1. Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa
Määräyksenantovaltuudet
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että hallituksen esityksen 1. lakiehdotukseen sisältyy merkittävä määrä viranomaiselle osoitettuja määräyksenantovaltuuksia. Sääntely on tältä osin merkityksellistä perustuslain 80 §:n kannalta.
Asetuksenantovaltuuksiin verrattuna määräyksenantovaltaa koskeviin valtuuksiin kohdistuu yleistä tarkkarajaisuutta koskeva pidemmälle menevä vaatimus, jonka mukaan valtuuden kattamat asiat on määriteltävä tarkasti laissa (PeVL 34/2000 vp). Muiden viranomaisten norminantovalta on perustuslain näkökulmasta poikkeuksellista (PeVM 10/1998 vp, s. 23). Perustuslakiuudistuksen yhteydessä mainittiin esimerkkinä viranomaisen norminantovallan perusteista tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä (HE 1/1998 vp, s. 133).
Määräyksenantovaltaa ehdotetaan osoitettavan pääesikunnan teknilliselle tarkastusosastolle. Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan määräyksenantajana voi olla muu kuin saman pykälän 1 momentissa tarkoitettu viranomainen. Puolustusvoimista annetun lain 26 §:n 1 momentin mukaan Pääesikunta on valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen ja puolustusvoimien johtoesikunta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan pääesikunnan teknillinen tarkastusosasto ei ole perustuslain 80 §:n 2 momentissa tarkoitettu viranomainen, jolle voitaisiin osoittaa määräyksenantovaltaa. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan määräyksenantoa koskeva toimivaltuus tulisi osoittaa Pääesikunnalle, eikä sen alaiselle osastolle. Puolustusvaliokunnan on valtiosääntöisistä syistä syytä muuttaa määräyksenantovaltuuksia tällä tavalla. Puolustusvaliokunta ehdottaa, että määräyksenantovaltuudet osoitetaan pääesikunnalle pääesikunnan teknillisen tarkastusosaston sijaan.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan myös, että Pääesikunnalle osoitettuina ehdotetut määräyksenantovaltuudet täyttävät pääosin perustuslakivaliokunnan tältä osin asettamat edellytykset. Siltä osin kuin määräyksenantovaltuuden puitteissa voidaan poiketa myös Liikenne- ja viestintäviraston määräyksistä, on poikkeamismahdollisuutta rajattu. Varsin laajasti määräyksenantovaltaa on rajattu tarpeellisuudella jonkin tietyn syyn vuoksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä tällaisia määräyksenantovaltuuksia on perustuslaista johtuvista syistä tarpeen täsmentää.
Puolustusvaliokunta toteaa, että harkintavaltaa voidaan pitää varsin rajattuna, mutta ehdottaa sen rajaamista välttämättömyysolettamalla lisää. Valiokunta toteaa, että valtuus antaa määräyksiä on jokaisessa säännöksessä samansisältöinen ja määräysten tulee perustua kansainvälisesti tunnettuihin sotilasstandardeihin.
Edellä todetun perusteella puolustusvaliokunta ehdottaa muutoksia lakiehdotuksen 10 §:n 5 momenttiin (korjataan myös 5 momentissa viittaus 4 momenttiin 5 momentin sijasta), 12 §:n 5 momenttiin, 13 §:n 4 ja 5 momenttiin, 14 §:n 4 momenttiin, 15 §:n 3 momenttiin, 17 §:n 4 ja 5 momenttiin, 18 §:n 4 ja 5 momenttiin, 19 §:n 4 momenttiin, 20 §:n 6 momenttiin (korjataan myös 6 momentissa viittaus 5 momenttiin 6 momentin sijasta), 20 §:n 6 momenttiin, 21 §:n 3 momenttiin (muutos myös pykälän otsikkoon, huomioidaan 1. lakiehdotuksen 6 §:n muutokset), 22 §:n 2 momenttiin, 24 §:n 3 ja 4 momenttiin, 25 §:n 6 momenttiin, 26 §:n 2 momenttiin, 28 §:n 5 momenttiin, 29 §:n 6 momenttiin, 31 §:n 5 momenttiin, 44 §:n 6 momenttiin, 45 §:n 5 momenttiin, 47 §:n 5 momenttiin, 48 §:n 4 momenttiin, 49 §:n 4 momenttiin, 50 §:n 3 momenttiin, 51 §:n 3 momenttiin, 52 §:n 3 momenttiin, 53 §:n 4 momenttiin, 54 §:n 3 momenttiin, 57 §:n 3 momenttiin, 58 §:n 5 momenttiin, 59 §:n 4 momenttiin, 62 §:n 5 momenttiin, 64 §:n 9 momenttiin (korjataan myös 9 momentissa oleva viittaus 8 momenttiin 7 momentin sijasta), 70 §:n 5 ja 6 momenttiin (korjataan myös 5 momentissa oleva viittaus 4 momenttiin 5 momentin sijasta), 71 §:n 5 momenttiin, 72 §:n 4 momenttiin, 73 §:n 5 momenttiin, 74 §:n 3 momenttiin, 75 §:n 3 momenttiin, 76 §:n 4 momenttiin, 77 §:n 4 momenttiin, 78 §:n 3 momenttiin, 79 §:n 3 momenttiin, 80 §:n 3 momenttiin, 81 §:n 3 momenttiin, 82 §:n 4 momenttiin, 89 §:n 6 momenttiin, 92 §:n 2 momenttiin, 98 §:n 3 momenttiin, 105 §:n 3 momenttiin, 115 §:n 1 momenttiin.
