Varhaiskasvatuslain muuttamista koskeva esitys

Yleistä

Valiokunta kannattaa hallituksen esityksessä ehdotettua varhaiskasvatuslain muutosta, jolla selkeytetään sote-uudistusta koskevassa lainsäädännössä täsmentämättä jäänyt sääntely lastensuojelulain nojalla kotikuntansa ulkopuolella asuvan lapsen varhaiskasvatuksen järjestämis- ja kustannusvastuusta silloin, kun lapsi lastensuojelutoimenpiteenä asuu muussa kuin kotikunnassaan. 

Varhaiskasvatuksen järjestämisvelvollisuus kotikuntansa ulkopuolelle sijoitetulle lapselle

Varhaiskasvatus on kuntien järjestämisvastuulle kuuluva lakisääteinen tehtävä, johon kunnat saavat laskennallisen valtionrahoituksen. Lastensuojelun järjestäminen on puolestaan hyvinvointialueiden vastuulla. Hyvinvointialue voi lastensuojelulain nojalla päättää avohuollon tukitoimena taikka sijaishuoltoon tai jälkihuoltoon sijoittamisen yhteydessä lapsen asumispaikaksi muun kuin lapsen kotikunnan. Näissä tilanteissa lapsen kotikuntalain (201/1994) mukainen kotikunta ei muutu asuinpaikan muutoksen myötä (kotikuntalaki 3 §:n 2 kohta). Sen sijaan lapsen varhaiskasvatuspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnalle, jonka alueella lapsi tosiasiallisesti asuu. 

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan edellä mainituissa lastensuojelun toimenpiteissä varhaiskasvatuksen järjestämisvelvollisuus muussa kuin kotikunnassaan asuvalle lapselle perustuu varhaiskasvatuslain 6 §:n 3 momenttiin eli kiireellisyyden tai olosuhteiden aiheuttamaan vaatimukseen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että varhaiskasvatuslakiin (6 §:n 1 momentti) lisätään säännös, jonka mukaan varhaiskasvatuksen järjestämisvelvollisuus on kunnalla, jossa lapsi lastensuojelun perusteella tosiasiallisesti asuu. Valiokunnan näkemyksen mukaan mainittu ehdotus selkeyttää varhaiskasvatuksen järjestämisvastuuta ja vahvistaa lastensuojelun piirissä olevien lasten subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden toteutumista ja on siten perusteltu. 

Varhaiskasvatuksen järjestämisen kustannusvastuu

Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi myös varhaiskasvatuksen järjestämisen kustannusvastuuta koskevaa sääntelyä tilanteessa, jolloin lapsi osallistuu muun kuin kotikuntansa järjestämään varhaiskasvatukseen. Sote-uudistuksen voimaantulon myötä kuntien ja hyvinvointialueiden kesken on syntynyt epäselvyyttä siitä, onko varhaiskasvatusta lastensuojelulain nojalla sijoitetulle lapselle järjestäneellä kunnalla oikeus laskuttaa aiheutuneet kustannukset sijoittajahyvinvointialueelta. 

Voimassa olevan lastensuojelulain 16 b §:n 1 momentin mukaan lapsen sijoituspaikan sijaintikunnalla ja jälkihuollossa olevan lapsen asuinkunnalla on oikeus periä lapsen huollon tai hoidon tarpeen edellyttämistä palveluista ja tukitoimista aiheutuneet kustannukset sijoittajahyvinvointialueelta. Säännöstä on voitu tulkita siten, että se mahdollistaa varhaiskasvatuksen kustannusten sisällyttämisen lastensuojelusta aiheutuneiksi kustannuksiksi ja niiden perimisen lapsen sijoittaneelta hyvinvointialueelta. Mainitun säännöksen ei ole kuitenkaan tarkoitettu olevan poikkeus varhaiskasvatuslain mukaisesta kunnan järjestämis- ja kustannusvastuusta. Tämän selkeyttämiseksi hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lastensuojelulain 16 b §:n 2 momentin loppuun lisätään viittaussäännös varhaiskasvatuslakiin, jonka 60 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti kuntien kustannusvastuun jakautumisen täsmentämiseksi siten, että lastensuojelun avohuollon tukitoimena, sijaishuoltoon sijoitetun tai jälkihuollossa olevan lapsen kotikunta on velvollinen maksamaan varhaiskasvatusta järjestävälle lapsen sijoituspaikan sijaintikunnalle ja jälkihuollossa olevan lapsen asuinkunnalle lapsen varhaiskasvatuksesta aiheutuneita kustannuksia vastaavan korvauksen. Valiokunnan mielestä esitetty muutos on tarpeellinen. 

