Yleistä
Talousarvioesityksen mukaan Suomen talouden toipuminen on ollut hidasta, mutta talouskehityksessä on myönteisiä merkkejä näkyvissä. Talous on kehittynyt heikosti myös Suomen tärkeimmissä kauppakumppanimaissa muun muassa korkotason, Ukrainan sodan ja kauppapoliittisen epävarmuuden vuoksi. Bruttokansantuotteen ennustetaan kasvavan 1,0 prosenttia vuonna 2025 ja 1,4 prosenttia vuonna 2026. Korkotason laskun ja reaaliansioiden nousun ennustetaan lisäävän kulutusta. Inflaatio on hidastunut ja hintojen nousu on myös pysymässä maltillisena.
Työttömyys on noussut kuluvan vuoden aikana varsin korkealle yksityisen sektorin heikosta suhdanteesta ja julkisen sektorin säästöistä johtuen. Vuonna 2025 työllisyysaste (15—64-vuotiaat) on 71,5 prosenttia ja työttömyysaste 9,4 prosenttia. Suhdannetilanteen parantuessa vuonna 2026 työllisyyden odotetaan kääntyvän kasvuun ja työttömyyden vähenevän asteittain. Vuonna 2026 työllisyysasteen ennustetaan olevan 71,8 prosenttia ja työttömyysasteen 9,0 prosenttia.
Julkisen talouden alijäämä asettuu talousarvion mukaan 4,3 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2025, kun suhdannetilanne jatkuu heikkona ja puolustushankinnat lisäävät menoja. Julkisen talouden tilanteen ennustetaan paranevan, kun sopeutustoimien vaikutukset tulevat pääosin voimaan. Verotulojen kasvu on kuitenkin talousarvion mukaan vaisua ottaen huomioon vuoteen vaikuttavat veronkorotukset. Vuonna 2026 alijäämän ennustetaan kaventuvan 3,6 prosenttiin verokertymän kasvaessa talouden toipuessa, vaikka talouskasvu on edelleen vaimeaa sopeutustoimien ja sosiaalietuuksien matalampien indeksikorotusten vuoksi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeinä hallituksen tavoitteita parantaa suomalaisten elintasoa, kääntää Suomen talous kestävään kasvuun ja taittaa hyvinvointia uhkaava velkaantumiskehitys. Valiokunta painottaa julkisen talouden menojen ja tulojen välisen rakenteellisen epätasapainon vähentämisen ja työllisyyden parantamisen tärkeyttä toimivien hyvinvointipalvelujen ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että julkisen talouden kestävyyden lisäämisen rinnalla tulisi huolehtia myös sosiaalisen kestävyyden turvaamisesta ja arvioida julkisen talouden vahvistamiseen lyhyellä aikavälillä tähtäävien sopeutustoimien vaikutukset ihmisten hyvinvointiin, työkykyyn, luottamukseen ja yhteiskunnan koheesioon, joiden rapautuminen voi pitkällä aikavälillä lisätä julkisia menoja ja heikentää talouskasvun edellytyksiä.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pääluokan loppusumma talousarvioesityksessä on noin 14,8 miljardia euroa, mikä on noin 0,5 miljardia euroa pienempi kuin kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa. Hallinnonalan määrärahoista käytetään eläkemenoihin noin 37 prosenttia, perhe- ja asumiskustannusten tasaukseen sekä perustoimeentulotukeen noin 29 prosenttia, työttömyysturvaan noin 14 prosenttia, sairausvakuutukseen noin 12 prosenttia, sosiaali- ja terveydenhuollon tukemiseen noin 2 prosenttia sekä avustuksiin terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen noin 2 prosenttia. Muihin pääluokan lukuihin käytetään kuhunkin 0,4—1,0 prosenttia pääluokan määrärahoista.
Talousarvioesityksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan merkittävimmät toimintaympäristön muutokset liittyvät hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden haasteisiin sekä talous- ja työllisyyskehityksen vaikutuksiin palvelutarpeissa ja etuuksien käytössä. Toimintaympäristön merkittävimmät riskit pidemmällä aikavälillä liittyvät väestön ikääntymiseen sekä hyvinvoinnin sosioekonomisen ja alueellisen eriarvoistumisen kasvuun.
Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan suurimpia määrärahatarvetta vähentäviä muutoksia vuonna 2026 ovat opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiristä opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokasta rahoitetulle opintotuen asumislisälle, toimeentulotuen kokonaisuudistus sekä 50 miljoonan euron kertaluonteinen toimintamenosäästö Kansaneläkelaitokselle. Valiokunta pitää myönteisenä, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta talousarvioesitykseen sisältyy myös panostuksia eriarvoisuuden vähentämiseen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Määrärahoja vuonna 2026 lisääviä toimia ovat muun muassa hallituksen määräaikaiseen investointiohjelmaan sisältyvä Kela-korvausten uudistamisen kokeilu yli 65-vuotiaille, nuorten huumekuolemien ehkäisyyn ja C-hepatiitin eliminointiin tähtäävät hankkeet, turvakotitoiminnan saavutettavuuden kehittäminen, äitiysavustuksen korottaminen sekä lastensuojelun hybridimallin kehittäminen ja käynnistäminen.
Perhe- ja asumiskustannusten tasaukseen, perustoimeentulotukeen ja eräisiin palveluihin esitetään noin 4,3 miljardia euroa, joka on 419 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2025 varsinaisessa talousarviossa. Määrärahan tarvetta pienentää erityisesti opiskelijoiden siirtyminen yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin (-219 milj. euroa) ja toimeentulotuen kokonaisuudistus (-57 milj. euroa).
Elatustukijärjestelmää uudistetaan vahvistamalla elatusavun ensisijaista asemaa lapsen elatuksen turvaajana, mikä vähentää elatustukimenoja 3 miljoonalla eurolla. Äitiysavustuksen rahasummaa ja äitiyspakkauksen arvoa kasvatetaan 40 eurolla 210 euroon 1.4.2026 lukien, mikä lisää määrärahatarvetta noin 1,3 miljoonalla eurolla vuonna 2026.
