Yleisperustelut
Valiokunta pitää tärkeänä,
että lastensuojelulain säännöksiä lastensuojelulaitokseen
sijoitettuun lapseen kohdistettavien rajoitustoimenpiteiden käytöstä täsmennetään
ja täydennetään vastaamaan perustuslain
ja ihmisoikeussopimusten vaatimuksia. Lakiehdotus parantaa mahdollisuuksia
huolehtia käytännön lastensuojelutyöstä erityisesti
vaativimmissa lastensuojelutilanteissa edistäen samalla
eri osapuolten oikeusturvan toteutumista.
Lastensuojelulain 19 §:n nojalla sosiaalilautakunnalla
on huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi oikeus päättää lapsen
hoidosta, kasvatuksesta ja valvonnasta ja muusta huolenpidosta sekä olinpaikasta.
Tästä yleisestä lapsen kasvattamisen
oikeudesta johtuva toimivalta sisältää mahdollisuuden
lapsen valvomiseen ja rajojen asettamiseen lapselle. Lakiehdotuksessa
on kyse tällaista yleistä kasvatusoikeutta pidemmälle menevistä rajoituksista.
Rajoitustoimenpiteiden sääntelyn yhteydessä nousee
huoltosuunnitelman merkitys selvästi aikaisempaa suuremmaksi.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan huoltosuunnitelmaa koskevat
säännökset on tarkoitus nostaa lain tasolle
sosiaali- ja terveysministeriössä vireillä olevan
lastensuojelulain sisällöllisen kokonaisuudistuksen
yhteydessä. Valiokunta pitää lastensuojelulain
kokonaisuudistusta tarpeellisena ja kiireellisenä.
Hallituksen esityksen mukaan keskeisenä tavoitteena
on, että täsmentämällä rajoitustoimenpiteiden
edellytyksiä ja sen seurauksena vapauttamalla työntekijöiden
voimavaroja lapsen kanssa tapahtuvaan työskentelyyn samalla
voitaisiin vähentää tarvetta turvautua
rajoitustoimenpiteisiin. Esityksen perusteluissa todetaan, että rajoitustoimenpiteiden
kirjaamisessa ja erityisten rajoitusten käytön
seurannassa ja valvonnassa esiintyy käytännössä puutteita,
jotka voivat olla seurausta asiaa koskevan sääntelyn
epätarkkuudesta, mutta osin ne voivat johtua myös
henkilöstöresurssien riittämättömyydestä.
Sääntelyä täsmentämällä voidaan
lisätä rajoitustoimenpiteiden turvallisuutta vaikeimmissa
tilanteissa, joissa joudutaan puuttumaan lapsen fyysiseen koskemattomuuteen
esimerkiksi kiinnipitämisellä tai eristämisellä.
Valiokunta korostaa henkilöstön riittävyyden
ja koulutuksen merkitystä rajoitustoimenpiteiden välttämisessä ja
niiden turvallisessa ja kivuttomassa toteuttamisessa.
Ehdotetut säännökset koskevat rajoitustoimenpiteiden
käyttöä sekä julkisissa että yksityisissä lastensuojelulaitoksissa.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut lakiehdotusta julkisen
hallintotehtävän muulle kuin viranomaiselle antamisen
kannalta. Ottaen huomioon muun muassa, että päätökset
pisimmälle menevistä rajoitustoimenpiteistä tekee
viranomainen, ei perustuslakivaliokunta katsonut olevan kyse merkittävän
julkisen vallan käytön antamisesta muulle kuin
viranomaiselle perustuslain 124 §:ssä tarkoitetussa
mielessä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ehdotettujen
säännösten mukaan rajoitustoimenpiteiden
käyttöala säilyisi nykyisellään
eikä rajoitustoimenpiteitä voisi kohdistaa perhehoidossa
oleviin lapsiin yhteydenpidon rajoittamista lukuun ottamatta. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan myös perhehoitona järjestettävään
sijaishuoltoon kaivataan nykyistä selkeämpiä säännöksiä yhteydenpidon
rajoitusten lisäksi muiden rajoitustoimenpiteiden käytöstä.