Lastensuojelulain muuttamista koskeva esitys

Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lastensuojelun jälkihuollon ikäraja laskettaisiin nykyisestä 25 ikävuodesta 23 ikävuoteen. Lastensuojelun jälkihuollon ikäraja on aikaisemmin nostettu 21 vuodesta 25 vuoteen 1.1.2020 voimaan tulleella lastensuojelulain muutoksella (542/2019). Nyt esitetty ikäraja jää laskun jälkeen edelleen korkeammaksi kuin mistä sitä vuonna 2019 lähdettiin nostamaan. Muutoksen jälkeen 18 vuotta täyttänyt nuori voisi tarvittaessa yhä olla 5 vuotta jälkihuollon tukitoimien piirissä. Lakiehdotus ei sisällä muutoksia jälkihuollon sisältöön. 

Lastensuojelulakia koskevalla muutosesityksellä on asiantuntijakuulemisessa arvioitu olevan vaikutuksia 23 vuotta täyttäneiden henkilöiden opiskeluun ja nuorisopalvelujen tarpeeseen, minkä vuoksi sivistysvaliokunta on käsitellyt myös kyseistä esitystä toimialansa näkökulmasta. 

Opiskelun ja nuorisotyön palveluilla tuetaan jälkihuollon piirissä olevia nuoria

Jälkihuollolla tarkoitetaan sijaishuollon tai pitkän avohuollon sijoituksen päättymisen jälkeen lapselle tai nuorelle tarjottavaa kokonaisvaltaista tukea. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea lapsen kotiutumista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle. Enemmistö jälkihuollon asiakkaista on täysi-ikäisiä. 

Jälkihuoltoon siirtyvät nuoret voidaan asiantuntijalausunnossa esitetyn mukaisesti jakaa kolmeen ryhmään: peruspalveluilla pärjääviin, kohdennettua erityistä tukea tarvitseviin ja vaativaa monialaista tukea tarvitseviin nuoriin. Lakiesitys kohdistuu erityisesti viimeiseen ryhmään. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen lisäksi jälkihuoltoon siirtyvän nuoren tueksi tarvittavia palveluja ovat esimerkiksi koulutus- ja työllistymispalvelut sekä etsivä nuorisotyö. 

Oikeus jälkihuoltoon on subjektiivinen oikeus, mutta tuen tarvetta arvioidaan ja tukea järjestetään yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Ehdotetun muutoksen myötä jälkihuollon piirissä nyt olevat nuoret eivät jatkossakaan jää ilman tarpeenmukaisia palveluita vaan heidän palvelutarpeeseensa tulee vastata jatkossakin sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön nojalla. Omatyöntekijä on nimettävä sosiaalihuoltolain perusteella ja erityistä tukea tarvitsevan nuoren kohdalla omatyöntekijän on oltava sosiaalityöntekijä. Etsivän nuorisotyön palvelut ovat käytettävissä 29 ikävuoteen saakka, joten nuorella on mahdollisuus niin halutessaan saada tuekseen rinnalla kulkijan muualtakin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. 