6 §. Lain soveltaminen valmiutta kohotettaessa ja poikkeusoloissa.
Perustuslakivaliokunnan mielestä esitetystä 6 §:n ja siihen liittyvien säännösten muodostamasta kokonaisuudesta ei ilmene riittävän täsmällisesti, mitä 6 §:n mukainen päätöksenteko koskee. Esityksen 1. lakiehdotuksen 6 §:n sisältämä valmiuden kohottamista koskeva säännösehdotus jää sanamuodoltaan liian avoimeksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslain 58 §:n 5 momentista ja perustuslain 2 §:n 3 momentista johtuu, että päätöksenteosta on säädettävä asianmukaisesti ja riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti lain tasolla. Säännösehdotusta on tämän vuoksi muutettava siten, että siitä ilmenee riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti sen tarkoitettu soveltamisala. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan säännösehdotusta voidaan täsmentää esimerkiksi muuttamalla se vastaamaan pykäläehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa tarkoitettua soveltamisalaa.
Edellä todettuun viitaten puolustusvaliokunta ehdottaa pykälän otsikon muuttamista muotoon ”Vaarallisten aineiden kuljetuksen poikkeusmenettelyt” sekä pykälän 1 momentista poistettavaksi viittausta valmiuden kohottamiseen. Valiokunta ehdottaa lisäksi 1 momenttiin lisättäväksi ilmaisua ”tässä laissa tarkoitetun vaarallisen aineen kuljettamiseksi”.
110 §. Valvontaviranomaisen tarkastus-, näytteensaanti- ja tutkimusoikeus.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että valvontaviranomaisen toimivaltaan ehdotuksen mukaan kuuluvaa tarkastusta ei 1. lakiehdotuksen 110 §:n 2 momentin mukaan saa tehdä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa, ellei se ole tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi välttämätöntä. Tällainen tarkastus voisi pykäläehdotuksen 1 momentin mukaan kohdistua vaarallisen aineen valmistus-, varastointi-, myynti-, asennus-, korjaus-, tarkastus-, pakkaus-, täyttö-, lähetys-, kuormaus-, lastaus-, ahtaus- ja kuljetuspaikkoihin, tilapäisen säilytyksen paikkoihin ja vaarallista ainetta kuljettavaan kuljetusvälineeseen. Tarkastuskohteet eivät perustelujen (s. 182) mukaan rajoitu vain ajoneuvotiloihin.
Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti myös kuljetusvälineissä olevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Nyt ehdotettua sääntelyä on perustuslakivaliokunnan mukaan siten arvioitava perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun kotirauhan kannalta. Lailla voidaan 10 §:n 3 momentin mukaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä.
