Perustelut

Elinkeinovapaus

Taksiliikennelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuorma-autolla ja pakettiautolla harjoitettava ammattimainen henkilöiden kuljettaminen eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kielletään (4 a §) ja tällainen kielletty toiminta säädetään rangaistavaksi (28 §).

Taksiliikennelain perusratkaisujen näkökulmasta sääntelyssä on lähinnä kysymys voimassa olevan lainsäädännön selventämisestä ja täydentämisestä. Lain kattama ammattimainen henkilöiden kuljettaminen edellyttää pääsääntöisesti taksilupaa, joka voidaan myöntää vain henkilöautolla harjoitettavaan toimintaan. Taksilupia ei myönnetä kaikille halukkaille ammatilliset edellytykset täyttäville luvanhakijoille, vaan toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vahvistaa vuosittain kuntakohtaiset taksilupien enimmäismäärät.

Perustuslakivaliokunta piti nykyisen taksiliikennelain mukaista taksitoiminnan luvanvaraisuutta toiminnan turvallisuuteen ja kuluttajansuojaan liittyvien perusteiden vuoksi perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta hyväksyttävänä. Oikeasuhtaisuuden näkökulmasta valiokunta piti merkityksellisenä, että lupajärjestelmä ja erityisesti luvan saannin ehdot takaavat taksitoiminnassa tarpeellisen ennakollisen valvonnan ja siten muita vaihtoehtoisia tapoja tehokkaammin asiakkaan turvallisuuden samoin kuin liikenteenharjoittajan edellytykset harjoittaa taksiliikennettä asianmukaisesti. Taksilupien määrällisiä rajoituksia valiokunta piti elinkeinovapauden kannalta lähtökohtaisesti ongelmallisena, mutta katsoi sääntelyn kuitenkin olevan perusteltua ja perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttävää, kun otetaan huomioon alan merkitys ja erityispiirteet osana Suomen julkisen liikenteen kokonaisjärjestelmää (PeVL 31/2006 vp, s. 2—3).

Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on estää ammattimaista taksiliikennettä muistuttava henkilöiden kuljettaminen kuorma- ja pakettiautoilla. Sääntely on valiokunnan mielestä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävää, koska muun muassa asiakasturvallisuuden ja kuluttajansuojan turvaamiseen pyrkivä ja määrällisiä rajoituksia sisältävä lupajärjestelmä menettäisi ainakin osittain merkityksensä, jos taksipalveluihin rinnastuvia palveluita voisi tarjota vapaasti ajoneuvotyyppiä vaihtamalla. Sääntely on perusteltua myös henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun ja yleisemminkin lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi. Oikeasuhtaisuusvaatimuksen näkökulmasta merkityksellistä on, että kiellon soveltamisalan ulkopuolelle on lakiehdotuksen 4 a §:n 2 ja 3 momentissa rajattu sellainen kuorma- ja pakettiautoilla tietyissä erityistapauksissa tapahtuva henkilöiden kuljettaminen, joka ei luonteeltaan rinnastu luvanvaraiseen taksitoimintaan. Sääntely täyttää myös perusoikeusrajoitukselle asetettavat täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.

Omaisuudensuoja

Ehdotettu taksiliikennelain muutos vaikuttaa sellaisten yrittäjien asemaan, jotka ovat voineet harjoittaa ammattimaista henkilöiden kuljettamista kuorma- tai pakettiautoilla, koska tällaista toimintaa ei ole nimenomaisesti ja yksiselitteisesti laissa kielletty tai tehty luvanvaraiseksi. Kiellon seurauksena yrittäjä ei voi enää käyttää ajoneuvojaan tähän tarkoitukseen ainakaan samassa määrin kuin nykyisin. Ehdotuksella ei kuitenkaan vaikuteta ajoneuvojen omistus- tai hallintasuhteisiin tai mahdollisuuteen luovuttaa ajoneuvo. Esityksen perustelujen valossa vaikuttaa lisäksi selvältä, että kyseiset yrittäjät ovat olleet jo toiminnan harjoittamisen alkuvaiheista lähtien tietoisia siitä mahdollisuudesta, että lakia tullaan tältä osin muuttamaan. Sääntely ei muodostu perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kannalta ongelmalliseksi.