Hallitus aikoo — vastoin pääministeripuolueen aiempia lupauksia — leikata lapsilisiä 0,91 prosentilla saavuttaakseen säästöä julkiseen talouteen. Leikkauksella on lyhyellä aikavälillä keskimäärin vähäinen vaikutus käytettävissä oleviin tuloihin. Pidemmällä aikavälillä hintojen noustessa ehdotettu lapsilisän tason alentaminen, yhdessä vuoden 2016 alusta voimaan tulleen lapsilisän indeksisidonnaisuuden poistamisen kanssa, kuitenkin pienentää lapsilisien ostovoimaa.  

Lapsiperheiden köyhyyttä ei pidä lisätä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan keskeiset lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot, kuten lapsilisä, vanhempainpäiväraha ja kodinhoidontuki ovat jääneet ostovoimaltaan jälkeen yleisestä hintojen ja ansiotulojen noususta. Noin puolessa köyhyysrajan alittavista lapsiperheistä kukaan ei käy ansiotyössä. Kun perheen kokonaistuloista suurin osa koostuu erilaisista tulonsiirroista, on köyhyysriski suuri.  

THL:n Lapsiperheiden hyvinvointi 2014 -tutkimuksen mukaan taloudellinen eriarvoisuus ilmenee lasten arjessa varsinkin kuluttamisen ja toimintamahdollisuuksien eroina. Perheen pienituloisuus saattaa johtaa lasten syrjimiseen, ryhmästä sulkemiseen ja kiusaamiseen. THL:n kohorttitutkimus vuonna 1987 syntyneistä, 21-vuotiaaksi asti rekisteriaineistojen avulla seuratuista lapsista kertoo, että jos vanhemmat olivat saaneet pitkään toimeentulotukea, lapsilla lisääntyivät vähäinen koulutus, mielenterveysongelmat, huostaanotot ja pienimuotoinen rikollisuus. Samoin lisääntyi toimeentulo-ongelmien kokeminen aikuisiässä. Lapsuuden olosuhteilla on siten huomattava vaikutus myöhempään hyvinvointiin.  

Lapsilisän alentamisen ennakoidaan lisäävän toimeentulotukimenoja tulevaisuudessa. Toimeentulotukiriippuvuuden kasvu nostaisi pienituloisten lapsiperheiden työllistymiskynnystä, koska tuki leikkaantuu pois tulojen kasvaessa.  

Perusturvan indeksijäädytys ja -leikkaukset heikentävät syyperusteisen sosiaaliturvan ensisijaisuutta viimesijaiseen sosiaalihuollon toimeentulotukeen nähden. Lapsilisän alentamisella on samansuuntainen vaikutus. Perusturvan ja asumistuen indeksijäädytykset ja -leikkaukset sekä lapsilisän alentaminen kasvattavat toimeentulotukimenoja. Pidemmällä aikavälillä kehitys johtaa syyperusteisen perusturvan ja asumistuen merkityksen vähenemiseen ja vastaavasti tarveharkintaisen ja kotitalouskohtaisen toimeentulotuen roolin kasvamiseen toimeentuloturvassa ja asumisen tuissa. 

Lapsiperheiden toimeentuloa on tarkasteltava kokonaisuutena

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on muistutettu, ettei kyseessä ole yksittäinen säästötoimenpide vaan lapsilisän kehityksen kumulatiivisia vaikutuksia on syytä arvioida pidemmällä aikavälillä. Lapsilisän reaaliarvo on laskenut vuodesta 1994 saakka, ja sen suhteellinen taso yleiseen tulo- ja palkkatasoon nähden on laskenut huomattavasti enemmän. Vuonna 2011 tehty sitominen indeksiin ei juuri muuttanut tilannetta, kun indeksikorotukset jäädytettiin vuosiksi 2013—2015. Viime hallituskaudella lapsilisää alennettiin kahdeksan prosenttia mutta leikkausta kompensoitiin pieni- ja keskituloisille perheille vuosina 2015—2017 tehtävällä väliaikaisella verovähennyksellä, joka poistuu vuonna 2017. Tällä hallituskaudella lapsilisän indeksisidonnaisuudesta on kokonaan luovuttu. 

Lapsilisän alkuperäinen tarkoitus oli toimia tulontasauksena lapsiperheiden ja lapsettomien kotitalouksien välillä. Lapsilisä on universaali, kaikille lapsiperheille maksettava etuus, johon perheen tulot eivät vaikuta. Kun lapsilisä ei enää seuraa sen enempää hinta- kuin tulokehitystäkään, olisi tarpeen arvioida, miten lapsilisää tulee kehittää ja halutaanko alkuperäisestä tarkoituksesta luopua. Katsomme, kuten asiantuntijakuulemisessakin on käynyt ilmi, että tällaisesta periaatteellisesta muutoksesta olisi käytävä avoin yhteiskunnallinen keskustelu ja tehtävä poliittinen päätös. Lapsilisän vähittäinen nakertaminen ilman vaikutusarviointeja ei ole hyväksyttävä toimintatapa.  