Perustuslain 10 §:n 3 momentissa on kyse niin sanotusta kvalifioidusta lakivarauksesta, jonka tarkoituksena on määrittää tavallisen lain säätäjän rajoitusmahdollisuus mahdollisimman täsmällisesti ja tiukasti siten, ettei perustuslain tekstissä anneta avoimempaa valtuutta perusoikeuden rajoittamiseen kuin on välttämättä tarpeen. Säännöksen sanamuoto on siinä mielessä ehdoton, että kotirauhan piiriin ulottuva tarkastus on sidottu välttämättömyysvaatimukseen, ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö on tämän mukaisesti vakiintunutta. Valiokunta on toistuvasti edellyttänyt toimenpidevaltuuksia koskeviin säännöksiin kirjattavaksi, että esimerkiksi tarkastus asunnossa voidaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi (esim. PeVL 54/2014 vp).
Ehdotettuun tarkastusta kotirauhan suojassa rajoittavaan säännösehdotukseen sisältyy edellytys, jonka mukaan kotirauhan piirissä tarkastus on mahdollinen vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Perustuslakivaliokunta pitää sinänsä selvänä, että ehdotettavan tarkastustoimivallan taustalla on pyrkimys vähentää muun muassa ihmisten henkeen ja terveyteen kohdistuvia riskejä. Sääntely kiinnittyy siten perusoikeuksien, kuten oikeuden elämään ja oikeuden henkilökohtaiseen turvallisuuteen, turvaamiseen (vrt. esim. PeVL 11/2017 vp).
Laista tulee kuitenkin käydä riittävällä tarkkuudella ilmi myös ne perusoikeuksien turvaamiseen tai rikosten selvittämiseen liittyvät perusteet, joiden valvomiseksi tarkastus voidaan toimittaa kotirauhan suojan piirissä. Tarkastuksella tulee olla selvä ja riittävän läheinen yhteys johonkin perustuslaissa turvattuun perusoikeussäännökseen, jotta se olisi välttämätön "perusoikeuksien turvaamiseksi" (PeVL 76/2022 vp, kappale 8). Toisaalta kotirauhan piiriin ulottuva toimi on hyväksyttävä "rikosten selvittämiseksi", jos toimi sidotaan siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan (esim. PeVL 51/2022 vp, kappale 8).
Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta perustuslakivaliokunnan lähtökohtana on ollut, ettei kotirauhan suojaan tule puuttua enimmillään sakolla rangaistavien, moitittavuudeltaan vähäisten rikkomusten selvittämiseksi (ks. PeVL 40/2002 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyä on näiltä osin täydennettävä, jotta se täyttäisi perustuslain 10 §:n 3 momentissa säädetyt vaatimukset. Tällainen muutos on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Puolustusvaliokunta ehdottaa pykälän 2 momentin muuttamista seuraavasti: ”Tarkastusta ei saa tehdä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa, ellei se ole hengen tai terveyden suojelemiseksi välttämätöntä.”
122 §. Liikennevirhemaksun määrääminen ja suuruus.
Hallituksen esitys HE 26/2025 vp tulee sovittaa yhteen hallituksen esityksen HE 5/2025 vp kanssa.
Valiokunta ehdottaa, että 122 §:n 1 momentista poistettaisiin virke liikennevirhemaksun maksamisesta valtiolle. Säännös ei ole laissa välttämätön, koska erilaisten seuraamusmaksujen maksaminen nimenomaan valtiolle on selvää ilman erillistä säännöstäkin. Joka tapauksessa sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin on tarkoitus lisätä maininta asiasta 1.1.2026 voimaan tuleviksi kaavailluilla lainmuutoksilla.
123 §. Liikennevirhemaksun täytäntöönpano.
Valiokunta ehdottaa, että 123 §:n 1 momentti muutetaan muotoon: Tämän lain nojalla maksettavaksi määrätyn liikennevirhemaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002).
Näin säännös vastaisi kaikissa muissa seuraamusmaksuja koskevissa laeissa käytettyjä muotoiluja, jotka tulisivat voimaan 1.1.2026.
128 §. Voimaantulo- ja siirtymäsäännös.
Lakiehdotuksen 123 §:n 2 ja 3 momentti ovat tarpeellisia HE 5/2025 vp:ssä esitettyjen lakien voimaantuloon saakka. Sen jälkeen momenttien sisältämistä asioista säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa. Puolustusvaliokunta ehdottaa, että 1. lakiehdotukseen 128 §:ään lisättäisiin siirtymäsäännös, jonka nojalla momentit olisivat voimassa vain vuoden 2025 loppuun saakka seuraavasti: ”Tämän lain 123 §:n 2 ja 3 momentti ovat voimassa vuoden 2025 loppuun.”