Talousarvioesitykseen ei edellisistä vuosista poiketen sisälly suuria muutoksia työttömyysturvaan. Työttömyysturvaan esitetään 2,1 miljardia euroa, joka on 183 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2025. Muutos aiheutuu pääosin hallitusohjelman mukaisten uudistusten vaikutuksista sekä työttömien määrän arvioidusta kasvusta. Talousarvioesitykseen sisältyvän työttömyysturvaseuraamusten kiristämisen työnhaun tai työvoimapalveluihin osallistumisen laiminlyönnistä arvioidaan vähentävän työttömyysetuuksien valtion rahoitusosuutta sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa 28,1 miljoonalla eurolla ja lisäävän asumis- ja toimeentulotukimenoja arviolta yhteensä 24,1 miljoonalla eurolla. Lisäksi työttömyysturvassa otetaan käyttöön uusi yleistuki ja työmarkkinatuki- ja peruspäivärahajärjestelmät lakkautetaan. Yleistuen tarveharkinnan ja osittaisen yleistuen vanhempien tulorajan muutosten arvioidaan laskevan etuuskuluja 2,5 miljoona euroa. Säästöstä 1,8 miljoonaa euroa kohdistuu valtion rahoitusosuuteen ja 0,7 miljoonaa euroa kuntien rahoitusosuuteen.
Sairausvakuutukseen esitetään 1,8 miljardia euroa, joka on 82 miljoona euroa vähemmän kuin vuonna 2025. Yli 65-vuotiaiden Kela-korvauksiin perustuvaan valtakunnalliseen valinnanvapauskokeiluun kohdennetaan valtion rahoitusosuutena 44,5 miljoonaa euroa. Yleis- ja erikoislääkärin vastaanottokäynnistä maksettavaa Kela-korvausta alennetaan 30 eurosta 8 euroon, mikä vähentää valtion rahoitusosuutta 29,2 miljoonalla eurolla. Muutokset eivät kohdistu Kela-korvauksiin hallituskaudella tehtyihin laajennuksiin (mm. hedelmöityshoidot, suun terveydenhuolto, gynekologin vastaanotto ja fysioterapia) tai 65 vuotta täyttäneiden valinnanvapauskokeiluun. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yhteensä hallituksen investointiohjelmasta on varattuna Kela-korvausten laajennuksen valtion rahoitusosuuteen yhteensä noin 300 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa vakuutettujen rahoitusosuus (48,6 %) huomioon ottaen yhteensä noin 550 miljoonan euron kokonaisrahoitusta Kela-korvauksiin.
Sairausvakuutuksen määrärahoihin vaikuttavat myös lääkkeiden ehdolliseen korvattavuuteen liittyvien palautusmaksujen ohjaaminen valtiolle. Lääkkeiden ehdolliseen korvattavuuteen liittyvää lääkeyritysten palautusmaksuarviota korotetaan 90 miljoonaan euroon, mikä vähentää valtion rahoitusta 15,4 miljoonaa euroa. Lisäksi palautusmaksut ohjataan jatkossa täysimääräisesti sairausvakuutusrahastoon alentamaan valtion rahoitusosuutta sairaanhoitovakuutuksen menoista eli valtion noin 46 miljoonan euron osuuden lisäksi myös vakuutettujen noin 44 miljoonan euron osuus kohdennetaan valtiolle. Muutos keventää valtion maksutaakkaa, mutta vastaavasti palautusmaksut eivät enää kevennä vakuutettujen maksutaakkaa. Ehdotuksen johdosta vakuutettujen sairaanhoitomaksun laskennallinen korotustarve on 0,03 prosenttiyksikköä.
Eläkkeisiin ehdotetaan 5,5 miljardia euroa, joka on 24 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2025 varsinaisessa talousarviossa. Menot vähenevät erityisesti tarvearvion pienentymisen ja eläkeläisten asumistukeen tehtyjen muutosten seurauksena. Yrittäjän työeläketulon tarkistamiseen ehdotetaan muutoksia vuodesta 2026 alkaen. Vuosina 2023—2025 aloittaneille yrittäjille säädetään sama 4 000 euron korotusraja kuin muille yrittäjille ensimmäisiin työtulotarkastuksiin vuosille 2026—2028. Muutos nostaa valtion osuutta yrittäjän eläkemenosta 15 miljoonalla eurolla. Veteraanien tukemiseen esitetään 89,3 miljoonaa euroa, joka on noin 33,8 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2025. Määrärahatason lasku aiheutuu veteraanien määrän vähenemisestä.
Hyvinvointialueiden järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen tukemiseen ehdotetaan kohdennettavan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta noin 331 miljoonaa euroa, joka on noin 27 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2025 varsinaisessa talousarviossa. Yliopistotasoiseen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimukseen ehdotetaan 40 miljoonaa euroa. Osana hallitusohjelman mukaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kokonaisuutta ehdotetaan C-hepatiitin eliminointiin noin 10 miljoonaa euroa ja nuorten huumekuolemien ehkäisyyn 7,4 miljoonaa euroa, josta 1 miljoona euroa kohdennetaan STEA-avustusten kautta yhdistyksille ja järjestöille. Lastensuojelun hybridimallin käynnistämiseen ehdotetaan 0,5 miljoonaa euroa. Turvakotitoiminnan rahoitukseen ehdotetaan yhteensä 31 miljoonaa euroa, jossa on lisäystä noin 3,5 miljoonaa euroa turvakotipaikkaverkoston ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toteuttamaan opiskeluterveydenhuoltoon ehdotetaan valtion rahoitusta 73,3 miljoonaa euroa, josta 1 miljoonaa euroa on määräaikaista opiskelijoiden mielenterveydenpalvelujen tukemiseen kohdennettavaa avustusta. Määrärahassa on huomioitu terapiatakuuta koskien noin 0,6 miljoonan euron lisäys. Matalan kynnyksen mielenterveysavun ja -palvelun kehittämishankkeisiin ehdotetaan 2 miljoonan euron määrärahaa ja itsemurhien ehkäisyohjelman toimeenpanoon 0,3 miljoonaa euroa.
