Lausumat
Valiokunta on käsitellyt hallituksen toimenpidekertomukseen
sisältyviä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa syntyneitä lausumia.
Lausumien toteutumiseen on kiinnitetty huomiota erityisesti sitä silmällä pitäen,
onko niiden johdosta ryhdytty sellaisiin toimenpiteisiin, joiden
perusteella asiassa on edetty lausuman mukaisesti siten riittävästi,
että lausuma voidaan poistaa. Edellä sanottuun
viitaten valiokunta ei esitä yhdenkään lausuman
poistamista.
Hallituksen kertomuksessa on esitetty eräiden lausumien
osalta, etteivät ne enää antaisi aihetta
toimenpiteisiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kuitenkin
tarpeellisena myös vuodelta 2005 annettavassa hallituksen
toimenpidekertomuksessa seuraavien lausumien toteutumisen edelleen
seuraamista:
- työttömyysturvan
peruspäivärahan taso, VNS 4/1996 vp
- työttömyysturvalaki ja eräiden
siihen liittyvien lakien muuttaminen, HE 115/2002 vp
- sotainvalidien korvausturva, HE 150/2002 vp
- kunnallinen eläkejärjestelmä,
HE 94/2002 vp ja HE 197/2002 vp.
Palveluseteliä koskevan lausuman HE 74/2003 vp
osalta valiokunta toteaa, että palvelusetelin käyttöönottoa
tulee hallituksen kertomuksessa esitetyin tavoin seurata ja varmistaa
uuden lainsäädännön toimivuus.
Sosiaalietuuksien taso
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on vuodelta 2003 hallituksen
toimenpidekertomuksesta antamassaan lausunnossa (StVL 9/2004
vp) kiinnittänyt huomiota työmarkkinatuen ja työttömyysturvan peruspäivärahan
matalan tason aiheuttamaan toimeentulotukiriippuvuuteen. Enenevä osa
pitkäaikaistyöttömistä joutuu
säännönmukaisesti täydentämään
toimeentuloturvaansa kunnallisesta toimeentulotuesta. Viimesijaiseksi
ja tilapäiseksi tarkoitetusta toimeentulotuesta on valiokunnan
näkemyksen mukaan liian yleisesti muodostunut muiden järjestelmien
vajeita, heikkoa toimivuutta ja liian alhaista tasoa paikkaava tukimuoto.
Työttömyysturvan tason korottaminen vähentäisi
ratkaisevasti toimeentulotukiriippuvuutta ja helpottaisi myös
kuntien sosiaalitoimen kasvanutta työtaakkaa.
Valiokunta pitää kannatettavina hallitusohjelmassa
asetettuja tavoitteita työttömien aktivoinnista
ja työllistämisestä. On selvää,
että työelämään palaaminen
olisi ensisijainen keino helpottaa työttömien
taloudellista tilannetta. Ansiotulojen ja sosiaalietuuksien yhteensovituksesta saattaa
kuitenkin syntyä joissain tilanteissa suoranaisia esteitä työn
vastaanottamiselle. Yhteensovittamisen ongelmat voivat johtaa siihen,
ettei eri etuuksien varassa elävän ole järkevää ottaa
vastaan lyhytaikaisia tai tilapäisiä töitä,
koska se käytännössä heikentää hänen
taloudellista tilannettaan. Kun henkilölle maksettavia
etuuksia tarkistetaan ansiotulojen johdosta, joudutaan jälkikäteiseen
takaisinperintään ja useimmiten vasta, kun ansiotulot
jo ovat päättyneet. Ansiotulojen ja sosiaalietuuksien
yhteensovittamista olisi tarpeen kehittää niin,
että se poistaisi työhön siirtymisen
esteitä ja tukisi siten työttömän aktiivista
toimintaa tilanteensa parantamiseksi.
Valiokunta kiinnittää myös huomiota
jatkuvasti esiintyviin toimeentulotuen saamisen pitkiin odotusaikoihin.
Toimeentulotuen tarpeessa oleva on yleensä kiireellisen
taloudellisen avun tarpeessa. Kuntien sosiaalitoimen henkilöstöongelmat
aiheuttavat kuitenkin jatkuvasti pitkiä odotusaikoja samoin
kuin tuen myöntämiseen liittyvän sosiaalityön
roolin heikentymistä. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että kuntiin kohdistuvan ohjauksen avulla toimeentulotukihakemusten
viivytyksetöntä käsittelyä pyritään
entisestään edistämään.
Hyvinvointipalvelut
Hallituksen kertomuksessa todetaan, että kansalaisten
tyytyväisyys terveydenhuollon palveluihin säilyi
kertomusvuonna muihin EU-maihin verrattuna hyvänä.
Kansallisen terveysprojektin toimeenpano ja sosiaalialan kehittämishankkeen
toimeenpano jatkui kertomusvuonna. Molemmissa hankkeissa on kyse
universaalin palvelujärjestelmän kehittämisestä,
joka on osoittanut toimintakykynsä laajamittaisen huono-osaisuuden
ehkäisyssä. Monien ongelmien yhtäaikainen
esiintyminen edellyttää palvelujärjestelmältä ongelmien
tunnistamisessa ja ratkaisujen löytämisessä edelleen
aktiivista otetta. Eri selvitykset ovat viime vuosina
kertoneet ihmisten hyvinvoinnin kokonaistilanteen kohentumisesta.
Kehityksen kääntöpuoli on se, että pitkäaikaistyöttömien,
mielenterveys-, päihde- ja huumeongelmaisten tilanne on
edelleen huono. Eri väestöryhmien väliset
suhteelliset tuloerot ovat kasvaneet. Samanaikaisesti eri toimijat
kokevat mahdollisuutensa erityisesti moniongelmaisten tukemiseen
huonoiksi. Esimerkiksi sosiaalitoimella on heikot mahdollisuudet
tukea sosiaalityön erityisessä tarpeessa olevia,
vaikeista ja monimuotoisista sosiaalisista ongelmista kärsiviä ihmisiä.