Valiokunnan näkemyksen mukaan jälkihuollon aikana opiskeluun ja edelleen työelämään kiinnittyminen on keskeisessä asemassa nuoren elämänpolun rakentamisessa. Jälkihuollon taloudellisena tukena on kustannettu opiskelun kustannuksia ja opiskelunaikaista elämistä siten, että nuoren ei ole aina tarvinnut ottaa opintolainaa. Tämä tuki heikentyy jälkihuollon ikärajan laskun myötä. Monella jälkihuollon asiakkaalla opinnot eivät ole vielä loppuun suoritettu 23-vuotiaana ja riskinä on, että opinnot keskeytyvät. Tätä riskiä lieventää harkinnanvarainen jälkihuolto, jota valiokunta kannustaa hyödyntämään nuoren tarpeiden mukaisesti. 

Saadun lausunnon mukaan Suomessa jälkihuollon piirissä olleista nuorista 5,9 % on suorittanut toisen asteen tutkinnon, kun taas Saksassa vastaavan tutkinnon suorittaneiden osuus on ollut 9,1 % ja Britanniassa 40,9 %. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös, että huostassa olleiden 20—24-vuotiaiden ikäluokissa koulutus on jäänyt perusasteen tasolle yli kolme kerta useammin kuin muilla nuorilla. Lisäksi sijoituksessa olleet nuoret ovat kiinnittyneet työmarkkinoille muita myöhemmin. 

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä huolehtia siitä, että jälkihuollon piirissä olevia nuoria autetaan tarvittavin tukitoimin opintoihin hakeutumisessa ja niiden loppuun suorittamisessa sekä edelleen työelämään siirtymisessä. Toisen asteen koulutuksen opintojen loppuun suorittamista on vahvistettu oppivelvollisuusuudistuksella. On huomattava, että vaikka oppivelvollisuus päättyy 18-vuotiaana, oikeus suorittaa toisen asteen opinnot maksuttomasti loppuun 20-vuotiaaksi saakka kannustaa opintojen loppuun suorittamiseen. 

Lopuksi

Valiokunta pitää hyvänä, että lakiehdotukseen on sisällytetty kuuden kuukauden siirtymäaika, jonka mukaan jälkihuolto päättyy 30.6.2024 niillä nuorilla, jotka lain tultua voimaan ovat 23-vuotiaita tai sitä vanhempia. Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on turvata nuorten suunnitelmallinen saattaminen tarpeenmukaisten palvelujen ja etuuksien piiriin. Siirtymäsäännöksen mukaan hyvinvointialueet ovat velvollisia järjestämään jälkihuollon tukitoimet nuoren saaman hallintopäätöksen mukaisesti, vaikka sen mukaiset tukitoimet ulottuisivat ehdotettua siirtymäaikaa pitemmälle. 

Jälkihuollon palveluihin oikeutettu nuorten aikuisten joukko ei ole homogeeninen, jolloin jälkihuollon perustehtävään kuuluu hyvin erilaisiin tuen tarpeisiin vastaaminen. Valiokunta asiantuntijalausuntoon viitaten korostaa, että jälkihuollon palveluiden järjestämisessä tulee ottaa huomioon tuen monipuolisuus ja pitkäkestoisuus: jälkihuolto on erityistä työntekijä-asiakassuhteeseen perustuvaa vuorovaikutustyötä, jossa tuen tarpeessa olevaa nuorta autetaan rakentamaan opiskelun ja työllistymisen polkua kestävälle pohjalle. Onnistuakseen uudistus edellyttää kehittämistyötä, jossa huomioidaan hyvinvointialueiden, koulutuksen järjestäjien ja kuntien nuorisotyön välinen yhteistyö sekä nuorten omat näkemykset. On tärkeää, että toimiviksi osoittautuneita käytäntöjä jaetaan myös muiden hyödynnettäviksi. 

Valiokunta asiantuntijalausunnoissa esitettyyn yhtyen pitää valitettavana, että ehdotetun ikärajan muutoksen vaikutusten arvioimiseksi ei ole kuultu nuoria, ja korostaa, että uudistuksen vaikutuksia nuorten opiskelu- ja työuriin tulee seurata ja arvioida tiiviisti ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin mahdollisten epäkohtien korjaamiseksi.