Lääkäri- ja lääkintähelikopterien lentotoiminnan tuottamiseen ehdotetaan noin 41 miljoonaa euroa kohdistettavaksi valtionavustuksena FinnHEMS Oy:lle. Ehdotuksessa on lisäystä 2 miljoonaa euroa johtuen tukikohtaverkoston laajentumisen aiempia arvioita suuremmista kustannuksista ja toisaalta vähennystä 1,4 miljoonaa euroa yhtiön arvonlisäverotukselliseen asemaan liittyvän uudelleenarvioinnin seurauksena.
Terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen ehdotetaan noin 59,6 miljoonaa euroa, joka on 0,15 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2025 varsinaisessa talousarviossa. Osana hallitusohjelman mukaista investointiohjelmaa jatketaan ikäihmisten toimintakyvyn, kotona pärjäämisen ja omaishoitajien tukemista 6,5 miljoonan euron määrärahalla. Lisäksi nuoriin kohdistuvaan erityiseen huolenpitoon ehdotetaan 2,5 miljoonaa euroa ja huumevalistustyöhön 0,5 miljoonaa euroa.
Hyvinvointialueiden talous
Hallituksen esityksessä hyvinvointialueiden yleiskatteiseen rahoitukseen ehdotetaan vuodelle 2026 yhteensä noin 27,1 miljardia euroa. Tästä sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallinen rahoitus on noin 26,6 miljardia euroa ja pelastustoimen laskennallinen rahoitus on noin 589,8 miljoonaa euroa.
Hyvinvointialueiden rahoituksen tasoa korotetaan vuosittain koko maan tasolla huomioimalla ennakoitu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen kasvu, kustannustason nousu sekä hyvinvointialueiden tehtäviä koskevat lainsäädäntömuutokset. Yleiskatteinen rahoitus kasvaa noin 0,9 miljardia euroa verrattuna vuoden 2025 varsinaiseen talousarvioon. Esityksen perustelujen mukaan kasvu selittyy pääosin vuoden 2026 kustannustasoon siirtymisellä. Hyvinvointialueiden rahoituksen indeksikorotus on 3,25 % vuonna 2026, ja se lisää hyvinvointialueiden rahoitusta noin 853 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioitu vuosittainen kasvu lisää rahoitusta noin 248 miljoonaa euroa vuonna 2026.
Hyvinvointialueiden tehtäviä koskevat lainsäädännön muutokset vähentävät talousarvioesityksen mukaan hyvinvointialueiden rahoitusta nettomääräisesti noin 74,5 miljoonaa euroa vuoden 2025 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Vähennyksinä rahoituksen tasoon vaikuttavia tehtävämuutoksia ovat henkilöstömitoituksen kehittäminen teknologiaa hyödyntäen ja teknologian hyödyntäminen kotihoidossa (50,9 milj. euroa), sairaaloiden ja päivystysten erikoissairaanhoidon työnjakoon liittyvä säästön kasvu (23,4 milj. euroa), vammaispalvelulain soveltamisalan muutos ja tarkentaminen (nettovaikutus 13,8 milj. euroa), niin sanotun demokratiarahan vähentäminen (5 milj. euroa) sekä ajokorttitarkastuksien rajaaminen julkisen palveluvalikoiman ulkopuolelle (3,2 milj. euroa) ja terveystarkastusten uudistaminen (n. 2,6 milj. euroa), kuntouttavan työtoiminnan aktivointisuunnitelmien hallinnollinen keventäminen (1,6 milj. euroa) sekä käyttämättä jääneen palvelumaksun korotus (1,5 milj. euroa). Mainitut vähennykset ovat yhteensä 102 miljoonaa euroa. Rahoituksen lisäyksinä on esityksen mukaan huomioitu muun muassa omais- ja perhehoidon palkkiotason nostaminen (15,8 milj. euroa) sekä tietoaineistojen käsittelyn laajentaminen tietolupaviranomaiselta muille toimijoille (nk. toisiolaki, 1 milj. euroa).
Vuoden 2026 siirtymätasaukset vähentävät rahoitusta noin 25 miljoonaa euroa. Vuonna 2025 vähennys on ollut 67 miljoonaa euroa.
Hyvinvointialueiden rahoituslain (617/2021, jäljempänä rahoituslaki) 11 §:n mukaiseen hyvinvointialueiden lisärahoitukseen on varattu 1 miljoonaa euroa.
Valiokunta toteaa, että hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Alueet myös aloittivat toimintansa erilaisista taloudellisista lähtökohdista. Vuonna 2023 rahoituksen taso perustui alueittain kokonaan kunnilta siirtyneisiin kustannuksiin ja laskennallisen valtion rahoituksen tasossa ja alueen kunnilta siirtyneissä kustannuksissa oli isojakin eroja. Osa alueista oli myös toiminut jo aiemmin maakuntatasoisesti, kun toiset hyvinvointialueet muodostuivat useammasta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjätahosta. Aluekohtaiseen rahoitukseen vaikuttaa myös rahoitusmalliin siirtymisen porrastus ja siirtymätasaukset.
Alueiden taloudessa on havaittavissa positiivista kehitystä, mutta alueellinen eriytymiskehitys jatkuu edelleen. Vuoden 2024 tilinpäätökset olivat noin 1,1 miljardia euroa alijäämäisiä ja alueiden yhteenlaskettu kumulatiivinen alijäämä nousi 2,4 mrd. euroon. Alueelliset erot sekä kustannuskehityksessä että tuloksessa olivat suuret. Lähes kaikilla alueilla (pois lukien Helsinki ja Länsi-Uusimaa) täyttyi vähintään yksi arviointimenettelyn kriteeri. Arviointimenettelyt käynnistettiin kolmella alueella (Itä-Uusimaa, Keski-Suomi, Lappi) kesäkuussa 2025.
