Yleisperustelut

Yleistä

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa säädetään asiakkaan oikeudesta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon. Laadukkaiden palveluiden perusedellytys on, että niistä vastaa ammattitaitoinen henkilöstö ja että toimintaa johdetaan ammattitaitoisesti. Valtioneuvoston periaatepäätös sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi sisältää hankekokonaisuuden, joka koskee henkilöstön saannin, osaamisen ja työolojen kehittämistä. Käsiteltävänä oleva lakiehdotus on osa tämän hankekokonaisuuden toteuttamista. Yhtenä osana hanketta on jo toteutettu sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutuksen lakisääteistäminen. Lisäksi hankekokonaisuuteen kuuluu muun muassa sosiaalialan johdon koulutuksen kehittäminen sekä suositusten antaminen sosiaalialan eri henkilöstöryhmien työnjaon täsmentämiseksi ja tehtävärakenteen muuttamiseksi.

Valiokunta pitää sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuussäädösten uudistamista erittäin tärkeänä. Uudistuksella pyritään vastamaan työelämän muuttuneisiin tarpeisiin. Voimassa oleva asetus henkilöstön kelpoisuuksista on monilta osin vanhentunut, mikä käytännössä vaikeuttaa kuntien sosiaalihuollon henkilöstön rekrytointeja. Vanhentunut lainsäädäntö on osaltaan lisännyt määräaikaisten työsuhteiden määrää, kun uuden koulutusjärjestelmän mukaisen tutkinnon suorittaneita ei ole voitu palkata pysyviin virka- tai työsuhteisiin. Näin uusien tutkintojen tuottama osaaminen on jäänyt osin käyttämättä.

Esityksen tavoitteet ovat kaikilta osin kannatettavia. Tavoitteena on varmistaa riittävä ammatillisen osaamisen taso sosiaalihuollon eri tehtävissä. Tavoitteena on myös ajanmukaistaa lainsäädäntö vastaamaan uudistuneita koulutusrakenteita. Uudistus on omiaan selkeyttämään erityisesti ammattikorkeakoulusta valmistuvien sijoittumista työelämään. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että henkilöstön kelpoisuusvaatimusten selkeyttäminen osaltaan ohjaisi sosiaalialan koulutuksen sisällön kehittämistä ja uudistus edesauttaisi koulutuksen muotoutumista entistä paremmin käytännön työelämän tarpeita vastaavaksi.

Erityisen merkittävää uudistuksessa on säädösten ulottaminen laajasti kunnalliseen, valtiolliseen ja yksityiseen sosiaalihuoltoon hallintokunnasta riippumatta. Valiokunta pitää ehdotuksessa myönteisenä myös sitä, että sosiaaliasiamiehen tehtävään tulee nyt säädetyksi vähimmäisvaatimukset. Selvitysten mukaan kelpoisuusvaatimusten puuttuminen on johtanut käytännössä siihen, että sosiaaliasiamiehen tehtävissä on paljon henkilöitä, joilla ei ole riittävää koulutusta tai osaamista tehtävään. Asiakkaan oikeusturvan toteutumisen kannalta sosiaaliasiamiehen ammattitaidolla on oleellinen merkitys.

Lakiehdotuksen puutteena voidaan pitää sitä, että lain ulkopuolelle jää oppilashuolto samoin kuin perhehoito, kuten perhekotien hoito- ja kasvatustehtävät. Oppilashuoltoon liittyvän lainsäädännön uudistaminen on juuri käynnistynyt. Sen yhteydessä on muun muassa tarkoitus arvioida koulukuraattoreilta edellytettävä kelpoisuus. Myös perhehoidon osalta on tarkoitus erikseen selvittää sääntelyn kehittämistarpeet mukaan lukien henkilöstön kelpoisuusvaatimukset. Valiokunta pitää tarpeellisena mainittujen selvitysten tekemistä pikaisesti.

