanvapausmallin ytimessä muutoinkin kuin pelkästään tämän notifioinnin osalta. Sote-uudistuksen valinnanvapautta aikoinaan markkinoitiin niin, että asiakkaalla on mahdollisuus valita sen maakunnan liikelaitoksen, yrityksen tai sitten yhdistysten ja järjestöjen tarjoamien palveluitten väliltä. Taisin viime kevään kuntavaalitentissä todeta, että tuo järjestöjen tuleminen sille samalle viivalle yritysten ja myöskin maakunnan liikelaitoksen kanssa voi olla aika hankalaa, koska monet yhdistykset saavat julkista tukea ja ovat sillä tavoin kilpailuneutraliteetin näkökulmasta ongelmallisessa tilanteessa. Olisinkin nyt halunnut kysyä ministeriltä: kun te olette asettaneet tämän yhden naisen selvitystyöryhmän, joka on antanut väliraporttinsa ja todennut siinä selkeästi, että yhdistysten on pystyttävä erottamaan se osuus, mikä on ikään kuin markkinoilla olevaa palveluntuotantoa, ja toisaalta sitten se osuus, mikä on järjestötoimintaa, onko nyt niin, että tämä yhtiöittämispakko, mikä julkisella puolella vältettiin, on nytten tällä hetkellä yhdistysten ja [Puhemies: Aika!] järjestöjen ristinä elikkä sillä puolella on pakko mennä yhtiöittämään? 

Arvoisa puhemies! Kysymys on todella laaja. Yritän tiivistää. Ensinnäkin suomalaiset sote-järjestöt saivat viime vuonna yli 340 miljoonaa euroa julkista tukea meidän Veikkauksen peliyhtiöjärjestelmän kautta — joka myös on sinällään EU-kontekstissa katsoen hyvin ainutlaatuinen — ja Suomessa on järjestelmä, jossa noita varoja ei voi käyttää sellaisten palvelujen tuottamiseen, jotka olemme velvoittaneet kunnat tarjoamaan julkisina palveluina, tulevaisuudessa siis maakunnat. Eli aivan kuten edustaja Essayah toteaa, on näin, että järjestöt eivät voi näitä julkisesti järjestettyjä sote-palveluita toteuttaa näillä niin kutsutuilla veikkausvoittovaroilla. Eli silloin kun tuottaja on esimerkiksi järjestö — joka soveltuu erinomaisesti tässä valinnanvapausmallissa asiakassetelin palveluntuottajaksi — on varmasti selkeintä, että se erottaa tuon osan, jossa se toimii palveluntuottajana, siitä järjestöpohjaisesta, yleishyödyllisestä toiminnastaan vähintäänkin kirjanpidollisesti riittävän selkeästi, ja moni järjestö on päätynyt myös yhtiöittämisratkaisuun. Siihen ei ole pakkoa, [Puhemies: Aika!] mutta moni on tehnyt sen jo nykyjärjestelmän puitteissa. 

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä on isommassa kuvassa kyse siitä, mikä on hallitukselle tässä uudistuksessa tärkeintä. Te ajatte väkisin sellaista laajaa markkinamallia, jossa näitä oikeudellisia ongelmia tulee, ja se on teille tärkeämpi arvo, viedä sitä markkinamallia eteenpäin, kuin varmistaa, että tuleva järjestelmä varmasti kestää. Tässä vaarannetaan suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuus, julkisesti tuotetut sosiaali- ja terveyspalvelut, ja luodaan riski isoista korvausvelvollisuuksista yksityisille yrityksille. Eli se, että te väkisin viette tätä markkinamallia eteenpäin, toisin sanoen tarkoittaa nyt sitä, että teille kaikkein tärkeintä on se, että yksityiset terveysfirmat saavat isot markkinat, riskeistä viis. Sitähän te sanotte, koska tämä esitys olisi mahdollista varmistaa oikeudellisesti kestäväksi poistamalla laaja valinnanvapaus ja toteuttamalla maakuntamalli. Tämä on mahdollista varmistaa myös siten, että pienituloiset ja eläkeläiset saavat hyvää terveydenhuoltoa sote-uudistuksessa mutta riskejä vähennetään niin, että todetaan tämä yleishyödylliseksi sgei-palveluksi — mutta sehän rajoittaa voitot kohtuullisiksi, [Puhemies: Kysymys?] ja sehän on teidän tavoitteidenne vastaista. Arvoisa pääministeri, te siis haluatte, että yksityiset terveysfirmat voivat ottaa isoja voittoja, ja siksi ette määrittele tätä yleishyödylliseksi palveluksi. 

Arvoisa puhemies! Koska arvostan teitä, edustaja Niinistö, en välitä loukkaantua siitä, että laitatte sanoja suuhuni ja kyseenalaistatte motiivejani toimia tämän uudistuksen äärellä.  

Tämän hallituksen tarkoitus on huolehtia Suomeen sellainen järjestelmä, jossa palvelujen yhdenvertaisuus ja riittävyys voidaan turvata, ja, arvoisa puhemies, tämän järjestelmän kestävyys mitataan sillä, riittävätkö meidän yhteiset varat ja eurot sen järjestelmän ylläpitämiseen. Näiden lähtökohtien vuoksi on erinomaisen tärkeää, että me pystymme vihdoin uudistamaan tämän kansallisen pohjan 18 maakunnan vastuulle, jotta palvelut voisivat parantua, ja valinnanvapaus on tapa ottaa mukaan ne yksityiset toimijat, jotka itse asiassa aika hallitsemattomalla tavalla ovat jo nyt osa tämän päivän järjestelmää.  

