Yleistä

Sivistysvaliokunta toteaa, että hallituksen esityksen tarkoituksena on antaa yliopistoille ja ammattikorkeakouluille mahdollisuus omalla päätöksellään tehdä nykyistä joustavammin korkeakoulujen välistä yhteistyötä kielten ja viestinnän opetuksen järjestämisessä. Esitys luo nykyistä paremmat keinot korkeakoulujen väliseen kustannustehokkaaseen yhteistoimintaan, koska sillä mahdollistetaan se, että korkeakoulun ei tarvitse järjestää itse opetusta, jonka se järjestää yhteistyönä tai toiselta korkeakoululta hankkimalla.  

Pääministeri Sipilän hallitusohjelman mukaan hallituskaudella selkeytetään korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten profiloitumista ja työnjakoa sekä lisätään yhteistyötä. Tavoitteena on myös korkeakoulujärjestelmän ja tutkimustoiminnan kustannustehokkuuden parantaminen, johon voidaan muiden keinojen ohella päästä tiivistämällä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tukipalveluissa, kirjastoissa ja kielikoulutuksessa. Monilla paikkakunnilla toimii useampi korkeakoulu, jolloin yhteistyön lisääminen ja tarkoituksenmukainen työnjako korkeakoulujen kesken edesauttaisi tukipalvelujen ja kieltenopetuksen tehokasta ja laadukasta järjestämistä.  

Korkeakoulut voivat tehdä yhteistyötä monilta osin, mutta lainsäädäntö ei mahdollista sitä, että korkeakoulu jättää järjestämättä opiskelijoilleen tutkintoon kuuluvaa opetusta. Opiskelijan tulee voida suorittaa koko tutkinto siinä yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, mihin hänet on valittu. Hallitusohjelmakirjauksen mukainen toiminnan kustannustehokkuuden muu kuin vähäinen parantaminen ja mahdollisimman kattavan ja laadukkaan kielten- ja viestinnän opetuksen toteuttaminen edellyttävät tästä periaatteesta poikkeamista.  

Perustuslakivaliokunta on hallituksen esitystä koskevassa lausunnossaan PeVL 23/2016 vp todennut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin. 

Kielten ja viestinnän opetuksen järjestäminen korkeakouluissa

Kielten ja viestinnän opetus on osa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lakisääteistä koulutusvastuuta. Vakiintuneen tulkinnan mukaan koulutusvastuusta huolehtimiseksi korkeakoulun on tarjottava kaikkea tutkinnon pakollisiin vaatimuksiin sisältyvää opetusta opiskelijoilleen, mikä tarkoittaa, että opiskelijalla on oltava mahdollisuus saada kaikki edellä mainittu opetus siitä korkeakoulusta, johon hänet on valittu tutkintoa suorittamaan. Kaikkiin korkeakoulututkintoihin sisältyy asetustasolla säädettyjä kieli- ja viestintätaitotavoitteita. 

Korkeakoulut ovat järjestäneet kielten ja viestinnän opetuksensa joko keskitetysti kielikeskuksessa tai muussa yksikössä, joka vastaa kaikkien yksiköiden tai tiedekuntien osalta tutkintoihin sisältyvistä vieraan kielen ja toisen kotimaisen kielen opintojen sekä viestinnän opintojen järjestämisestä, taikka hajautetusti osana eri koulutusohjelmien tai yksiköiden koulutustarjontaa. Yliopistoilla kielten opetus on järjestetty keskitetyn mallin mukaisesti ja ammattikorkeakouluissa useimmiten hajautetusti. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla voi olla myös yhteisiä yksiköitä. Oikeus perustaa yhteisiä yksiköitä ei oikeuta korkeakoulua luopumaan omasta tutkintoihin sisältyvästä kieltenopetuksesta. 

Kielten opetukseen korkeakouluissa on kohdistunut viime vuosina ja kohdistuu edelleen muutospaineita, jotka johtuvat siitä, että lukioissa ruotsin pitkän oppimäärän sekä muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskelu on vähentynyt. Erityisen voimakas muutos on saksan ja ranskan kielen osalta. Vain venäjän kielen kirjoittajien määrä on hieman lisääntynyt. Tämä lisää painetta korkeakoulujen alkeistason kursseilla. Toisaalta se on johtanut muissa vieraissa kielissä kuin englannissa edistyneemmän opetuksen mahdollisuuksien voimakkaaseen vähentymiseen. 

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että korkeakouluille annetaan nykyistä joustavammat mahdollisuudet tehdä yhteistyötä opetuksen antamisessa. Lakiesityksen mahdollistamalla yhteistyöllä parannetaan resurssien tehokasta hyödyntämistä, esimerkiksi päällekkäisyyksiä välttäen, sekä lisäarvon tuottamista opiskelijalle nykyistä laajemmalla kieltenopetustarjonnalla. Esityksen toteutuminen vahvistaisi muun muassa harvinaisten kielten opiskelumahdollisuuksien lisäämisen ilman, että muusta opetuksesta ja sen laadusta tarvitsisi tinkiä. Muutos antaisi joustavuutta luoda yhteisiä verkko-opetusmateriaaleja ja niiden käyttöä tehostavia pedagogisia ratkaisuja. Sivistysvaliokunta pitää hyvänä sitä, että vastuu opintojen tutkinto- ja koulutusalasoveltuvuudesta omiin tutkintoihin pysyy tutkinnon myöntävällä korkeakoululla. 