Valiokunta pitää kiireellisenä myös
näiden säännösten uudistamistarpeen arviointia,
joka on vireillä sosiaali- ja terveysministeriössä yksityisten
sosiaalipalvelujen valvontatyöryhmän ehdotusten
pohjalta.
Yhteydenpidon rajoittamisen osalta valiokunta ehdottaa
poistettavaksi lakiehdotukseen sisältyneen mahdollisuuden
kolme vuotta kestävän rajoituspäätöksen
tekemiseen. Valiokunta toteaa, että käytännössä esimerkiksi
lapsen kehityksen vaarantavan yhteydenpidon rajoittaminen voi olla
tarpeen pidempään kuin vuoden ajan. Esityksen
perusteluissa (s. 79/II) on esimerkkinä enintään
kolme vuotta kestäville rajoituksille todettu hyvin traumaattiset
väkivaltatilanteet ja vanhemman pitkäaikainen
mielisairaus. Valiokunta korostaa, että vaikka päätöksen voi
valiokunnan ehdottaman muutoksen vuoksi tehdä vain vuodeksi
kerrallaan, on uuden päätöksen tarpeellisuus
aina harkittava tapauskohtaisesti ja mahdollisuus pitkäaikaiseen
rajoittamiseen useilla päätöksillä on
myös syytä tehdä selväksi lapselle.
Perustuslain 6 §:n 3 momentin ja YK:n lapsen oikeuksien
sopimuksen perusteella lapsen tulee saada vaikuttaa itseään
koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lapsen
vastustaessa yhteydenpitoa voidaan lakiehdotuksen 25 §:n
mukaan yhteydenpitoa rajoittaa, jos lapsi on 12 vuotta täyttänyt
tai jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa
voidaan kiinnittää huomiota. Huostaanotettu lapsi
saattaa asiantuntija-arvion perusteella esimerkiksi pelätä vanhempaansa
eikä sen vuoksi halua pitää tähän
yhteyttä. Valiokunta yhtyy esityksen perusteluissa esitettyyn
näkemykseen siitä, että viranomaisilla
ja muilla lapsen huolenpidosta vastaavilla henkilöillä on
erityinen velvollisuus valvoa, että lapsen ja hänen
läheistensä välinen yhteydenpito on lapsen
edun mukaista eikä vahingoita lasta fyysisesti tai psyykkisesti.
Valiokunta korostaa, että alle 12-vuotiaiden lasten sijaishuollossa
tulee lapsen kieltäytymistä ja hänen
kehitystasoaan arvioitaessa kuulla sijaishuollosta vastaavia ja siihen
osallistuvia henkilöitä.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan esittänyt useita
lakiehdotuksen säännöksiä täsmennettäväksi
rajoitusten hyväksyttävyyden, tarkkarajaisuuden,
oikeasuhtaisuuden ja oikeusturvan toteutumisen kannalta. Sosiaali-
ja terveysvaliokunta on ottanut lausunnossa esitetyt muutosehdotukset
huomioon yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla.
Yksityiskohtaiset perustelut
25 §. Yhteydenpidon rajoittaminen.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan nojalla yhteydenpidon
rajoittaminen edellyttää, että yhteydenpidosta
on ilmeisen selvästi vaaraa lapsen hengelle, terveydelle,
kehitykselle tai turvallisuudelle. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan sanamuoto on johtanut siihen, että vaaran aiheuttamisen näyttökynnys
on oikeuskäytännössä noussut
hyvinkin korkeaksi. Valiokunta ehdottaa 2 kohdan sanamuodon muutettavaksi
siten, ettei vaarantamisen edellytetä olevan ilmeisen selvää.
Valiokunta korostaa, että yhteydenpitoa rajoitettaessa on
otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.
