Perustelut
Julkisen vallan käyttö
Voimassa olevan lain mukaan suomalaisen kauppa-aluksen päällikkönä saa
toimia vain Suomen kansalainen. Lakiehdotuksella laajennettaisiin
mainittu oikeus koskemaan Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen
kuuluvan valtion kansalaisia. Päälliköllä on
aluksellaan eräitä julkisen vallan käyttöön
liittyviä tehtäviä, kuten merimieslain
74 §:n perusteella oikeus käyttää voimakeinoja
järjestyksen ylläpitämiseksi ja merimieslain
75 §:n nojalla oikeus pitää rikoksesta
epäiltyä säilössä.
Lailla voidaan perustuslain 125 §:n 1 momentin nojalla
säätää, että määrättyihin
julkisiin virkoihin tai tehtäviin voidaan nimittää vain
Suomen kansalaisia. Perustuslain esitöiden mukaan sanonnalla
"määrätty" julkinen virka tai tehtävä ilmaistaisiin
periaate, jonka mukaan kansalaisuusvaatimuksia tulisi asettaa vain
rajoitetusti ja perustelluista syistä (HE 1/1998
vp, s. 180/I). Merkittävää julkisen
vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan
perustuslain 124 §:n perusteella antaa vain viranomaiselle.
Perustuslain esitöissä ja perustuslakivaliokunnan
käytännössä esimerkiksi itsenäiseen
harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja
tai puuttua muuten merkittävällä tavalla
yksilön perusoikeuksiin on pidetty merkittävänä julkisen
vallan käyttönä (HE 1/1998
vp, s. 179/II ja esim. PeVL 1/2008
vp, s. 3/I, PeVL 10/2006 vp,
s. 2—3).
Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan perustuslaki
ei ehdottomasti edellytä julkisen vallan käyttämistä koskevien
tehtävien rajaamista vain Suomen viranomaisten (PeVL 56/2006
vp, s. 3, PeVL 44/2002 vp,
s. 2—3) tai Suomen kansalaisten piiriin (PeVL
40/2000 vp, s. 3/I). Lisäksi
voimakeinojen käyttö käsittää kauppa-aluksen
päällikön tehtävistä hyvin
marginaalisen osan verrattuna esimerkiksi yksityisten järjestyksenvalvojien
tai vartijoiden toimivaltuuksiin (PeVL 28/2001
vp, s. 6/I). Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu
sääntely on tarkoituksenmukaista eikä sille
ole perustuslain 124 ja 125 §:stä johtuvia esteitä.
Yhdenvertaisuus
Lakiehdotuksen perusteella Suomen kansalaiset sekä EU:n
ja ETA:n jäsenvaltioiden kansalaiset asetetaan eri asemaan
kuin muiden valtioiden kansalaiset. Perustuslain 6 §:n
1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään
ei perustuslain 6 §:n 2 momentin perusteella saa
ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan jonkin henkilöön liittyvän
syyn perusteella.
Perustuslakivaliokunnan arvion mukaan sääntely
liittyy Suomen kansainvälisiin sopimuksiin, ennen muuta
EY:n perustamissopimuksen 39 artiklan mukaisiin työvoiman
vapaata liikkuvuutta koskeviin velvoitteisiin, sekä vastaa
eurooppalaista sääntelyä ja rakentuu
siten tavallaan vastavuoroisuuden varaan (PeVL 22/2004 vp,
s. 2/II, PeVL 4/2002 vp, s.
3/II). Valiokunnan mielestä eri valtion kansalaisten
erottelulle on siten olemassa perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaiset
hyväksyttävät perusteet.
Täysivaltaisuus
Sääntelyä on lopuksi arvioitava vielä Suomen täysivaltaisuutta
koskevan perustuslain 1 §:n 1 momentin kannalta.
Perustuslain esitöiden ja perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön
mukaan täysivaltaisuutta tulkittaessa on otettava huomioon
kansainvälinen oikeus ja Suomen kansainväliset
velvoitteet sekä Suomen jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä.
Tällöin erityistä merkitystä on
Suomen jäsenyydellä Euroopan unionissa (HE
1/1998 vp, s. 71—72, PeVL 38/2001
vp, s. 4—5, PeVL 36/2006 vp, s. 5).
Huomiota on myös kiinnitettävä siihen, että kauppa-aluksen
päällikkö ei ole minkään
ulkopuolisen tahon edustaja Suomessa eikä suhteessa suomalaisiin
viranomaisiin. Suomi ei myöskään luovuta
riippumattomuuttaan minkään valtion hyväksi.
Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan kauppa-aluksen
päällikön kansalaisuutta ei voida pitää Suomen
täysivaltaisuutta rajoittavana kysymyksenä.