Vuoden 2025 talousarvioiden perusteella alueiden yhteenlasketun tuloksen odotettiin kääntyvän selvästi ylijäämäiseksi (240 miljoonaa euroa). Kehityksen taustalla on saadun selvityksen mukaan alueiden muutosohjelmien toimeenpanon eteneminen ja toisaalta valtion rahoituksen tasokorotus. Vuoden 2025 rahoitukseen tehtiin ensimmäinen jälkikäteistarkistus (1,4 miljardia euroa), joka pohjautui vuoden 2023 toteutuneisiin kustannuksiin. Yhteensä valtion rahoitus kasvoi vuodelle 2025 noin 2,2 miljardia euroa (9,0 %). Viiden alueen talousarviot olivat kuitenkin edelleen selvästi alijäämäisiä.
Vaikka vuoden 2025 tilinpäätösennusteisiin ja vuoden 2026 näkymään liittyy huomattavaa epävarmuutta ja on mahdollista, että aluekohtaisesti tilanne vielä muuttuu loppuvuonna, valiokunta esittää vakavan huolen siitä, että alueiden talouden tilanne on kehittynyt edelleen erisuuntaisesti ja ääripäiden erot syvenevät entisestään. Osalla alueista tilanne on parantunut ja osalla heikentynyt suhteessa talousarvioihin. Yhteensä 10 aluetta ennakoi saadun selvityksen mukaan alijäämäistä tulosta. Tilinpäätösennusteiden toteutuessa kumulatiivinen alijäämä olisi 2,2 miljardia euroa. Erityisesti suuria alijäämiä tehneillä alueilla rahoituksen jälkikäteistarkastus ei kata toteutuneita alijäämiä täysimääräisesti, mikä osaltaan on vaikuttanut alueiden eriytymiskehitykseen.
Kustannusten kasvu on vuoden 2025 tilinpäätösennusteiden perusteella noin 3,2 prosenttia. Saadun selvityksen mukaan voikin todeta, että kustannusten kasvu näyttäisi tasaantuneen noin 3 prosenttiin vuosina 2024 ja 2025 hyvin poikkeavan vuoden 2023 jälkeen, jolloin kustannukset kasvoivat noin 12 prosenttia. Voimakkaaseen kustannuskehitykseen vaikuttivat tuolloin erityisesti palkkaratkaisu, ostopalvelujen hinnankorotukset, vuokratyövoiman käyttö sekä vuokrakustannusten kasvu.
Valtiovarainministeriö on valmistellut hyvinvointialueiden taloutta koskevaan sääntelyyn väliaikaista täydennystä, jonka mukaan hyvinvointialueet voisivat saada tietyillä edellytyksillä lisäaikaa kertyneen alijäämän kattamiseen. Valiokunta pitää esitystä välttämättömänä ja kiirehtii sen valmistelua, jotta sillä voitaisiin tosiasiassa vaikuttaa alueiden vaikeaan taloustilanteeseen.
Valiokunta toteaa, että nykyinen rahoitusmalli on eri alueilla laajasti koettu myös muutoin monilta osin toimimattomaksi ja ongelmalliseksi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen perusteella rahoitusmalli on osoittautunut epäoikeudenmukaiseksi ja sen on todettu perustuvan joiltain osin virheellisiin tietoihin. Valtion yleiskatteisen rahoituksen määräytymisperusteet muodostavat saadun selvityksen mukaan hyvinvointialueille tilivuodelle 2026 jälleen noin 190 miljoonan euron ylimääräisen kustannusten leikkauspaineen, joka johtuu kustannustason muutoksen laskennassa käytettävästä hyvinvointialueindeksin laskentatavasta. Hyvinvointialueiden hintaindeksi ei vastaa todellista kustannustason nousua muun muassa siksi, että se on sidottu yleiseen ansiotasoon eikä huomioi sosiaali- ja terveydenhuollon palkkaratkaisuja. Asiantuntijakuulemisissa nousi esiin myös siirtymätasauksen laskentaan liittyvät rahoitusmallin toimintalogiikan ongelmat. Rahoituksen jälkikäteistarkistuksen osalta todettiin sen osin korjaavan rahoitusta kahden vuoden viiveellä, mutta esimerkiksi vuoden 2026 toteumien tarkistuksessa vuonna 2028 huomioidaan ainoastaan 80 prosenttia toteutuneiden kustannusten ja myönnetyn rahoituksen erotuksesta. Korjaavat toimet edellyttäisivät asiantuntijakuulemisten mukaan järjestelmään myös lisärahoitusta. Vaikka valtion rahoitus kokonaisuudessaan kasvaa, se ei vastaa palvelujen tarpeiden kasvua. Kritiikkiä esitettiin myös siihen, että hyvinvointialueiden tehtävämuutoksia koskevien lainsäädäntömuutosten yhteydessä muutosten taloudellisia vaikutuksia ei arvioida realistisesti.
Rahoituslakiin on tehty sen voimassa olon aikana eräitä muutoksia ja parhaillaan on valmisteilla hallituskauden kolmas rahoituslakia koskeva muutospaketti. Valiokunta painottaa, että pienempien rahoituslain uudistusten lisäksi on välttämätöntä viipymättä analysoida aluekohtaisesti rahoituksen eriytymisen syyt ja seuraukset sekä arvioida analyysin perusteella, miten tarveperustaista rahoitusta ja sen laskentatiedon laatua tulee kokonaisuudessaan kehittää luotettavaksi ja oikeudenmukaiseksi, jotta voidaan turvata koko Suomen väestölle sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelut myös tulevaisuudessa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nostettiin esiin myös viimeaikainen oikeuskäytäntö, joka liittyy yhtäältä hyvinvointialueiden talouden tasapainottamisen ja toisaalta perusoikeuksien turvaamisen väliseen ristiriitaan. Valiokunta korostaa julkisen talouden tasapainottamisen tärkeyttä, mutta se tulee tehdä oikeudenmukaisesti ja siten, että lakisääteiset palvelut voidaan turvata kaikilla alueilla. Hyvinvointialueisiin kohdistuvassa valtion ohjauksessa sekä säädösvalmistelussa tulee huomioida tasapainoisesti yhtenä kokonaisuutena sekä toiminta että talous. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että hyvinvointialueiden tehtävämuutoksia koskevissa esityksissä arvioidaan budjettiteknisen arvioinnin sijaan realistisesti ehdotusten tosiasialliset taloudelliset vaikutukset hyvinvointialueiden toimintaan.