Perustuslakivaliokunta piti sääntelyn täsmällisyyteen
ja tarkkarajaisuuteen kohdistuvien vaatimusten vuoksi tärkeänä,
että 25 § tarkistetaan sanonnaltaan paremmin vastaamaan
esityksen tarkoitusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa 2
momentin täsmentämistä siten, että siitä käy
ilmi 1 momentin rajoitusedellytysten koskevan myös 2 momentissa
mainittuja rajoitustoimenpiteitä. Koska 2 momenttia voidaan soveltaa
myös perhekodeissa, ehdotetaan sana "toimintayksikön"
muutettavaksi sanaksi "sijaishuoltopaikan".
Pykälän 3 momentissa ei ole ehdotettu
lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättämistä koskevan
päätöksen voimassaolon enimmäisaikaa. Valiokunta
ehdottaa, että määräajasta säädettäisiin
25 a §:ssä.
Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyn oikeasuhtaisuus
ei käy riittävällä tarkkuudella pykälästä ilmi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa pykälään
lisättäväksi uuden 4 momentin, jossa
selkeästi todettaisiin, että yhteydenpidon rajoittamista
voidaan käyttää vain siinä määrin kuin
on välttämätöntä. Lakiehdotuksen
2 momentin säännös pidätettyjen
viestien säilyttämisestä ehdotetaan siirrettäväksi
tähän momenttiin.
25 a §. Yhteydenpidon rajoittamista
koskeva päätös.
Valiokunta ehdottaa 1 momentin täsmentämistä siten,
että 25 §:ssä tarkoitetusta yhteydenpidon
rajoittamisesta olisi aina tehtävä muutoksenhakukelpoinen
hallintopäätös.
Lakiehdotuksen mukaan erityisen painavasta syystä rajoituspäätös
voitaisiin tehdä kolmeksi vuodeksi. Perustuslakivaliokunta
piti kolmea vuotta etenkin lapsen ikävuosiin suhteutettuna varsin
pitkänä aikana. Perustuslakivaliokunnan mukaan
yhteydenpidon rajoittaminen näin pitkäksi ajaksi
ilman velvollisuutta arvioida rajoituksen edellytyksiä uudelleen
sisältää tavanomaista suuremman riskin
rajoituksen oikeasuhtaisuuteen kohdistuvien vaatimusten sivuuttamisesta.
Perustuslakivaliokunta piti tärkeänä tarkistaa
säännöstä siten, että päätös
yhteydenpidon rajoittamisesta on kaikissa tapauksissa voimassa enintään
vuoden kerrallaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa 1 momentin
muuttamista perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti.
Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti 2
momentin täydentämistä vaatimuksella
suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta rajoitustoimenpiteiden
käytössä. Lastensuojelulaitoksen johtaja
voisi päättää 25 §:n
1 ja 2 momentissa tarkoitetuista lyhytaikaisista rajoituksista,
mutta lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättämisestä päättäisi
aina sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu
toimielin.
31 §. Aineiden ja esineiden haltuunotto.
Perustuslakivaliokunta totesi, että lapsen
omistusoikeutta rajoittavalle sääntelylle on lapsen
itsensä ja muiden henkilöiden perusoikeuksien
suojaamiseen liittyvät hyväksyttävät
ja painavat perusteet. Perustuslakivaliokunta katsoi kuitenkin,
että lakia on täydennettävä säännöksellä laitoksen
haltuun otetun sellaisen omaisuuden palauttamisesta omistajalle,
jonka palauttamisesta tai hävittämisestä ei
ole annettu säännöksiä muualla
lainsäädännössä. Sosiaali-
ja terveysvaliokunta ehdottaa 1 momentin muuttamista perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaisesti.
Valiokunta ehdottaa myös lakiehdotuksen viittauksen alkoholilain 60 §:n
4 moment-tiin muutettavaksi viittaukseksi alkoholilain 60 §:ään,
koska alkoholilain 60 § on hallituksen esityksessä HE
13/2004 vp ehdotettu muutettavaksi siten, että nykyinen
4 momentti siirtyy 5 momentiksi. Mainitun hallituksen esityksen
käsittely on eduskunnassa kesken.