Emme voi hyväksyä lapsiperheisiin kohdistuvia eriarvoistavia päätöksiä. Etuusleikkausten lisäksi näitä ovat esimerkiksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintamaksujen enimmäismaksujen kaksinkertaistaminen, varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen varhaiskasvatuksessa sekä leikkaukset lasten ja nuorten koulutuksen ja erityisesti toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Katsomme, ettei lapsiperheisiin kohdistuvia etuus- ja palveluleikkauksia tule tehdä ennen kattavaa arviointia. Edellytämme, että hallitus arvioi lapsiperhepolitiikkansa kokonaisuutena, jossa huomioidaan paitsi etuudet ja palvelut, myös toimet työn ja perheen yhteensovittamiseksi.  

Suomessa lapsiköyhyys on kasvussa. Samanaikaisesti kun yleinen tulotaso on noussut, lapsiperheiden köyhyys on kasvanut. Vähävaraisissa perheissä asui 52 000 alle 18-vuotiasta vuonna 1995. Vuoden 2000 alussa lasten lukumäärä köyhissä perheissä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Lasten määrä vähävaraisissa perheissä on lähes kolminkertaistunut. EU:n perusoikeusviraston mukaan sosiaalisen ulkopuolisuuden uhan alla olevien lasten suhde kasvoi Suomessa 13 %:sta 15,6 %:iin vuosien 2013 ja 2014 välisenä aikana. Köyhyys uuvuttaa niin aikuiset kuin lapsetkin ja on suuri riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Lapsuusajan pitkäaikainen köyhyys seuraa usein mukana aikuiselämään ja johtaa köyhyyden periytymiseen sukupolvelta toiselle. Lapsiperheiden köyhyyteen on suhtauduttava vakavasti.  

Lapsiköyhyys on tavallisinta perheissä, joissa on ainoastaan yksi huoltaja. Noin 20 % kaikista perheistä on yksinhuoltajaperheitä, ja enemmistössä näistä, 86 %:ssa, huoltajana on äiti. Nykyisin 20 % yksinhuoltajaperheistä on pienituloisia, 1990-luvun puolivälissä osuus oli noin 10 %. Kahden huoltajan perheistä 7 % on pienituloisia. Syinä yksinhuoltajien pienituloisuuteen on työttömyys ja tulonsiirtojen leikkaukset. Yksinhuoltajien osallistuminen työelämään on selvästi heikompaa kuin kahden huoltajan lapsiperheissä. Yksinhuoltajien työttömyys oli 16,4 % vuonna 2014, ja erityisesti yksinhuoltajaäideillä on alhaisempi koulutustaso kuin kahden huoltajan perheiden äideillä. Yksinhuoltajien paluu työmarkkinoille vanhempainvapaan jälkeen on osoittautunut vaikeaksi.  

Universaalit edut ja palvelut muodostavat perustan lapsiperheiden köyhyyden torjunnalle. Tukien leikkaukset ovat suuri uhka lapsiperheiden taloudelle. Tästä huolimatta hallitus suunnittelee säästävänsä 11,7 miljoonaa euroa lapsilisistä, mikä heikentää entisestään kaikkein pienimpiä tuloja saavien perheiden elintasoa. Eriarvoisuus lisääntyy, jos yhteiskunta siirtyy universaaleista lapsilisistä tarveharkintaiseen toimeentulotukeen. Erityisen raskaita leikkaukset ovat yksinhuoltajaperheille, minkä vuoksi lapsilisän yksinhuoltajakorotusta tulisi korottaa 6,20 euroa kuukaudessa eli 48,55 eurosta 54,75 euroon kuukaudessa. 

Hallitus toteuttaa talousarvioesityksessä kevään kehyspäätöksessä linjaamansa 0,85 prosentin leikkauksen kaikkiin indeksisidonnaisiin etuuksiin. Lapsilisien kohdalla leikkauksen kokonaismäärä on 11,7 miljoonaa euroa, vaikka lapsilisät eivät kategorisesti kuulu enää indeksisidonnaisiin etuuksiin. Hallitus on leikkaamassa lapsilisiä kolmella eri tavalla. Lapsilisien indeksikorotukset lakkautettiin väliaikaisen jäädyttämisen sijasta kokonaan tämän vuoden alussa. Arvion mukaan jo indeksisidonnaisuuden lakkauttaminen leikkaa lapsilisiä 4,1 prosenttia vuoteen 2019 mennessä. Leikkaustoimet ovat vahvassa ristiriidassa sen lupauksen kanssa, että lapsilisiä ei enää leikata. Lapsilisät sidottiin indeksiin vuonna 2011 ja indeksikorotukset tehtiin vuosina 2011 ja 2012. Tätä ennen ja tämän jälkeen indeksikorotuksia ei ole tehty, minkä johdosta lapsilisän reaaliarvo on laskenut 30 prosenttia vuodesta 1994. Vuoden 2015 alusta lapsilisän määriä leikattiin 8,1 prosentilla, jota kompensoitiin verotuksen lapsivähennyksellä. Vuoden päästä hallitus lakkauttaa myös lapsivähennyksen. Nyt hallitus on lisäksi leikkaamassa lapsilisiä 0,85 prosenttia.  

Lapsilisäleikkaus kohdistuu juuri heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Erityisesti vähävaraisten lapsiperheiden arkeen lapsilisäleikkaukset olisivat kohtuuton teko. En hyväksy leikkausta ja esitän lakiehdotuksen hylkäämistä.