Perustelut

Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunnan ensimmäisestä kokouksesta tulee kuluvan kesäkuun 11 päivänä kuluneeksi sata vuotta. Perustuslakivaliokunnasta on kehittynyt keskeinen ja auktoritatiivinen toimielin lakien perustuslainmukaisuuden suomalaisessa valvontajärjestelmässä. Valiokunnan asema tässä järjestelmässä on nykyisin vahvistettu perustuslaissa.

Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on perustuslain 74 §:n mukaan antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Valiokunnan arvioitavaksi voi siten tulla lakiehdotusten lisäksi muitakin asioita, ja perustuslakivaliokunta valvoo myös Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista. Perustuslakivaliokunnan lausuntoja perustuslaki- ja ihmisoikeuskysymyksissä pidetään sitovina eduskuntakäsittelyn eri vaiheissa.

Valiokunnan tehtäväkentän laajentumisen seurauksena valiokunnan käsiteltäväksi tulevat lausuntoasiat ovat monipuolistuneet ja niiden määrä lisääntynyt. Suomen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen vuonna 1990 ja tätä seurannut perustuslain perusoikeussäännösten uudistus vuonna 1995 ovat monipuolistaneet valiokunnan tulkintatoiminnan sisällöllisiä lähtökohtia. Perustuslain kokonaisuudistuksen voimaantulo vuonna 2000 on niin ikään lisännyt valiokunnan työn laaja-alaisuutta. Perus- ja ihmisoikeusseikkojen lisäksi valiokunnan arvioitavaksi tulee moninaisia perustuslain tulkintaa vaativia kysymyksiä. Nykyisin valiokunta antaa valtiopäivien aikana keskimäärin 45—50 lausuntoa. Vaalikauden 1999—2002 viimeisillä valtiopäivillä perustuslakivaliokunnan antamien lausuntojen määrä nousi poikkeuksellisen suureksi. Tuolloin valiokunta antoi 75 lausuntoa.

Perustuslakivaliokunnan tehtävien ja aseman taustalla lakien perustuslainmukaisuuden ennakkovalvonnassa vaikuttavat perustuslaissa säännelty mahdollisuus säätää lailla rajatun poikkeuksen tekemisestä perustuslakiin ja vuonna 2000 voimaan tullutta uutta perustuslakia säädettäessä omaksuttu poikkeuslakien välttämisen periaate. Perustuslaista poikkeavien uusien, puhtaasti kansallisten lakien säätämistä tulee nykyisin välttää. Poikkeuslakimenettelyyn voidaan turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja pakottavista syistä.

Lainvalmistelun yhtenä keskeisenä lähtökohtana nykyisin on valmistella lakiehdotukset perustuslain ja Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisiksi. Tästä lähtökohdasta johtuu vaatimuksia paitsi eduskunnan ja sen perustuslakivaliokunnan toiminnalle lakeja säädettäessä myös valtioneuvostossa tehtävälle lainvalmistelutyölle.

Perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi on viime vuosina tullut paljon sellaisiakin hallituksen esityksiä, joihin sisältyvien lakiehdotusten perustuslainmukaisuutta koskevat kysymykset olisi tullut voida ratkaista perustuslakivaliokunnan verraten laajan lausuntokäytännön pohjalta jo esityksiä valtioneuvostossa valmisteltaessa. Lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden teknisluonteisesta tarkastamisesta on huolehdittava ennen esitysten antamista. Lainvalmistelutyötä on tältä kannalta tarpeen kehittää niin, että perustuslakivaliokunta voi keskittyä käsittelemään perustuslain tulkintaa aidosti vaativia asioita, kuten eduskunnan puhemies viime vaalikauden päättäjäisissä esitti.

Perustuslakivaliokunta korostaa valtiosääntöasiantuntemuksen merkitystä valtioneuvoston lainvalmistelutyössä. Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että ministeriöt kehittävät käytäntöjään perustuslaista ja Suomen kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista johtuvien vaatimusten huomioon ottamiseksi lainvalmisteluhankkeissa. Lainvalmistelijoiden koulutusta perustuslaki- ja ihmisoikeuskysymyksissä tulee tehostaa. Ammattitaitoinen lainvalmistelu edellyttää muun ohella perustuslakivaliokunnan ja ihmisoikeussopimusten valvontaelinten tulkintakäytäntöjen tuntemusta ja niiden ratkaisutoiminnan jatkuvaa seuraamista.

Perustuslain ja Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden huomioon ottamisesta lainvalmisteluhankkeissa johtuu erityisiä vaatimuksia oikeusministeriölle, joka vastaa lainvalmistelun kehittämisestä valtioneuvostossa. Valiokunnan mielestä oikeusministeriön tulee voida jatkuvasti ja asiantuntevasti neuvoa ja auttaa muita ministeriöitä niiden lainvalmisteluhankkeisiin sisältyvien perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tulkintakysymysten ratkaisemisessa. Oikeusministeriön voimavaroja on tässä tarkoituksessa vahvistettava. Tavoitteena tulee olla riittävillä resursseilla varustetun, perustuslaki- ja ihmisoikeuskysymyksiin lainvalmistelussa erikoistuneen yksikön tai vastaavan palvelun perustaminen oikeusministeriöön.