Valtion korvaus sosiaali- ja terveydenhuollon erikoistumiskoulutukseen
Esityksessä ehdotetaan valtion korvausta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön erikoistumiskoulutukseen pienennettäväksi kertaluontoisesti 15 miljoonaa euroa ja tuottavuussäästöinä 3,1 miljoonaa euroa eli yhteensä 18,1 miljoonaa euroa verrattuna vuoteen 2025. Vuonna 2026 korvaus on esityksen mukaan yhteensä 89,9 miljoonaa euroa, kun se vuonna 2025 oli yhteensä 108 miljoonaa euroa eli vähennys on lähes 17 prosenttia.
Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta vähennettäisiin 15,7 miljoonaa euroa, rajatun lääkkeenmääräämisen erikoispätevyyteen johtavasta koulutuksesta vähennettäisiin 0,1 miljoonaa euroa, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistollisesta erikoistumiskoulutuksesta vähennettäisiin 0,3 miljoonaa euroa ja sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoihin sisältyvästä ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta vähennettäisiin noin 2 miljoonaa euroa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on noussut esille, että lääkärikoulutuksen rahoitus on jo nykyisellään alimitoitettu ja ristiriidassa koulutusmäärien kasvun kanssa. Erityisen ongelmallinen tilanne on erikoislääkärikoulutuksessa. Erikoislääkäreistä on pulaa useilla erikoisaloilla. Määrärahojen lasku todennäköisesti vaikeuttaa edelleen lääkäreiden ja hammaslääkäreiden perus- ja erikoistumiskoulutusta. Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisissa esitettyyn huoleen erikoistumiskoulutuksen rahoituksen vähentämisestä. Koulutusinfrastruktuuri muodostuu pääosin kiinteistä kustannuksista, joissa ei ole mahdollisuutta nopeisiin korjausliikkeisiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi yleislääketieteen ja erikoissairaanhoidon erikoislääkärikoulutettavien sekä lääkärin perustutkintoharjoittelijoiden määrän merkittävää vähentämistä. Erikoistuvien lääkäreiden työpanoksella myös katetaan keskeinen osa palvelujärjestelmän päiväaikaisesta ja päivystysaikaisesta hoitotoiminnasta, jolloin siitä supistaminen tarkoittaa samalla paitsi koulutettavien määrien vähenemistä myös rahoituksen vähenemistä potilaiden hoidosta. Erikoislääkärikoulutukseen osoitetun valtion rahoituksen supistaminen merkitsee siten hyvinvointialueiden rahoitukseen vajetta, joka kasvattaa kustannuksia palvelujärjestelmälle. Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston on välttämätöntä seurata ja arvioida vähennyksen seurauksia suhteessa sen todellisiin vaikutuksiin hyvinvointialueiden rahoitukseen, koulutetun ammattihenkilöstön riittävyyteen (erityisesti päivystysaikana) sekä palvelujen saatavuuteen sekä tarvittaessa ryhdyttävä korjaaviin toimiin.
Saamenkielisten ja ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen
Talousarvioesityksessä osoitetaan määrärahaa valtionavustuksiin muun muassa saamenkielisten ja ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Määrärahaa saa käyttää enintään 0,56 miljoonaa euroa valtionavustuksen maksamiseksi saamelaiskäräjien kautta saamelaisten kotiseutualueen hyvinvointialueille saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen määräaikaiseen kehittämishankkeeseen ja enintään miljoona euroa valtionavustuksen maksamiseksi Itä-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueiden ruotsinkielisten palvelujen määräaikaiseen kehittämishankkeeseen. Valiokunta pitää kyseisiä valtionavustuksia tärkeinä kielivähemmistöjen palvelujen turvaamiseksi.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta huomiota saamelaiskäräjien valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esiin tuomaan huoleen siitä, että saamelaisten ja Suomen valtion välistä totuus- ja sovintokomissiotyötä tukemaan vuonna 2022 perustetun Saamelaisen psykososiaalisen tuen yksikön (Uvjj - Uvjâ - Uvja) toiminta on päättymässä kesällä 2026, sillä toimintaan ei ole esitetty määrärahaa vuoden 2026 talousarvioesityksessä. Saamelaiskäräjät toivat huolenaan esiin myös sen, että saamelaisten kotiseutualueen hyvinvointialueille saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi ja kehittämiseksi vuodesta 2002 maksetun valtionavustuksen käyttötarkoitus on muutettu vuoden 2026 talousarvioesitykseen siten, että valtionavustusta maksetaan saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen määräaikaiseen kehittämishankkeeseen. Valiokunta painottaa, että mainituista muutoksista huolimatta saamenkieliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on turvattava jatkossakin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Valtionavustuksilla rahoitetut määräaikaiset kehittämistoimet täydentävät hyvinvointialueilla olevia lakisääteisiä tehtäviä sekä velvoitteita sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa, mutta ovat lakisääteisistä tehtävistä erillisiä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin huolenaiheena esiin se, että ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden turvaamisessa on nykyään merkittäviä haasteita erityisesti alueilla, joilla ruotsi on vähemmistökieli. Haasteet johtuvat ongelmista ruotsin kielen taitoisen hoitohenkilökunnan saatavuudessa, ruotsinkielisten palveluiden suunnitteluun ja järjestämiseen liittyvistä puutteista sekä hyvinvointialueiden tiukasta taloustilanteesta. Valiokunta kiinnittää huomiota hyvinvointialueiden velvoitteisiin turvata ruotsinkieliset sosiaali- ja terveyspalvelut alueillaan ja pitää tärkeänä seurata kielellisten oikeuksien toteutumista palveluissa.