Ammattinimikkeet

Lakiehdotus sisältää koulutustasojen ja -alojen mukaan määritellyt yleiset kelpoisuusvaatimukset keskeisimpiin sosiaalihuollon ammatteihin. Esitys perustuu näkemykseen sosiaalialalla tarvittavasta eri ammattiryhmien asiantuntemuksesta. Hallituksen esityksessä valittu lähtökohta on valiokunnan näkemyksen mukaan oikea. Kelpoisuuslailla ei pyritä ratkaisemaan sosiaalialan tehtävärakennetta eikä työnjakoa. Sosiaalialan tulevaisuuden turvaamista koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan sosiaalialan eri henkilöryhmien työnjakoa on tarkoitus täsmentää antamalla suositukset kunnan sosiaalihuollon tehtävärakenteen muuttamiseksi asiakkaiden tarpeita ja henkilöstön osaamista vastaavaksi. Nyt ehdotettu laki yhtenäistää ammattinimikkeistöä ja selkeyttää eri koulutusalojen tuottamia kelpoisuuksia. Siten uudet säännökset luovat pohjaa työnjakoa koskeville suosituksille sekä tehtävärakenteiden uudistamiselle.

Kelpoisuusvaatimusten säätäminen vain keskeisimpiin sosiaalihuollon ammatteihin antaa tarvittavaa joustavuutta käytännön työelämän tarpeista lähtevälle ammattinimikkeiden käytölle. Sääntelyn kohdistuessa vain keskeisimpiin ammattinimikkeisiin, tulee jatkossa olemaan entistä enemmän tehtäviä, joihin työnantaja voi määritellä niihin soveltuvan koulutusvaatimuksen. Eri sektoreilla ja eri työyhteisöissä tehtäväkokonaisuudet voivat vaihdella merkittävästi. Tehtävänimikettä voidaan tarvittaessa myös muuttaa tehtävissä ja niiden vaativuudessa tapahtuvia muutoksia vastaavasti.

Sosiaaliohjaaja

Suurin osa ehdotetuista ammattinimikkeistä on vakiintunut jo käyttöön pitkän ajan kuluessa. Yleisimmät sosiaalialan tehtävissä käytetyt ammattinimikkeet ovat ohjaaja sekä erilaiset ohjaaja-loppuiset nimikkeet. Näistä sosiaaliohjaaja on viime vuosina otettu usealla paikkakunnalla käyttöön nimenomaan tehtävissä, joissa on edellytetty sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen tuottamaa osaamista. Valiokuntakäsittelyssä on esitetty arvostelua sosiaaliohjaaja-nimikkeen ottamisesta lakiin ja esitetty vaihtoehdoksi lähinnä sosionomi-nimikkeen käyttöönottoa, koska sosionomi on ammattikorkeakoulusta valmistuvien tutkintonimike ja siten kuvaa paremmin koulutustasoa. Valiokunta katsoo, että sosiaaliohjaaja-nimikkeen käyttö yleisammattinimikkeenä on perusteltua johtuen alan monipuolisista tehtävistä ja tehtäviin kelpoisuuden antavista useista tutkinnoista. Toisaalta sosiaali- ja terveysalan koulutusrakenteessa tapahtuneet muutokset puoltavat myös uusien, työtehtävää paremmin kuvaavien nimikkeiden käyttämistä. Muun muassa sosiaalihuollon asiakastyön eri tehtäviin, vammaistyöhön, päihdetyöhön ja vanhustyöhön koulutetaan osaajia, jotka eivät vain ohjaa, vaan joilla on valmiudet myös työn suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin, kehittämiseen sekä alan asiantuntijatehtäviin. Kuten hallituksen esityksen perusteluissakin on tuotu esiin, työnantaja voi tarkoituksenmukaisella tavalla käyttää sosiaaliohjaaja-nimikkeen sijasta myös alan tutkintonimikkeitä, kuten esimerkiksi sosionomi, geronomi ja kuntoutuksen ohjaaja.

Lastentarhanopettaja

Lakiehdotus ajanmukaistaa lainsäädännön lastentarhanopettajan tehtäviin vaadittavien kelpoisuusehtojen osalta. Ehdotus ei sisällä juurikaan muutoksia nykytilaan. Yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen mukaan lastentarhanopettajien koulutukseen kuuluu vähintään 60 opintopisteen laajuiset varhaiskasvatuksen tehtäviin ja esiopetukseen ammatillisia valmiuksia antavat opinnot. Lakiehdotuksen 7 §:n mukaan lastentarhanopettajan kelpoisuusvaatimuksena on vähintään kasvatustieteen kandidaatin tutkinto, johon sisältyy lastentarhanopettajan koulutus, taikka varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet opinnot sisältävä sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Esityksen perustelujen mukaan myös ammattikorkeakoulututkinnossa edellytetään varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan opintoja 60 opintopisteen laajuisina.

