Ehdotetun 59 a §:n mukaan erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta järjestävälle yliopistolle korvataan valtion varoista erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Korvaus perustuu koulutuksen suorittaneiden lääkärien ja hammaslääkärien lukumäärään ja koulutuksesta määrättyyn korvaukseen. Yliopistojen tehtävänä on erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen käytännön toteuttamiseen sekä koulutuksen sisältöön ja laatuun liittyvät kysymykset. Rahoituksen muutos parantaa yliopistojen mahdollisuuksia ohjata ja kehittää lääkärien ja hammaslääkärien erikoistumiskoulutuksen kokonaisuutta. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Erikoistumiskoulutuksen opiskelijavalintojen ja uravalinnan ohjauksen kehittämisellä, laatu- ja seurantajärjestelmän käyttöönotolla, erikoistujien osaamisen arvioinnilla ja erikoistujien niin sanottujen koulutusväylien valmistelulla on esityksen mukaan mahdollista lyhentää pitkiä koulutusaikoja ja parantaa koulutuksen sisältöä ja laatua sekä epätasapainossa olevaa erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien erikoisalakohtaista ja alueellista jakautumista.
Koulutuksen kestoa on esityksen perustelujen mukaan mahdollisuus lyhentää nykyisestä noin 8—10 vuodesta lähemmäs tavoiteaikaa, joka on 5—6 vuotta lääkäriksi tai hammaslääkäriksi valmistumisesta. Tavoitteena on saada erikoislääkäreitä ja erikoishammaslääkäreitä nopeammin työelämään tilanteessa, jossa eläköityminen lisää uhkaa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäripulasta. Valiokunta toteaa tavoiteajan saavuttamisen olevan vaikeaa, mutta pitää valmistumisaikojen lyhentämistä tärkeänä.
Valiokunta pitää myös palvelujärjestelmän kannalta myönteisenä yliopistojen mahdollisuuksia ohjata erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen erikoisalakohtaista ja alueellista tarveperusteista tasapainoa. Kansalaisten näkökulmasta muutos parantaa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäripalvelujen alueellista saatavuutta.
Yliopistoille maksettava korvaus tehdään siirtona muista erikoistumiskoulutukseen liittyvistä tutkinto- ja kuukausikorvauksista, jolloin sillä ei ole vaikutusta valtion talousarvioon. Siirto kuitenkin vähentää vastaavasti palvelujärjestelmän saamia koulutuskorvauksia, jolloin palvelujärjestelmä joutuu sopeuttamaan omaa toimintaansa tämän mukaisesti. Samalla palvelujärjestelmän vastuu erikoistumiskoulutuksen järjestämisessä pysyy ennallaan. Valiokunta toteaa, että erikoistuvien lääkärien ja hammaslääkärien työpanos on palvelujärjestelmän kannalta merkittävä. Määrärahan vähentäminen palvelujärjestelmältä voi aiheuttaa ongelmia muun muassa järjestettäessä päivystyksiä, joissa toimiminen on myös erikoistuvien lääkäreiden kannalta erittäin tärkeää.
Sekä lääkärien että hammaslääkärien erikoistumiskoulutuksen volyymit ovat kasvaneet 2000-luvulla voimakkaasti, minkä vuoksi koulutuskorvaukseen varattua arviomäärärahaa on lisätty valtion talousarviossa. Opiskelijakohtainen korvaus on siten pysynyt pitkään lähes samalla tasolla. Korvaukset ovat kuitenkin laskeneet viime vuosina tehtyjen leikkausten ja koulutusmäärien kasvun yhteisvaikutuksena.
Yliopistojen oman arvion mukaan koulutuksesta aiheutuvat kustannukset ovat noin 10 000—11 000 euroa/valmistuva erikoislääkäri tai erikoishammaslääkäri. Koulutuskorvauksen kokonaisuus huomioiden tätä ei ole esityksen mukaan nykyisin mahdollista korvata täysimääräisesti. Käytännössä korvaus tulee olemaan arviolta noin puolet yliopistojen arvioimista kustannuksista. Korvauksen suuruuden määräytymistä vuosittain koulutuskorvauksista annettavalla asetuksella voidaan pitää epävarmuustekijänä yliopistojen kannalta, mikä voi vaikeuttaa pitkäjänteistä kehittämistyötä.
Koulutuskorvausta koskeva sääntely on tarkoitus jatkossa siirtää lakiin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Samassa yhteydessä on tarkoitus uudistaa koko koulutuskorvausjärjestelmä ja laajentaa se koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan yliopistotasoisia erikoistumiskoulutuksia. Valiokunta katsoo, että uudistuksessa on tarpeen kiinnittää huomiota koulutuskorvausten riittävään tasoon sekä yliopistojen että palvelujärjestelmän kannalta.