Ikääntyneiden henkilöiden palvelut
Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että osana hallitusohjelman mukaista investointiohjelmaa jatketaan ikäihmisten toimintakyvyn, kotona pärjäämisen ja omaishoitajien tukemista 6,5 miljoonan euron määrärahalla. Ikääntyneiden ja omaishoitajien terveyden ja toimintakyvyn edistämisellä voidaan ennalta ehkäistä erilaisia loukkaantumis- ja sairastumisriskejä ja vaikuttaa sitä kautta ikääntyneiden palvelutarpeisiin.
Valiokunta korostaa omaishoidon merkitystä paitsi inhimillisenä hoitomuotona myös keinona hillitä julkisen talouden kustannusten kasvua. Valiokunta pitääkin myönteisenä sitä, että talousarvioehdotuksessa omaishoidon tukeen osoitetaan lisärahoitusta 15,8 miljoonaa euroa siten, että vuoden 2026 alusta alkaen omaishoidon alin palkkio nousee 472,15 eurosta 530 euroon kuukaudessa. Valiokunta pitää hyvänä myös sitä, että sopimuksen tehneillä omaishoitajilla säilyy verotuksessa työhuonevähennysoikeus, vaikka siitä palkansaajien osalta luovutaan vuoden 2026 alusta alkaen. Jatkossa valiokunta pitää tärkeänä seurata omaishoidon tukeen osoitettavan valtionavustuksen lisäyksen kohdentamista hyvinvointialueilla, jotta voidaan arvioida, kohdentuuko lisärahoitus tosiasiallisesti omaishoidon tuen palkkioihin. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä arvioida myös omaishoidon tukeen sekä omaishoitajien jaksamisen ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä jatkokehittämistarpeita siten, että omaishoidon tuen kannustavuutta voidaan parantaa.
Talousarvioehdotuksen mukaan ikääntyneiden palveluihin kohdistuu teknologian hyödyntämiseen liittyviä kustannussäästöjä. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tehtävälainsäädännön muutosten myötä teknologiaa on tarkoitus hyödyntää kotihoidon palveluissa ja lisäksi välitöntä asiakastyötä korvaavan teknologian käytöllä on tarkoitus mahdollistaa henkilöstömitoituksen pienentäminen (enintään 0,04 työntekijällä asiakasta kohti) iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa. Toteutuneen henkilöstömitoituksen on kuitenkin aina oltava vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti. Teknologian hyödyntämiseen liittyvien tehtävälainsäädännön muutosten johdosta hyvinvointialueiden yleiskatteista rahoitusta vähennetään talousarvioehdotuksen mukaan 50,9 miljoonaa euroa vuonna 2026.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille huoli siitä, että ikääntyneiden palvelujen (mm. kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon) saatavuus on heikentynyt useana peräkkäisenä vuonna. Vaikka teknologian hyödyntämiseen suhtauduttiin lähtökohtaisesti myönteisesti, tuotiin myös esiin, että ikääntyneiden palveluihin suunnatun rahoituksen vähentäminen teknologian käyttöön vedoten ei ole perusteltua ottaen lisäksi huomioon sen, että uusien teknologisten ratkaisujen käyttöönotto aiheuttaa pikemminkin lisärahoitustarvetta käyttöönottovaiheessa.
Valiokunta pitää välttämättömänä ikääntyneiden palvelujen kehittämistä ja uudistamista siten, että palveluja voidaan tuottaa paitsi laadukkaasti myös kustannustehokkaammin ottaen huomioon ikääntyneiden kasvava määrä ja hoivan tarpeen lisääntyminen tulevina vuosina. Palvelujärjestelmän kantokyvyn säilyttämiseksi on etsittävä uudenlaisia ratkaisuja, joilla voidaan hillitä kustannusten kasvua, mutta turvata ikääntyneille muun muassa riittävät kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan palvelut. Ikääntyneiden palvelujen saatavuuteen liittyen valiokunta kiinnittää huomiota myös tarpeeseen turvata kaikille iäkkäille mahdollisuus hankkia ja ylläpitää digitaitoja, jotta sähköinen asiointi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on mahdollista ja turvallista.
Valiokunta pitää edellä todettuun liittyen tärkeänä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa kehitetään ratkaisuja, joissa teknologiaa voidaan hyödyntää asiakkaiden hoivassa ja hoidossa. Valiokunnan asiantuntijakuulemissa esiin tuotuun viitaten valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että jatkossa teknologisten ratkaisujen hyödyntämisen osalta on tärkeää seurata ja arvioida uudistusten vaikutuksia asiakkaiden ja potilaiden asemaan, palveluihin pääsyyn, henkilöstömitoitukseen sekä hyvinvointialueiden talouteen.
Valiokunta pitää myönteisenä Kela-korvauksiin perustuvan valtakunnallisen valinnanvapauskokeilun tavoitetta edistää 65 vuotta täyttäneiden hoitoon pääsyä yleislääkärille. Viitaten asiasta antamaan mietintöönsä (StVM 10/2025 vp) valiokunta pitää tärkeänä seurata ja arvioida jatkossa kokeilun tuloksia sekä valinnanvapausmallin vaikuttavuutta hoitoon pääsyssä. Valiokunta pitää myös tärkeänä hyödyntää jatkossa kokeilun tuloksia hoitoon pääsyn edistämisessä sekä palvelujen vaikuttavuuden kehittämisessä.
