Yleisperustelut

Suomessa on arviolta 300 000 omaishoitajaa, joista kunnallisen omaishoidon tuen piirissä on runsaat 27 000. Omaishoidon merkitys julkisia palveluja, erityisesti laitoshoitoa korvaavana ja täydentävänä toimintana on kiistaton. Omaishoito korvaa merkittävästi myös julkista kotihoitoa ja on siten merkittävä yhteiskunnan kustannusten säästäjä. Kuntien arvioiden mukaan omaishoidon tuella hoidettavista lähes puolet olisi jonkinasteisen laitoshoidon tarpeessa ilman omaishoitajaa. Omaishoidon tarve kasvaa entisestään väestön ikääntyessä. Vuonna 2010 yli 75-vuotiaita on arvioitu olevan 400 000 ja vuonna 2020 jo 500 000. Omaishoidon tuen piirissä olevista hoidettavista lähes kaksi kolmasosaa on yli 65-vuotiaita. Omaishoitajista noin 40 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Omaishoito on siten leimallisesti vanhusten kotihoitoa, mutta myös vammaisia ja pitkäaikaissairaita hoidetaan omaisten toimesta kotona.

Omaishoito ei ole hallituksen esityksessäkin todetusta kustannusvaikuttavuudestaan huolimatta saanut vakaata asemaa kuntien palvelujärjestelmässä. Omaishoidon toteutus on joutunut joustamaan usein kunnallistaloudellisen tilanteen vuoksi. Monessa kunnassa omaishoidon tukeen varatut määrärahat loppuvat kesken vuotta ja määrärahojen rajallisuus aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta useille omaishoitajina toimiville ja estää uusien hoitajien pääsyn tuen piiriin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on aiemmin katsonut omaishoidon asianmukaisen järjestämisen edellyttävän, että omaishoidon asemaa kuntien palvelujärjestelmässä vahvistetaan ja että omaishoitajien asemassa oleviin puutteisiin etsitään ratkaisut (StVL 5/2001 vp, StVM 26/2001 vp). Omaishoidon edellytysten parantaminen vaatii omaishoitoa koskevan lainsäädännön kehittämistä. Nyt ehdotetut lainmuutokset, jotka perustuvat pitkälti sosiaali- ja terveysministeriön asettaman selvityshenkilön, sosiaalineuvos Elli Aaltosen raporttiin (STM työryhmämuistioita 2004:3), ovat tärkeä askel valiokunnan aiemmin esittämään suuntaan. Valiokunta korostaa, että omaishoidon tarkoituksenmukaisen toteutumisen kannalta on keskeistä, että kunnat varaavat tähän toimintaan riittävästi voimavaroja.

Omaishoidosta tulee edelleen tehdä sopimus hoitajan ja kunnan välillä ja sopimukseen tulee liittää hoito- ja palvelusuunnitelma. Selvitysten mukaan palvelusuunnitelmat ovat olleet puutteellisia esimerkiksi omaishoitajien vapaiden aikana annettavien palvelujen suhteen. Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 7 §:n mukainen palvelu- ja hoitosuunnitelma, joka sisältää myös omaishoitajan hoitopalkkion ja hänen tehtäviään tukevien palvelujen kirjaamisen, parantaa hoidettavien vaikuttamismahdollisuuksia ja heidän itsemääräämisoikeutensa toteutumista. Palvelusuunnitelman laadinnan yhteydessä tulee arvioida myös omaishoitajan terveydelliset ja muut mahdollisuudet selviytyä vaativasta hoitotyöstä. Huolellisesti laadittu hoito- ja palvelusuunnitelma antaa myös tarpeelliset tiedot omaishoidon tuloksellisuuden, vaikuttavuuden ja laadun seurantaa varten. Seurannassa voidaan myös sopia hoitajan työn vähentämisestä tai lisäämisestä, palvelujen lisäämisestä tai vähentämisestä ja palkkion tarkistamisesta näitä taustoja vasten

Omaishoitajat kaipaavat tutkimusten mukaan nykyistä enemmän tukea hoitotyölleen. Omaishoitajat tarvitsevat paitsi taloudellista tukea myös koti- ja tukipalveluja sekä koulutuksellista ja henkistä tukea. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää iäkkäiden hoitajien selviytymiseen ja tukemiseen. Julkisen palvelujärjestelmän ei koeta riittävästi opastavan ja tukevan hoitajaa raskaassa työssään, mikä tulee ottaa kehittämistyössä vakavasti huomioon. Valiokunta korostaa, että omaishoito on nähtävä yhtenä osana kotihoidon palvelukokonaisuutta, johon liittyvät kaikki kotiin annettavat palvelut, kuten kotisairaanhoito ja kotisairaalatoiminta samoin kuin päiväkeskustoiminta ja sijaishoito.

