Perustelut

Sivistysvaliokunta on käsitellyt asiaa toimialaansa koskevilta osin.

Perustuslakisopimuksen johdanto-osassa on useita poliittisia tavoitteita, jotka ovat Suomen ja suomalaisen koulutuksen kannalta keskeisiä. Erityisesti korkeakoulutuksen kannalta tärkeitä ovat unionin alue- ja rakennepolitiikan tavoitteet kehityserojen tasoittamisesta ja alueellisesta koheesiosta, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan taloudellisen tuen vahvistaminen etenkin eurooppalaisen yritteliäisyyden tukemiseksi sekä tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen aiempaa enemmän erityisesti palvelualoilla. Valiokunta painottaa sopimukseen sisältyvää toteamusta, että Euroopan tietoon pohjautuvan talouden kehitys perustuu tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin. Tarvitaan kattava peruskoulutus mutta globalisoituvassa maailmassa myös huippututkimus on välttämätöntä. Unionin tehtävänä on keskittyä yhteistyöhön niillä aloilla, joilla yksittäiset jäsenmaat ovat liian pieniä toimijoita. Perustuslakisopimusta neuvoteltaessa kauppasopimusta koskeva kohta nousi laajaan keskusteluun. Sopimusluonnoksessa ollut unionin enemmistöpäätösvalta koulutusta ja kulttuuria koskevissa kauppasopimuksissa muuttui muun muassa Suomen ja Ruotsin vaatimuksesta.

Perustuslakisopimuksen III-315 artiklaan sisältyy koulutus- ja terveyspalvelujen kauppaa koskeva erityismääräys, jonka mukaisesti näiden sektoreiden alaan liittyvistä sopimuksista päätetään yksimielisesti, mikäli sopimukset voivat vakavasti haitata näiden palvelujen järjestämistä kansallisella tasolla ja vaikeuttaa niiden tarjoamista jäsenvaltioiden toimesta. Valtioneuvosto ja eduskunta pitivät neuvottelujen aikana välttämättömänä, että sopimusmääräykset turvaavat julkisia peruspalveluja, kuten koulutus- ja kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveyspalveluja, koskevan päätöksenteon säilymisen kansallisella tasolla. Tämä edellytys voi perustuslakisopimuksen säännöksiä sovellettaessa toteutua kuitenkin vain tilanteessa, jossa neuvosto tekee näitä palveluja koskevat ratkaisunsa yksimielisesti. Muutos on merkittävä suhteessa Nizzan sopimukseen, jossa koulutuksella ja kulttuurilla on erityisasema. Sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelujen osalta (III-315 artiklan 4 kohdan 3 b alakohta) yksimielisesti tehtävän ratkaisun ehtona on se, että kauppapoliittinen sopimus voisi "vakavasti haitata näiden palvelujen järjestämistä kansallisella tasolla ja vaikeuttaa jäsenvaltioiden vastuun toteuttamista niiden tarjoamisessa". Valtioneuvoston selonteon mukaan tavoitteena on, että määräyksen soveltamiseen ja tulkintakäytäntöön tulisi kiinnittää erityistä huomiota Suomen etujen mukaisesti.

Valiokunta painottaa sitä, että "haitan" tai "vakavan haitan" arvioinnissa olisi tukeuduttava painotetusti sen tai niiden jäsenvaltioiden näkemyksiin, joiden mielestä edellä mainittujen alakohtien mukainen haitta on olemassa, varsinkin kun nämä alat ovat pääasiallisesti jäsenvaltioiden toimivallassa.