Etuusmuutosten yhteisvaikutukset
Osana laajempaa sosiaaliturvauudistusta toimeentulotukilakia on tarkoitus uudistaa niin, että toimeentulotuen hakijalla on aiempaa vahvempi velvoite hakea ensisijaisia etuuksia. Lisäksi 150 euron ansiotulovähennys poistetaan, vähäiset tulot ja avustukset otetaan huomioon kokonaisuudessaan ja toimeentulotuen perusosaa alennetaan. Toimeentulotuen tasoon vaikuttavia muutoksia ovat ansiotulovähennyksen poisto ja toimeentulotuen perusosan tasomuutos. Vuositasolla toimeentulotukiuudistuksen arvioidaan vähentävän perustoimeentulotukimenoja 188 miljoonaa euroa, lisäävän työttömyysturvamenoja 148 miljoonaa euroa ja lisäävän verotuloja 30 miljoonaa euroa, jolloin uudistuksella on yhteensä 70 miljoonan euron julkista taloutta vahvistava vaikutus.
Toimeentulotukiuudistuksen lisäksi talousarvioesitykseen ei sisälly muita sosiaaliturvan tasoon merkittävästi vaikuttavia muutoksia. Tällä hallituskaudella on kuitenkin aikaisempien talousarvioesitysten yhteydessä tehty useita sosiaaliturvan tasoon kohdistuneita muutoksia, joiden tavoitteena on ollut alentaa valtion menoja sekä lisätä sosiaaliturvajärjestelmän kannustavuutta ja yksinkertaisuutta.
Sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut vuosittain etuusmuutosten yhteisvaikutuksia ja tuoreen syksyllä 2025 julkaistun arvion (Arvio hallituksen sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutuksista toimeentulotuen käyttöön ja tulonjakoon. STM 2025) mukaan vuosina 2024—2025 tehdyt sosiaaliturvaleikkaukset ovat kohdistuneet toimeentulotukea saaneisiin aikaisemmin arvioitua enemmän ja toimeentulotuki on kompensoinut aikaisemmin arvioitua vähemmän muiden etuuksien leikkauksia. Toimeentulotukea saaneista arviolta yli 80 prosentilla käytettävissä olevat tulot laskivat vuosien 2024—2025 muutosten seurauksena. Syksyllä 2024 tehdyn arvion mukaan vuosina 2024—2025 tehtyjen muutosten arvioitiin kasvattavan pienituloisuusastetta 1,7 prosenttiyksiköllä, mutta tuoreen arvion mukaan pienituloisuusaste kasvaisi toimeentulotukeen tehtävä uudistus huomioon ottaen 2,2 prosenttiyksikköä.
Valiokunta kiinnittää erityisesti huomioita siihen, että lasten pienituloisuusaste kasvaa aiempaa arvioitua enemmän. Syksyllä 2024 tehdyn arvion mukaan vuosien 2024—2025 lakimuutokset arvioitiin kasvattavan lasten pienituloisuusastetta 1,3 prosenttiyksiköllä, mutta tuoreen arvion mukaan lakimuutosten vaikutus lasten pienituloisuusasteeseen olisi 2,7 prosenttiyksikköä ja toimeentulotukiuudistus huomioon ottaen 3 prosenttiyksikköä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suhteellisen köyhyyden lisääntymisen ohella myös lasten kokema köyhyys on lisääntynyt. Tilastokeskuksen mukaan kymmenen prosenttia 0—15-vuotiaista suomalaislapsista koki aineellista puutetta vuonna 2024, kun niiden osuus oli alle neljä prosenttia vuonna 2021 (Tilastokeskus 16.5.2025. Joka 10. lapsi koki aineellista puutetta vuonna 2024). Valiokunta painottaa, että lapsiköyhyydellä on tutkimusten mukaan merkittäviä pitkäkestoisia ja jopa ylisukupolvisia kielteisiä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Lisäksi valiokunta korostaa, että Suomi on osana Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja EU:n lasten oikeuksien strategiaa asettanut kansalliseksi tavoitteekseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden määrää vuoteen 2030 mennessä 100 000 henkilöllä, joista vähintään kolmasosan tulisi olla alle 18-vuotiaita. Pienituloisuusastetta lisäävät sosiaaliturvan muutokset vaikeuttavat tavoitteen toteuttamista.
Etuusmuutosten yhteisvaikutusten arvioinnissa ei ole otettu huomioon käyttäytymisvaikutuksia kuten työllistymistä. Pelkästään vuoden 2024 talousarvioesitykseen sisältyneiden työttömyysturvaetuusmuutosten arvioitiin lisäävän työllisyyttä noin 90 000 hengellä ja vahvistavan julkista taloutta 2,1 miljardilla eurolla. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vallitsevasta suhdannetilanteesta ja heikosta työllisyystilanteesta johtuen sosiaaliturvamuutoksilla tavoitellut työllisyysvaikutukset eivät ole toteutuneet. Valiokunta toteaa, että vaikean työmarkkinatilanteen vuoksi etuuksiin tehdyt leikkaukset saattavat merkitä toimeentulon alenemista etuudensaajille ja laskusuhdanteen aikana tehdyillä sosiaaliturvaleikkauksilla voi valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan olla kielteisiä vaikutuksia kulutukseen, työllisyyteen ja työttömyyden kestoon.
Sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön laatimassa muistiossa (VN VN/8915/2024, 22.9.2025) on myös arvioitu työnhakijan palveluprosessin ja työnvälityspalveluiden kehittämistä koskevien muutosten, työttömyysturvaseuraamusten ja toimeentulotuen muutosten sekä yleistuen yhteisvaikutuksia. Muutosten vaikutukset riippuvat tuen saajien käyttäytymisestä, viranomaisten toiminnasta ja palveluiden tarjoamasta tuesta sekä työllisyystilanteesta. Työttömyysturvaseuraamusten muutoksen arvioidaan lisäävän työssäolovelvoitteita. Toimeentulotukeen ehdotettavat muutokset vahvistavat tuen viimesijaisuutta, mutta työttömyysturvaseuraamusta kiristäminen voi johtaa siihen, että aiempaa useampi menettää oikeuden ensisijaiseen etuuteen.
