Perustelut

Talousarvion ulkopuoliset rahastot

Öljysuojarahasto on talousarvion ulkopuolinen rahasto. Perustuslain 87 §:n mukaan talousarvion ulkopuolisen rahaston perustamista taikka tällaisen rahaston tai sen käyttötarkoituksen olennaista laajentamista tarkoittavan lakiehdotuksen hyväksymiseen vaaditaan eduskunnassa vähintään kahden kolmasosan enemmistö annetuista äänistä. Keskeinen kysymys on, merkitsevätkö käsiteltävät lakiehdotukset rahaston tai sen käyttötarkoituksen olennaista laajentamista.

Öljysuojarahastosta maksetaan 1. lakiehdotuksen 1 §:n mukaan korvauksia öljyvahingoista ja niiden torjumisesta sekä ympäristön ennallistamisesta aiheutuneista kustannuksista, minkä lisäksi rahastosta myönnetään avustuksia torjuntakaluston hankkimisesta ja torjuntavalmiuden ylläpidosta aiheutuneisiin kustannuksiin. Lisäksi harkinnanvaraisesti voidaan 18 §:n nojalla korvata Ahvenanmaan maakunnalle ja valtiolle alusöljyvahinkojen torjuntakaluston hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia sekä myöntää harkinnanvaraisesti avustuksia 19 §:ssä mainittuihin öljyntorjuntaan liittyviin tarkoituksiin. Voimassa olevan lain mukaan öljysuojarahasto on maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annetussa laissa ja aluksista aiheutuvien vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetussa laissa tarkoitettujen öljyvahinkojen ja niiden torjuntakustannusten korvaamista varten.

Valiokunta katsoo, ettei lakiehdotus merkitse rahaston käyttötarkoituksen olennaista laajentamista, vaikka rahastosta maksettavien korvaus- tai avustusmahdollisuuksien piiri jonkin verran laajenee. Öljyvahinkojen ja niiden torjunnasta aiheutuvien kustannusten kattaminen pysyy edelleen rahaston tarkoituksen piirissä.

Nykyisen lain 3 §:n mukaan öljysuojarahastoon kerättävien öljysuojamaksujen pääomien vaihteluväli on 3,5 miljoonasta eurosta 7 miljoonaan euroon. Väliaikaisella lailla vaihteluvälin alaraja on perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella kuitenkin nostettu 5,5 miljoonaan euroon ja yläraja 11 miljoonaan euroon. Väliaikaisjärjestelyistä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta katsoi, että vaikeutetun säätämisjärjestyksen avulla pyritään suojaamaan eduskunnan budjettivaltaa. Rahaston laajenemisen olennaisuutta ei valiokunnan mielestä pidä arvioida ainoastaan rahastokohtaisesti, vaan ensisijaisesti eduskunnan budjettivallan kokonaisuuden kannalta. Valiokunta arvioi rahaston tosiasiallisen volyymin ja enimmäissuuruuden ehdotettujen muutosten jälkeenkin varsin pieneksi. Kun rahaston laajennus oli lisäksi väliaikainen, ei eduskunnan budjettivallan näkökulmasta ollut kyseessä olennainen laajennus, joka tullakseen hyväksytyksi olisi vaatinut perustuslain 87 §:n mukaisen määräenemmistön (PeVL 34/2002 vp, s. 2).

Ehdotettu öljysuojarahaston pääomavaihtelun (5—10 miljoonaa euroa) yläraja on 1 miljoona euroa alempi kuin voimassa olevassa väliaikaisjärjestelyssä ja 3 miljoonaa euroa nykyisen pysyväisjärjestelyn mukaista rajaa korkeampi. Öljysuojamaksu on ehdotuksen mukaan 0,50 euroa jokaiselta täydeltä tonnilta nykyisen 0,60 euron asemesta. Vaikka pääomavaihtelujen yläraja vuoden 1974 lakiin verrattuna jonkin verran nouseekin, ei sääntely valiokunnan aikaisemman käytännön valossa merkitse perustuslaissa tarkoitettua rahaston olennaista laajentamista. Lakiehdotukset voidaan tältäkin osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Korvattavat kustannukset

Valtioneuvoston asetuksella voidaan 1. lakiehdotuksen 13 §:n 2 momentin mukaan säätää, mitä torjunta- ja ennallistamistoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia on pidettävä korvauksen saantiin oikeuttavina hyväksyttävinä kustannuksina. Esityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen 4 §:ssä luetellaan hyväksyttävät torjuntakustannukset. Tämä merkitsee, että korvattavien kustannusten ala määräytyisi vasta asetuksella. Sääntely on ongelmallista perustuslain 80 §:n 1 momenttiin sisältyvän sen säännöksen kannalta, jonka mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Korvattavista kustannuksista tulee siksi lisätä lakiin riittävän tarkat säännökset esimerkiksi siirtämällä asetusluonnoksen 4 §:n säännökset lakiin. Tämä on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Kunnan viranomaisten tehtävät

Kunnan eri viranomaisten ja laitosten tulee 2. lakiehdotuksen 5 §:n 3 momentin mukaan osallistua öljyvahinkojen torjuntaan ja huolehtia tarvittaessa jälkitorjunnasta siten kuin 2 momentissa tarkoitetussa öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa tarkemmin määrätään. Myös 3. lakiehdotuksen 12 §:n 3 momentissa viitataan alusvahinkojen torjuntasuunnitelmaan. Molemmat torjuntasuunnitelmat laatii alueen pelastustoimi. Kyse on kuntayhteistyönä laadittavista suunnitelmista, jotka alueellinen ympäristökeskus vahvistaa. Suunnitelmien sisällöstä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Säännöksissä käytetyistä sanamuodoista ("siten kuin öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa tarkemmin määrätään") voi saada vaikutelman, jonka mukaan kunnan viranomaisen tehtävät määräytyisivät olennaisesti vasta torjuntasuunnitelman perusteella. Tämä ei ole asianmukaista perustuslain 121 §:n 2 momentin kannalta. Sen mukaan kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Säännösten sanamuotoa on siksi syytä pyrkiä selkeyttämään.