Kulttuuri- ja audiovisuaalisten palvelujen (III-315 artiklan 4 kohdan 3 a alakohta) osalta valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yksimielisesti tehtävän ratkaisun ehtona on se, että kauppapoliittinen sopimus voisi "haitata unionin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta". Henkisen omaisuuden kaupallisten näkökohtien osalta (III-315 artiklan 1 kohta ja saman artiklan 4 kohdan 2 alakohta) valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yhteisön yksinomainen toimivalta koskee ainoastaan henkisen omaisuuden kauppanäkökohtia, joihin ei kuulu itse henkisen omaisuuden sisältö. Kauppaa ovat mm. sopimukset käyttöoikeuksista eli lisensseistä ja muut oikeuksien siirtosopimukset. Jos substanssi sisällytettäisiin kauppanäkökohtiin, siirtyisi henkisen omaisuuden lainsäädäntö sopimuksen kattamalta osalta kauppaneuvottelujen kohteeksi ja yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, mikä ei ole hyväksyttävää.

Saavutettua kompromissia voidaan pitää alkuperäistä parempana, mutta Suomen näkökulmasta siihen liittyy yhä ongelmallisina pidettäviä näkökohtia. Se, mikä on merkittävä kysymys neuvotteluosapuolena olevalle jäsenmaalle niin, että yksimielisyyttä voidaan edellyttää, punnitaan viime kädessä tuomioistuimessa. Demokratian näkökulmasta tuomioistuinpäätökset eivät ole oikea suunta. Mikäli perustuslakisopimuksesta vielä aloitetaan uusi neuvottelukierros, tulee Suomen nostaa vielä tämä kysymys uudelleen arvioitavaksi. Mikäli perustuslakisopimus tulee edellä todetuilta osin sellaisenaan voimaan, tulee Suomessa tehostaa kauppasopimuksiin liittyvää eduskunnan ja kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuutta. Nykyistä valmistelujärjestelmää on muutettava siten, että koulutuksella, kulttuurilla ja sosiaaliasioilla on oma neuvottelukuntansa nykyisen suppean jaoston sijaan ja että nämä neuvottelukunnat sekä ministeriön valmistelu ovat kiinteässä yhteydessä asiantuntijavaliokuntaan kunkin kauppasopimuksen valmistelu- ja päätöksentekovaiheessa. Sivistysvaliokunta ehdottaa, että ulkoasiainvaliokunta

Urheilua koskevat maininnat ovat myönteinen ja selkeyttävä asia sopimuksessa. Nykyisessä perustamissopimuksessa ei tästä ole nimenomaista mainintaa. Sopimuksen I-17 artiklan e kohdan mukaan urheilu kuuluu aloihin, joilla voidaan toteuttaa tuki-, yhteensovittamis- ja täydennystoimia. III-282 artiklan mukaan taas unioni voi myötävaikuttaa Euroopan urheiluun liittyvien asioiden edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet, vapaaehtoisuuteen perustuvat rakenteet sekä yhteiskunnallisen ja kasvatuksellisen tehtävän. Unionin toiminnalla pyritään kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta ja urheilusta vastaavien järjestöjen yhteistyötä sekä suojelemalla urheilijoiden, erityisesti nuorten urheilijoiden, fyysistä ja henkistä koskemattomuutta. Sivistysvaliokunta pitää tavoitteita sinänsä oikeina. Valiokunta ei kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että vaikuttaminen urheiluun yleisesti tai urheiluartiklan kirjoittaminen kaiken kattavaksi olisi käytännössä onnistunut ratkaisu. Vaikea on myös vielä tässä vaiheessa arvioida sitä, miten sopimus vaikuttaa urheilun autonomiaan ja itsesääntelyyn tai urheilujärjestöjen asemaan.Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että urheilujärjestöjä kuullaan jo urheilua koskevien asioiden valmisteluvaiheessa. Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että urheiluartiklan myötä unionille syntyy mahdollisuus tukea suoraan urheiluunkin liittyvää toimintaa.

Valiokunta huomauttaa tässäkin yhteydessä, että Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välistä työnjakoa tarkastellaan siitä näkökulmasta, että molemmille tulee selkeä roolinsa kulttuurin ja urheilun toimissa ja päällekkäisyydet pyritään välttämään.