Kielten ja viestinnän opetus ja sen alakohtaisuus

Tutkintotavoitteita sääntelevissä valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tukinnoista ja erikoistumiskoulutuksista (794/2004) sekä valtioneuvoston asetuksessa ammattikorkeakouluista (1129/2014) vaaditaan tutkinnon suorittaneiden kielitaidon olevan koulutusalan tehtäviin soveltuvaa. Molemmilla korkeakoulusektoreilla, erityisesti ammattikorkeakouluissa, kielten ja viestinnän opetusta toteutetaan enenevässä määrin yhdistettynä muihin opintoihin, minkä tarkoituksena on vastata kielitaidon alakohtaisiin vaatimuksiin. 

Monissa valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa tuotiin esille huoli kielten opetuksen alakohtaisuuden heikentymisestä ehdotetun uudistuksen vuoksi. Sivistysvaliokunta toteaa, että esityksellä ei ole vaikutusta korkeakoulujen opetuksen osaamistavoitteisiin eikä alakohtaisiin vaatimuksiin. Kielten opetuksen alakohtaisuus ja osaamistavoitteet ovat yhä korkeakoulujen kielten opiskelussa lähtökohta yhteistyömahdollisuuksista huolimatta. Tutkintojen alakohtaisuuteen liittyvä integroitu opetus on kehittynyt erityisesti ammattikorkeakouluissa niiden omasta aloitteesta, ei lainsäätäjän normittamana. Sama koskee myös opintojen sujuvuutta. Sivistysvaliokunta pitää selvänä, että korkeakoulujen intressissä ei ole huonontaa opiskelijoille tarjottuja kieltenopetuspalveluja. Korkeakoulujen rahoitusmallista johtuen opiskelijoiden sujuva opiskelu ja valmistuminen ovat korkeakouluille myös taloudellisesti tärkeää. 

Kieltenopettajat

Kieltenopettajien määrä yliopistoissa on noin 520. Heistä arviolta kolmannes on osa-aikaisia tuntiopettajia. Opetuksen henkilötyövuodet ovat yhteensä noin 460. Se vastaa noin kolmea prosenttia yliopistojen kaikesta opetukseen käyttämästä henkilöstöresurssista. Ammattikorkeakouluista vastaavaa tietoa ei ole saatavissa, koska suurin osa kieltenopetuksen henkilöstöstä on hajautettu muuta opetusta antaviin yksiköihin.  

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että uudistuksessa otetaan huomioon kieltenopettajien asema, ja että opetushenkilöstön työmäärä pysyy kohtuullisella tasolla. 

Opiskelijan rajattua opiskeluoikeutta koskeva säännösehdotus

Hallituksen esityksen tarkoituksena on mahdollistaa se, että ammattikorkeakoulu tai yliopisto voi järjestää kielten ja viestinnän opetuksen siten, että se ei itse niitä järjestä, vaan niistä huolehtii esitettävän lakimuutoksen mukaisesti sopimuksen perusteella toinen ammattikorkeakoulu tai yliopisto. Näin toteutettava opetus edellyttää, että opiskelijalla on rajattu opiskeluoikeus asianomaisessa ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Hallituksen esityksessä ehdotetussa yliopistolain 7 a §:n 2 momentissa opiskelijan rajattu opiskeluoikeus olisi momentin sanamuodon mukaan vain yliopistossa ja vastaavasti ammattikorkeakoululain 8 a §:n 2 momentin mukaan ammattikorkeakoulussa. Säännösehdotusten sanamuodosta jää epäselväksi yliopiston opiskelijan rajattu opiskeluoikeus ammattikorkeakoulussa ja vastaavasti ammattikorkeakoulun opiskelijan rajattu opiskeluoikeus yliopistossa. Säännösten ymmärrettävyyden vuoksi sivistysvaliokunta esittää säännösten tarkentamista.  

Muut huomiot

Esityksen mukaan korkeakoululla olisi mahdollisuus järjestää kielten ja viestinnän opetus itse, yhteistyössä muun korkeakoulun kanssa tai hankkimalla muulta korkeakoululta. Sivistysvaliokunta toteaa, että palvelujen hankinnassa sovellettavaksi tulee julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö. Voimassa oleva laki julkisista hankinnoista (348/2007) tulee sovellettavaksi niin kauan, kunnes valmisteilla oleva hankintadirektiiviin (2014/24/EU) perustuva uusi hankintalaki tulee voimaan. Hankintadirektiivin artiklan 12.4 mahdollistamana lakiluonnokseen on sisältynyt säännös, joka vapauttaisi kilpailuttamisvelvollisuudesta sellaiset hankintayksikköjen väliset järjestelyt, joilla toteutetaan yleisen edun mukaisia julkisia palveluita. Esityksessä tarkoitettuun kielten ja viestinnän opetuksen kilpailutukseen voisivat osallistua vain toiset korkeakoulut. Hankinnan toteuttaminen kilpailulainsäädännön mukaisesti vaatii aikaa ja resursseja, joten velvollisuus kilpailuttamiseen saattaisi vähentää kiinnostusta korkeakoulujen väliseen yhteistoimintaan hankintamenettelyllä. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että valmisteilla olevaan julkisia hankintoja koskevaan lainsäädäntöön sisällytetään edellä mainittu julkisia palveluita koskeva säännös, joka vapauttaisi kilpailuttamisvelvollisuudesta järjestelyt, joilla toteutetaan yleisen edun mukaisia julkisia palveluja, kuten korkeakoulujen kielten ja viestinnän opetus.