Valiokunta pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuksen tehtävissä toimivat henkilöt omaavat tehtävien edellyttämän koulutuksen ja osaamisen. Näitä tehtäviä hoitavilla on keskeinen vastuu pienten lasten hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta. Korkeasti koulutettu henkilöstö on varhaiskasvatuspalvelujen keskeisin laatutekijä. Varhaiskasvatuksen kasvaviin vaatimuksiin on vastattava korkeatasoisella koulutuksella ja lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvän asiantuntijuuden vahvistamisella.Valiokunta pitääkin tarpeellisena, että esityksen perusteluissa mainittu vaatimus varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan opintojen laajuudesta säädetään asetuksessa, ja ehdottaa tästä syystä pykälää täydennettäväksi.

Lähihoitaja

Ehdotetun lain 8 §:n mukaan kelpoisuusvaatimuksena lähihoitajan tehtäviin sosiaalihuollon tehtävissä olisi tehtävään soveltuva sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, jonka tutkintonimike on lähihoitaja, tai muu vastaava tutkinto. Valiokuntakäsittelyssä on esitetty arvostelua lähihoitaja-tutkintonimikkeen käytöstä ammattinimikkeenä lähinnä sen johdosta, että lähihoitajan ammattinimike on nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaisesti. Kyseisen lain mukaan oikeus käyttää lähihoitajan ammattinimikettä terveydenhuollon tehtävissä on henkilöllä, joka on suorittanut lähihoitajan ammattiin johtavan tai sitä vastaavan koulutuksen.

Valiokunta toteaa, että lähihoitaja-nimikkeen käyttö ammattinimikkeenä on jatkuvasti lisääntynyt sosiaalihuollon tehtävissä. Päivähoidossa edelleen yleinen tehtävänimike on entinen tutkintonimike lastenhoitaja samoin kuin kotipalveluissa kodinhoitaja. Pykälässä tarkoitettu muu vastaava tutkinto, lähinnä lastensuojelun ja lasten päivähoidon tehtävissä, olisi lapsi- ja perhetyön perustutkinto. Valiokunta toteaa, että näissä tehtävissä olisi suositeltavaa käyttää ammattinimikettä, joka ehkä lähihoitaja-nimikettä selkeämmin kuvaisi tehtävän sisältöä.

Erityistyöntekijä

Lakiehdotuksen 9 §:n mukaan sosiaalihuollon erityistyöntekijältä vaaditaan tehtävän edellyttämä peruskoulutus sekä soveltuva erikoistumiskoulutus tai jatkotutkinto. Vaatimukset kiristyvät nykyisestä, kun peruskoulutuksen lisäksi erikoistumiskoulutusta ja jatkotutkintoa edellytettäisiin aina.

Erityislastentarhanopettajien tehtäviin on käytännössä edellytetty vähintään 35 opintoviikon laajuisia erityisopetuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavia opintoja, jotka on voitu joko sisällyttää varhaiserityisopettajan maisterin tutkintoon tai ne on voitu suorittaa erillisinä opintoina. Elokuun alussa 2005 voimaan tulevan, yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen 19 §:n mukaan erityislastentarhanopettajan erityisopetuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat opinnot ovat vähintään 60 opintopisteen laajuisia. Opinnot voidaan sisällyttää kasvatustieteen kandidaatin ja maisterin tutkintojen lisäksi muuhun soveltuvaan alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon ja opinnot voidaan suorittaa myös erillisinä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Valiokunta pitää tarpeellisena, että esityksen perusteluissa kuvatut erityislastentarhanopettajalta edellytetyt koulutusvaatimukset säädetään asetuksella ja ehdottaa 9 §:ään asetuksenantovaltuutta. Asetuksella voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä vaadittavasta erikoistumiskoulutuksesta tai jatkotutkinnoista myös muiden sosiaalihuollon erityistyöntekijöiden osalta.