Perustuslakivaliokunnan, jonka jäsen, edustaja Niinistö, te olette, tehtävä ei koskaan ole arvioida nykytilaa vaan aina katsoa tulevaa hallituksen esitystä, mutta rohkenen esittää kysymyksen: läpäisisikö tämä malli perustuslaillisen arvion kaikkien perusoikeuksien tai yhdenvertaisuuden näkökulmasta? 

Arvoisa puhemies! Tämän notifikaation selvittelyn yhteydessä saimme myös tietää, että te, peruspalveluministeri Saarikko, olette lähestynyt kilpailukomissaari Vestageria. Kirjeessänne ministeri pyytää tukea sote-uudistukselle, koska uudistus on hallituksen tärkeimpiä asioita. Toteatte näin: ”En voi liiaksi korostaa uudistuksen positiivisia vaikutuksia valtiomme talouteen ja kasvuun sekä siihen, että ihmisille turvataan riittävät palvelut.” Asiantuntijakuulemisessa on sittemmin ilmennyt, että uudistuksen rahoitus on täysin kaltevalla pohjalla — emme tiedä, onko tämän uudistuksen etumerkki plus- vai miinusmerkki. Haluaisinkin kysyä, ministeri, teiltä hallituksen pöytätavoista: eikö nyt jälkikäteen kääntyminen kilpailukomissaarin puoleen tunnu huonosti harkitulta, koska pyysitte tukea poliittiselle uudistukselle samalta taholta, joka voi joutua arvioimaan tätä oikeudellisesti? 

Arvoisa puhemies! Onko uudistuksen etumerkki plus vai miinus? Jos viittaatte talouteen, niin uudistuksen etumerkkihän on plus. Joka tapauksessa kustannukset kasvavat väestön ikääntyessä. Nyt on kysymys vain siitä, kuinka suuren plussan joudumme laittamaan ja pystymmekö hillitsemään kustannuksia — mikä on niiden tavoitteiden joukossa, miksi tähän uudistukseen aikanaan on lähdetty. 

Edustaja siteerasi, arvoisa puhemies, kirjettäni aivan oikein. Näin kirjoitin, ja lähestyin komissiota juuri siksi, että hallituksella oli halu keskustella tästä järjestelmästä. Sittemmin kävi ilmi, että tätä pyyntöäni ei haluttu vastaanottaa, ja tuo keskustelu jäi käymättä komission suuntaan, vaikka hallitus oli aktiivinen ja siihen halukas, juuri varmistaakseen tätä oikeudellista pohjaa ja tätä notifiointikysymystä, johon sittemmin täällä on epävirallistenkin keskustelujen osalta viitattu. 

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ministeriön virkamiehet käyvät epävirallisia keskusteluja komission kanssa selvittääkseen, tarvitaanko notifikaatiota, onko tämä kilpailulainsäädännön vastainen. Ministeri Saarikko lähettää kilpailukomissaarille kirjeen, jossa pyytää tukea uudistukselle varmistaakseen sen, että komissio tukee uudistusta. Tässä on täysin selvää, arvoisa pääministeri, että teillä on myöskin itsellänne epävarmuus, ihan tuon esityksennekin mukaan, siitä, onko tämä kilpailulainsäädännön mukainen, EU-oikeuden mukainen. 

Mutta minua kyllä kiinnostaa nyt se, että tänään sanoitte, että ilman muuta komissio ottaa tämän käsittelyyn, jos tämmöinen pyyntö notifikaatiosta tehdään. Sitten on sanatarkka sitaatti: ”Olemme myöskin olleet virkamiestasolla yhteydessä komissioon, ja komissiosta on virkamiestasolla kerrottu, että he eivät ota tätä asiaa käsittelyyn, että älkää jättäkö hakemusta.”. Arvoisa pääministeri, kysyn nyt teiltä: Kumpi näistä lausunnoista on tosi? Kumpi lausunnoista on tosi, tänään annettu vai viime viikolla annettu? 

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin meille on tärkeintä tehdä Suomeen viimeinkin sellainen sote-uudistus, joka pystyy vastaamaan myöskin kymmenen vuoden päästä ihmisten palvelutarpeeseen, vähintäänkin nykyisen tasoisin palveluin. Olemme lähestyneet komissiota epävirallisissa keskusteluissa, ja tämä on hyvin tyypillistä keskustelua, aktiivista EU-vaikuttamista, ja on ollut kysymyksiä siitä, mikä tässä tilanteessa on järkevää ja mikä tässä ei ole järkevää. Ja kuten moneen kertaan myöskin viime kyselytunnilla viittasin näihin epävirallisiin keskusteluihin, komissiosta on ohjeistus meille, että he eivät kehota meitä jättämään hakemusta [Välihuutoja vasemmalta] eivätkä halua tätä hakemusta, notifikaatiohakemusta, jätettävän. Tästä on kysymys. Se on selvä asia, että jos Suomi kaikesta huolimatta, niin kuin sanoin, [Puhemies koputtaa] kaikesta ohjeistuksesta huolimatta, päätyisi siihen, että tämän salin käsittely, tämän salin rakennuslupa, ei riittäisi, [Puhemies koputtaa] niin totta kai komissio silloin joutuisi asian [Puhemies: Aika!] vastentahtoisestikin käsittelemään.