Omaishoitajalle maksettavan palkkion tulee ensisijaisesti määräytyä hoidon sitovuuden ja vaativuuden perusteella. Sekä hoitajien palkkiot että omaishoidon tueksi annettavat palvelut ja niistä perittävät maksut ovat vaihdelleet kunnittain suuresti. Valtaosa kunnista perii omaishoidon tukeen liittyvistä palveluista asiakasmaksuja. Maksujen suuruus on vaikuttanut osaltaan siihen, ettei palveluja aina ole otettu vastaan. Voimassa olevan omaishoidon tuesta annetun asetuksen mukaan hoitopalkkio voidaan sopia säädettyä alinta määrää pienemmäksi, jos siihen on hoitajan esittämä erityinen syy. Tältä osin lakiehdotus vastaa nykyistä lainsäädäntöä. Hoitaja voisi tehdä kunnan kanssa sopimuksen säädettyä alemman palkkion maksamisesta esimerkiksi tilanteissa, joissa kunnan tarjoamat maksuttomat palvelut olisivat perheelle edullisempi vaihtoehto kuin hoitopalkkio yhdistettynä palveluihin, joista peritään asiakasmaksulain mukaiset maksut.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 5 §:n mukaan sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Jos kunnalla on tarjota asiakkaan kannalta taloudellisesti edullisempi palvelukokonaisuus kuin mitä laki edellyttää, tulee asiakkaille joka tapauksessa aina selvittää heidän lakisääteiset oikeutensa, jotta asiakkaat voivat itse arvioida, tulisiko omaishoidon tuen sisältää säädetyn määräinen hoitopalkkio vai esimerkiksi säädettyä edullisempia palveluita ja vain nimellinen hoitopalkkio. Valiokunta korostaa, että vähimmäismäärää pienemmästä palkkiosta sopimisen tulee olla hoitajalle vapaaehtoista. Hoitopalkkioiden vähimmäismäärien korottaminen ja sitominen indeksiin samoin kuin vähimmäispalkkion alittamisen edellytysten säätäminen laissa ovat valiokunnan käsityksen mukaan omiaan edistämään asiakkaiden yhdenvertaisuutta.

Omaishoito on tarkoitettu kotona tapahtuvaksi, hoidettavalle läheisen antamaksi hoidoksi. Joissakin tapauksissa on kunnissa käytetty vierashoitajaa omaishoidon toimeksiantosopimussuhteessa ja tätä kautta vältetty työsopimuksen tekeminen hoitajan kanssa. On ollut myös tapauksia, joissa kotipalvelun työntekijä on siirretty palkkasuhteesta useiden hoidettavien hoitajaksi toimeksiantosopimussuhteella. Valiokunta pitää tärkeänä, että lakiin ehdotettu omaishoitajan määritelmä estää jatkossa tämänkaltaiset järjestelyt. Omaisen ja läheisen tekemän työn tukeminen ja turvaaminen omaishoidon tuen palkkiolla, palveluilla ja omaishoitajalle annettavalla tuella tulee pitää erillään työsuhteeseen perustuvasta palkkatyöstä.

Ehdotetun lainsäädännön peruslähtökohtana on hoidettavan edun toteuttaminen. Hoidettavan etu on erikseen mainittu lakiehdotuksen 1 §:ssä (lain tarkoitus) ja 3 §:ssä (tuen myöntämisedellytykset) ja se on otettu huomioon myös menettelytapoja koskevissa säännöksissä. Omaishoito on aina vapaaehtoista ja osapuolten omasta tahdosta kotona tapahtuvaa hoitoa. Valiokunta pitää tärkeänä, että omaishoitoa edelleen kehitetään asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Valiokunta korostaa, että omaishoidon tuesta annettavan lain ohella hoidettavan etua suojataan myös sosiaalihuoltolain, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain sekä hallintolain säännöksin. Omaishoidon kehittämistavoitteiden toteuttamisen kannalta on tärkeää, että sosiaali- ja terveysministeriö laatii pikaisesti oppaan viranomaisille lain käytännön soveltamisen tueksi.