Perustuslakivaliokunta piti omaisuuden haltuun ottamista koskevaa
pykälän 3 momenttia huomattavan väljänä ja
katsoi sen tuovan sääntelyn piiriin hyvin monenlaisia
esineitä — sellaisiakin, joilla ei ole
merkitystä laitoksessa olevien terveyden tai turvallisuuden
taikka siellä olevan omaisuuden suojaamisen kannalta. Väljä sääntely
ei lausunnon mukaan ole omiaan torjumaan mahdollisuutta käyttää toimivaltuuksia
mielivaltaisesti. Tavallisen lain säätämisjärjestyksen
käytön edellytyksenä tältä osin
on, että momenttia täsmennetään
sitomalla aineiden ja esineiden haltuun ottaminen esimerkiksi perusteltuun
epäilyyn vakavan haitan aiheuttamisesta laitoksen yleiselle
järjestykselle taikka sijaishuollossa olevien lasten hoidon
tai kasvatuksen järjestämiselle. Sosiaali- ja
terveysvaliokunta ehdottaa, että momentissa toimenpiteet
sidotaan haltuun otettavien esineiden todennäköisesti
aiheuttamaan vakavaan haittaan, koska hallituksen esityksen mukaan
(s. 87) todennäköisyyden kynnys on aiheellista
asettaa perusteltua epäilyä korkeammalle ja perustuslakivaliokunnan
lausunnon perusteella vähäisen haitan aiheutuminen
sijaishuollon järjestämiselle ei ole riittävää rajoituksen
toimeenpanemiseksi.
31 a §. Henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus.
Henkilöntarkastuksen ja henkilönkatsastuksen toimeenpanosta
säädetään ehdotuksen mukaan, että tarkastuksen
tekijän ja siinä läsnä olevan henkilön
on oltava lapsen kanssa samaa sukupuolta, jollei kyseessä ole
terveydenhuollon ammattihenkilö. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan
ehdotus aiheuttaisi käytännössä ajoittain
ylipääsemättömiä esteitä toteuttaa
lasten huolenpidon ja laitoksessa olevien turvallisuuden kannalta
välttämättömiä toimenpiteitä.
Valiokunta ehdottaa säännökseen lisättäväksi
uuden 4 momentin, jonka mukaan henkilöntarkastuksen tai
henkilönkatsastuksen suorittava ja siinä läsnä oleva
henkilö voi olla eri sukupuolta kuin lapsi kiireellisissä tapauksissa,
joissa toimenpiteen suorittaminen välittömästi
on välttämätöntä lapsen
tai toisen henkilön turvallisuuden varmistamiseksi.
31 c §. Kiinnipitäminen.
Valiokunta ehdottaa, että kiinnipitämistä koskevista
selvityksistä säädetään
pykälän 2 momentissa. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi
säännös laitoksen johtajan velvollisuudesta
antaa suorittamastaan kiinnipidosta selvitys sosiaalihuoltolain
6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle.
32 a §. Eristäminen.
Pykälässä säädetään
eristämisen edellytyksistä ja menettelytavasta.
Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi
uuden 5 momentin, jonka mukaan eristämisestä ja
sen jatkamisesta on ilmoitettava välittömästi
sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle.
32 f §. Lääninhallituksen
valvonta.
Pykälässä säädetään
lääninhallituksen velvollisuuksista valvoa lastensuojelulaitoksen
toimintaa ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä.
Valiokunta ehdottaa pykälään selvyyden
vuoksi lisättäväksi säännöksen
siitä, että lääninhallitus voi
valvontaa toteuttaessaan varata lapselle tilaisuuden luottamukselliseen
keskusteluun lääninhallituksen edustajan kanssa.
35 a §. Erityisiä säännöksiä rajoituksia
koskevasta muutoksenhausta.
Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentin tarkistamista
siten, että 12 vuotta täyttäneellä lapsella
on oikeus hakea muutosta yhteydenpidon rajoittamiseen vanhempansa
ja huoltajansa ohella.
38 §. Lainvoimaa vailla olevan päätöksen
täytäntöönpano.
Valiokunta ehdottaa pykälän korjaamista siten,
että siinä tarkoitettujen päätösten täytäntöönpano
heti muutoksenhausta huolimatta jää viranomaisen
harkintaan.