Perustelut

Perustuslain 91 §:n 1 momentin mukaan Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa. Perustuslain esitöiden mukaan ilmaisun "eduskunnan takuulla" on tulkittu tarkoittavan sitä, että eduskunta vastaa viime kädessä Suomen Pankin taloudellisista velvoitteista. Suomen Pankin toimimisen "eduskunnan hoidossa" on puolestaan katsottu merkitsevän Suomen Pankin riippumattomuutta suhteessa hallitukseen ja erillisyyttä säännönmukaisesta valtionhallinnosta sekä viittaavan eduskunnan valitseman pankkivaltuuston harjoittamaan päätöksentekoon (HE 1/1998 vp, s. 142/II). Perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen lausunut pitävänsä tärkeänä Suomen Pankista annetun lain kehittämistä niin, että perustuslain säännös Suomen Pankin toimimisesta eduskunnan hoidossa toteutuu myös Suomen osallistuessa Euroopan talous- ja rahaliittoon (PeVL 17/2003 vp, s. 2/II, PeVL 7/1998 vp, s. 3/II ja PeVL 5/1997 vp, s. 5/I). Perustuslain säännöksistä johtuukin vaatimuksia sen suhteen, miten Suomen Pankkia koskevaa lainsäädäntöä on vastaisuudessa uudistettava (HE 1/1998 vp, s. 142/II, PeVM 10/1998 vp, s. 25/I, ks. myös PeVL 7/1998 vp, s. 3 ja PeVL 5/1997 vp, s. 5).

Suomen Pankin johtokunnan jäsenet nimittää nykyisin tasavallan presidentti. Suomen Pankista annettua lakia muutettaisiin käsiteltävänä olevan esityksen mukaan niin, että jäsenten nimittäminen siirrettäisiin pankkivaltuuston tehtäväksi lukuun ottamatta johtokunnan puheenjohtajaa, jonka nimittäisi edelleen tasavallan presidentti. Perustuslakivaliokunta on aiemmin useaan otteeseen todennut, että perustuslain vaatimusta Suomen Pankin toimimisesta eduskunnan hoidossa tukisi, jos eduskunnan valitsema pankkivaltuusto nimittäisi johtokunnan jäsenet (PeVL 7/1998 vp, s. 3/II ja PeVL 5/1997 vp, s. 5). Lisäksi valiokunta on viitannut siihen, että tällainen järjestely myös lisäisi Euroopan keskuspankkijärjestelmän kansanvaltaisuutta (PeVL 7/1998 vp, s. 3/II).

Valiokunnan käsiteltävänä oli vuoden 2003 valtiopäivillä täysin vastaava ehdotus Suomen Pankin johtokunnan jäsenten ja puheenjohtajan nimittämistoimivallasta, jonka hallitus kuitenkin sittemmin muista syistä peruutti. Tuolloin valiokunta katsoi, että Suomen Pankin valtiosääntöiseen asemaan sopii nykyistä selvästi paremmin menettely, jossa johtokunnan jäsenten nimitysoikeus siirretään tasavallan presidentiltä pankkivaltuustolle (PeVL 17/2003 vp, s. 2/II). Tämä arvio pätee edelleen, eikä ehdotus näin ollen ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallinen.

Viimeksi mainitussa lausunnossaan valiokunta katsoi silloisen ehdotuksen jääneen puolitiehen, koska presidentillä olisi säilynyt johtokunnan puheenjohtajan nimitysvalta. Hallitus perusteli ratkaisua — kuten nytkin — johtokunnan puheenjohtajan riippumattomuudella ja korkealla asemalla. Valiokunnan mielestä riippumattomuuden kannalta ei kuitenkaan ollut merkityksetöntä, että valtiovarainministeriö olisi puheenjohtajan nimitysasiassa esittelijän asemassa. Lisäksi valiokunta totesi, että Suomen Pankin perustuslaillisen aseman kanssa olisi paremmin sopusoinnussa sellainen nimitysjärjestelmä, jossa myös johtokunnan puheenjohtajan nimittäminen kuuluisi pankkivaltuustolle. Valiokunta viittasi lisäksi mahdollisuuteen, että puheenjohtajan valitsisi eduskunnan täysistunto samaan tapaan kuin se valitsee Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan (PeVL 17/2003 vp, s. 2—3). Valiokunnan tuolloin esittämät näkökohdat ovat edelleen merkityksellisiä.