Perustelut
Kansaneläkelaitoksen maksuvalmius ja rahoitus
Valiokunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota Kansaneläkelaitoksen
rahoituksen ja maksuvalmiuden turvaamiseen. Kertomusvuonna sairausvakuutuksen
rahoituksen alijäämä on kasvanut lähes
kahdesta miljardista 3,1 miljardiin markkaan. Valtion takuusuoritusta
sairausvakuutusrahastoon tarvitaan esitetyn arvion mukaan kuluvana
vuonna lähes kolme miljardia markkaa. Valiokunta toteaa,
että valtion takuusuoritukset on alunperin tarkoitettu
rahoituksen tilapäisen epätasapainon korjaamiseen
ja viime vuosina takuusuoritusten markkamäärä on
noussut kohtuuttoman korkeaksi.
Kansaneläkelaitoksen maksuvalmiuden turvaamiseksi on
valtion maksuvalmiussuorituksia tarvittu kertomusvuonna kahdeksana
kuukautena 320 miljoonasta markasta 750 miljoonaan markkaan. Käytännössä on
turvattu vain noin kahden viikon maksuvalmius, jota aiheellisesti voidaan
pitää liian alhaisena tasona.
Valiokunta on kertomuksen käsittelyn yhteydessä saanut
selvitystä sosiaali- ja terveysministeriön asettaman
sosiaalimenojen kehitystä ja sosiaalimenojen rahoituksen
turvaamista pitkällä aikavälillä selvittävän
toimikunnan työstä. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että Kansaneläkelaitoksen rahoituksen selvittämiseen
paneudutaan niin, että se voidaan järjestää suunnitelmallisesti
vakaalle pohjalle, kuten valiokunta jo aiemmin on lausunut. Valiokunta
pitää tärkeänä, että ryhdyttäisiin
myös välittömiin toimenpiteisiin Kansaneläkelaitoksen
rahoitus- ja maksutilanteen parantamiseksi.
Kuntoutus
Sosiaaliturvan rahoituspohjan pysyvyyteen liittyy kiinteästi
tavoite pyrkiä pitämään työssä käyvän
väestön määrä mahdollisimman
korkeana. Tästä syystä työssä käyvän
väestön toimintakyvyn säilyttäminen
mahdollisimman pitkään on tärkeää.
Kuntoutuksella on keskeinen rooli työ- ja toimintakyvyn
ylläpitämisessä sekä työssä jaksamisen
edistämisessä. Valiokunta pitää tärkenä työkyvyn
ylläpitämiseen tähtäävän
kuntoutuksen kehittämistä ja katsoo, että kuntoutuksen määrärahoja
tulee lisätä. Valiokunta painottaa kuitenkin,
että myös eläkkeellä olevan
väestön kuntoutus on tutkimusten mukaan tuloksellista ja
vähentää sairastavuutta sekä tuottaa
parempaa elämän laatua. Parempi toimintakyky parantaa
myös vanhusten edellytyksiä selviytyä kotona
mahdollisimman pitkään. Valiokunta pitää tarpeellisena
geriatrisen kuntoutuksen määrätietoista
kehittämistä. Valiokunta kiinnittää huomiota
myös siihen, että vaikeavammaisten oi-keus kuntoutukseen
päättyy 65-vuotiaana. Tähän
epäkohtaan tulisi puuttua lainsäädännöllisin toimin
ensi tilassa.
Sairaanhoidon kustannusten korvaaminen EU-maiden välillä
Valtuutetut ovat kiinnittäneet kertomusvuonna huomiota
sairaanhoidon kustannusten korvaamiseen EU-maiden välillä.
Suomelle tuli vuonna 1999 suomalaisten EU-maissa saamasta terveydenhoidosta
maksettavaa 10,6 miljoonaa markkaa. Vastaavasti Suomi laskutti muista
EU-maista tulleille henkilöille annetuista palveluista
6,4 miljoonaa markkaa. Korvattavien kustannusten määrä kasvaa
vuosittain, koska erityisesti ulkomailla asuvien eläkkeensaajien
määrä lisääntyy. Eläkkeensaajat
maksavat voimassa olevien verosopimusten perusteella veron kotimaahan
pääsääntöisesti vain
julkisen sektorin eläkkeistä. Kaikki ulkomailla
asuvat eläkkeensaajat eivät maksa sairausvakuutusmaksua
Suomeen. Valiokunta yhtyy valtuutettujen näkemykseen, että on
perusteltua vaatia ulkomailla asuvia eläkkeensaajia osallistumaan
heille maksettavien etuuksien rahoittamiseen samoin periaattein kuin
muutkin Suomessa sosiaaliturvaan oikeutetut henkilöt. Tästä syystä niitä verosopimuksia,
jotka
mahdollistavat edellä kuvatun käytännön, tulee
muuttaa niin, että Suomessa maksettavasta eläkkeestä peritään
sairausvakuutusmaksu samojen säännösten
mukaan kuin Suomessa asuvilta eläkkeensaajilta.
Koulumatkatuet
Kansaneläkelaitos on toistuvasti kiinnittänyt huomiota
siihen, että koulumatkatukea koskeva lainsäädäntö on
hallinnollisesti liian monimutkainen. Koulumatkatukea käsitellään
useissa eri toimipisteissä eli oppilaitoksissa, Kansaneläkelaitoksen
paikallistoimistoissa ja keskushallinnossa, kunnissa samoin kuin
Matkahuollossa ja Valtion rautateillä. Laskutus edellyttää runsaasti
jälkikäteistä tarkastusta ja selvittelyä.
Valiokunta on aiemmin lausunut kantanaan, että eri etuusjärjestelmien
tulee olla hallinnollisesti riittävän selkeitä ja
yksinkertaisia, jotta toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset eivät
ole kohtuuttoman korkeita järjestelmän kokonaiskustannuksiin
verrattuna. Valiokunta katsoo, että koulumatkatuen ja sen
hallinnoinnin kehittämiseen on tarpeen ryhtyä pikaisesti.