Perustelut
         
         Lakiehdotuksen 6 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan kirkon,
            seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa sekä jumalanpalvelukseen,
            kirkollisiin toimituksiin, diakoniaan tai opetukseen liittyvässä pysyväisluonteisessa
            työssä voi olla vain evankelis-luterilaisen kirkon
            jäsen. Tämä jo nykyiseen lakiin sisältyvä sääntö säädettiin
            ennen vuoden 1995 perusoikeusuudistusta (PeVL 20/1993
               vp).
         
         
         Kyseistä säännöstä on
            arvioitava perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta. Sen
            mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
            asettaa eri asemaan muun muassa uskonnon perusteella. Kirkkolain
            tästä sääntelystä on
            valtiosäännön näkökulmasta
            selvitettävä, onko eri asemaan asettamiselle tässä tapauksessa
            osoitettavissa hyväksyttävä peruste.
         
         
         Kelpoisuusehtoa koskeva sääntely kohdistuu evankelis-luterilaisen
            kirkon, uskonnollisen yhdyskunnan palvelukseen pyrkiviin. Perustuslain 11 §:n
            turvaamaan uskonnolliseen yhdistymisvapauteen sisältyy
            valiokunnan käsityksen mukaan myös uskonnollisen
            yhdyskunnan tietynasteinen sisäinen autonomia.
            Yleisen yhdistymisvapautta koskevan perusoikeussäännöksen esitöissä todettiin
            nimenomaisesti, että yhdistysten sisäinen itsemääräämisoikeus
            ja toimintavapaus ovat yhdistymisvapauden perustana (HE 309/1993
               vp, s. 60/I). 
         
         
         Valiokunta katsoo evankelis-luterilaisen kirkon sisäisen
            autonomian nauttivan perustuslain suojaa uskonnonvapautta koskevien
            perusoikeussäännösten perusteella.
            Tilanne on vastaavanlainen myös kansainvälisten
            ihmisoikeussopimusten mukaan. Esimerkiksi kansalaisoikeuksia ja
            poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta
            valvovan YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskannanotossa uskonnonvapaudesta
            todetaan, että uskonnonvapauteen sisältyy uskonnollisten
            ryhmien oikeus määrätä omista
            asioistaan, kuten uskonnollisten johtajien, pappien ja
            opettajien valinnasta sekä uskonnollisten oppilaitosten
            perustamisesta (General Comment 22; 30.7.1993).
         
         
         Kirkon kirkkolain mukainen perustehtävä on uskonnollinen
            ja liittyy määrättyyn uskontunnustukseen.
            Perustuslain 11 §:stä johtuva kirkon oikeus sisäiseen
            autonomiaan huomioon ottaen valiokunta pitää perustuslain
            6 §:n 2 momentista huolimatta mahdollisena, että laissa
            säädetään kirkon jäsenyys
            edellytykseksi kirkon omiin virkoihin ja tehtäviin valittaville.
            Tämä on kiistatonta sellaisiin virkoihin ja tehtäviin
            nähden, jotka liittyvät suoraan kirkon hengelliseen toimintaan.
            Mahdollisuus ulottuu valiokunnan mielestä kuitenkin myös
            muunlaisiin virkoihin ja tehtäviin. 
         
         
         Valiokunta on kiinnittänyt 25 luvun 12 §:n johdosta
            huomiota tuomiokapitulin mahdollisuuteen peruuttaa määräajaksi
            myöntämänsä lupa painavasta
            syystä. Lupa koskee käytännössä Saksan
            evankeliseen kirkkoon kuuluvan luterilaisen maakirkon papin käyttöä saksalaisen seurakunnan
            papillisten palvelujen hankkimiseen. Sääntely-yhteydessään
            ehdotus voisi olla merkityksellinen perustuslain 18 §:n
            3 momentin kannalta, jonka mukaan ketään ei saa
            erottaa työstä ilman lakiin perustuvaa syytä.
            Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asiassa on kuitenkin kysymys
            siitä, että kyseinen pappi on koko ajan saksalaisessa
            papinvirassa eikä tuomiokapitulin luvan peruuttaminen siksi
            aiheuta tämän palvelussuhteen katkeamista. Ehdotus
            on vastaavasti ongelmaton perustuslain kannalta.