Valiokunta pitää tärkeänä, että jo tehtyjen ja suunnitteilla olevien sosiaaliturvamuutosten ja työttömiin kohdistuvien sanktiomuutosten yhteisvaikutuksia yksilöiden ja perheiden toimeentuloon, työllistymiseen ja hyvinvointiin seurataan ja tarvittaessa ryhdytään toimiin järjestelmän kehittämiseksi pienituloisuusasteen laskemiseksi ja lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi.
Apteekkitalous
Apteekkitalouden kokonaisuudistuksen osana lääketaksaa tarkistetaan muuttamalla lääketaksa-asetusta. Samalla uudistetaan apteekkiveroa siten, että vero määräytyy myyntikatteesta eikä liikevaihdosta nykyiseen tapaan. Muutokset alentavat valtion rahoitusosuutta lääkekorvauksista 15,4 miljoonalla eurolla.
Ehdotetuilla apteekkitalouden kokonaisuudistukseen liittyvillä muutoksilla tavoitellaan 30 miljoonan euron vuosittaisia pysyviä säästöjä julkiseen talouteen ja kustannustehokkaampaa lääkkeiden vähittäisjakelujärjestelmää. Hallitusohjelmassa edellytetään, että uudistuksessa on huomioitava apteekkien tosiasiallinen kannattavuus sekä maanlaajuisen apteekkiverkoston, rationaalisen lääkehoidon toteutumiseksi tarvittavan farmaseuttisen tuen (ml. lääkeneuvonta), lääkitysturvallisuuden ja lääkkeiden saatavuuden turvaaminen. Uudistuksella ei kasvateta asiakkaiden maksurasitetta.
Ehdotettu reseptilääkkeiden lääketaksan muutos vähentää lääkekustannuksia ja pienentää sitä kautta sairausvakuutuksen lääkekorvausmenoja tuottaen arvion mukaan tavoitellun pysyvän vuotuisen 30 miljoonan euron säästön. Julkisen talouden lääkekorvausmenojen 30 miljoonan euron aleneminen kohdistuu valtiolle ja vakuutetuille sairausvakuutuslain voimassa olevien rahoitusosuuksien suhteessa siten, että valtion osuus on 15,4 miljoonaa euroa (51,4 %) ja vakuutettujen osuus noin 14,6 miljoonaa euroa (48,6 %). Hallituksen vuoden 2023 budjettiriihen ja vuosien 2025—2028 julkisen talouden suunnitelmaa koskevan hallituksen 25.4.2024 antaman päätöksen mukaisesti reseptilääkkeiden lääketaksamuutoksella saavutettavasta noin 30 miljoonan euron julkisen talouden säästöstä vakuutusmaksujen osuus on kuitenkin jo etukäteen kanavoitu valtiolle täysimääräisesti sairausvakuutuslain 11 ja 18 luvun muuttamisesta annetulla lailla (693/2024). Kanavointi huomioiden valtion säästö reseptilääkkeiden lääketaksan muutoksesta on näin ollen noin 30 miljoonaa euroa.
Valiokunta pitää apteekkitalouden kokonaisuudistukseen liittyviä tavoitteita sinällään kannatettavina ja apteekkitalouden rakenteellista uudistamista tarpeellisena. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että saadun selvityksen mukaan muutokset voivat lisätä apteekkiverkoston supistumisen riskiä ympäri Suomen, sillä osassa apteekkeja tuloksen arvioidaan jäävän muutosten jälkeen alhaiseksi tai tappiolliseksi. Valiokunta korostaa varautumisen ja huoltovarmuuden näkökulmaa ja pitää tähän liittyen tärkeänä huolehtia riittävän apteekkiverkoston ylläpitämisestä apteekkitaloutta uudistettaessa. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä seurata ja arvioida uudistuksen kokonaisvaikutuksia.
Järjestöjen tuottamat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palvelut
Talousarvioesityksessä osoitetaan vuonna 2026 määrärahaa STEA-avustuksiin yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen yhteensä noin 268,6 miljoonaa euroa, mikä on noin 35,5 miljoonaa euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna ja noin 115 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2024. Saadun selvityksen mukaan avustusmäärärahojen pieneneminen vaikuttaa vuonna 2026 ensisijaisesti uusien myönnettävien avustusten määrään, minkä lisäksi säästöjä haetaan kohdentamalla jatkuviin avustuksiin noin 14—16 miljoonan euron säästöt. Säästöjä kohdennetaan ensisijaisesti toimintoihin, joiden tarvetta tai tuloksellisuutta ei voida luotettavasti todentaa ja lisäksi toiminnan kustannustehokkuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Lisäksi säästöjä etsitään etenkin järjestöjen toimintojen päällekkäisyyksistä ja niitä pyritään kohdentamaan ensisijaisesti hallinnon kustannuksiin.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin huoli siitä, että rahoituksen vähentyessä järjestöjen toimintaedellytykset heikentyvät edelleen ja järjestöjen palvelujen supistuminen kohdistuu haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin. Valiokunta korostaa sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden merkityksellistä roolia hyvinvoinnin, terveyden ja kansalaisten osallisuuden edistämisessä ja uudistaa aiemmassa lausunnossaan (StVL 10/2024 vp) toteamansa siitä, että järjestöjen avustusmäärärahojen leikkaukset on tärkeää kohdentaa siten, että ne kohdistuvat ensisijaisesti muuhun kuin järjestöjen palvelutoimintaan ja aiheuttavat mahdollisimman vähän heikennyksiä erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden käyttämiin palveluihin. Valiokunta pitää perusteltuna myös sitä, että Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn avustusvalmistelussa kiinnitetään huomiota avustuksilla rahoitettavan toiminnan tarpeellisuuteen ja odotettavissa oleviin tuloksiin ja vaikutuksiin. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että avustusten määrärahojen vähentämisen vaikutuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä järjestöjen toimintaedellytyksiin seurataan.