Osaavan henkilöstön saatavuudessa ja
riittävyydessä on ongelmia kaikilla julkisilla
palveluntuottajilla. Sosiaali- ja terveyspalvelualan vetovoimaisuuden kasvattaminen
ja tehtävien haasteellisuuteen nähden
asianmukaisen palkkauksen ja urakehityksen varmistaminen on välttämätöntä.
Tällä hetkellä arviolta kymmenesosassa
kuntia ei ole lainkaan päteviä sosiaalityöntekijöitä.
Tilanne on kestämätön esimerkiksi lastensuojelun
ja huono-osaisten ihmisten tilanteessa tarpeellisten perusteellisten
tilannearvioiden ja suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen toiminnan
kannalta. Muita tällaisia yhteiskunnassamme heikoimmin
voivia ryhmiä, joiden hyvinvointia on mahdollista palveluntuottajien arvioiden
mukaan turvata heikosti, ovat esimerkiksi asunnottomat, ylivelkaantuneet
ja päihdeongelmista kärsivät sekä henkilöt,
joiden elämäntilanteessa on useita ongelmia. Myös
pitkittyneesti työttömien, työkyvyttömien,
omaishoitajien, lastensuojeluasiakkaiden ja mielenterveysongelmaisten
tukemismahdollisuudet ovat muuta väestöä heikommat,
vaikka näiden ryhmien avun tarve on suurin.
Erityisen tärkeää on palvelujärjestelmän
toimintakyky nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveysturvan
keskusliiton Sosiaalibarometri 2005:n mukaan heikoin tilanne on
18—29-vuotiaiden nuorten kohdalla. Haasteena ovat erityisesti
nuoret, joiden elämäntilanne vaatii pitkäjänteistä aktivointia
tai joilta puuttuu ammatillinen koulutus ja työkokemus.
Vastaavassa tilanteessa ovat usein nuoret, joilla on ammatillinen
koulutus, mutta joilta puuttuu työkokemus ja jotka eivät
sijoitu työmarkkinoille. Yhtenä keinona tämän
ryhmän auttamiseksi on käytetty nuorten ja pitkäaikaistyöttömien
työpajatoimintaa, jonka vakinaistamiseen tulisi valiokunnan
käsityksen mukaan pyrkiä hallitusohjelman mukaisesti.
Valiokunnan käsityksen mukaan huono-osaisten ihmisten
tilanteen parantaminen edellyttää palvelujärjestelmältä pitkäjänteistä ja
tavoitteellista kehittämistyötä ja taloudellisten voimavarojen
tuntuvaa suuntaamista myös vaikeimmassa asemassa olevien
tueksi. Valiokunta korostaa, että lasten ja nuorten syrjäytymisen
ehkäiseminen varhaisella puuttumisella ongelmiin tulee
olla eri toimijoiden keskeisenä tavoitteena.
Alkoholi- ja päihdepolitiikka
Alkoholin kulutuksessa on todettu selvää kasvua
viime vuosina. Väestön kymmenesosa juo lähes
puolet kulutetusta alkoholista. Miesten alkoholin kulutus on kaksinkertaistunut
ja naisten viisinkertaistunut runsaassa 30 vuodessa. Eri päihteiden
sekakäyttö vaikuttaa myös päihteisiin
liittyvään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden
käyttöön. Vaikeutunut huumausainetilanne
on heijastunut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään
ja näkyy selvästi kasvaneena 20—29-vuotiaiden
huumeasiakkaiden määränä. Huumeiden
käyttäjien lisääntynyt palvelujen
käyttö voi vaikeutuneen huumetilanteen lisäksi
olla merkki siitä, että palvelujärjestelmä tavoittaa
nykyään huumeasiakkaita entistä paremmin.
Päihdehuollon erityispalvelut ovat laajentuneet, ja on
myös perustettu uudentyyppisiä toimintayksiköitä.
Myös huumehoitoon liittyvää koulutusta
on lisätty, mikä on varmasti vaikuttanut palvelujen
sisältöön ja laatuun. Muun muassa näillä toimenpiteillä voidaan
arvioida olleen suotuisa vaikutus hoitoon hakeutumiseen, huumekuolemien
vähenemiseen ja infektiotautitilanteen tasoittumiseen.
Valiokunnan käsityksen mukaan edelleen uusia sosiaalipoliittisia
tukitoimia vaativa ryhmä ovat päihdeongelmaiset,
joilla on elämäntilanteessaan useita ongelmia
ja joiden vaikea tilanne on pitkittynyt. Kuntien tulisikin nykyistä laajemmin
laatia pitkän aikavälin strategioita päihdehuollon
alueelle. Päihdehuollon palveluiden saatavuuden parantamiseksi
tarvitaan tehostettuja toimia palveluverkoston vahvistamiseksi.
Huoli päihdeongelmien kasvusta ja vaikeutumisesta merkitsee
myös sitä, että alkoholipolitiikan suuntaa
on arvioitava uudelleen. Alkoholiverotuksen alentamisen painopiste
väkeviä juomia suosivaksi on nostanut alkoholin
kulutusta. Talouspoliittisten ja sosiaalipoliittisten tavoitteiden
keskinäisestä tasapainosta tulee jatkossa huolehtia.
Päihdeongelmien kasvun kerrannaisvaikutuksiin lasten, muiden
perheenjäsenten ja läheisten sekä työelämän
kannalta on tarpeen varautua pikaisesti.