Vaikutustenarviointi
Ulkoasiainvaliokunnan ja talousvaliokunnan tavoin suuri valiokunta pitää vakavana puutteena, että komission ehdotuksesta ei ole tehty komission toimesta vaikutustenarviointia. Valiokunta huomauttaa, että vaikutustenarviointi on unionin lainsäädäntöprosessin säännönmukainen osa, josta luovutaan yleensä vain asian kiireellisyyden tai vähäpätöisyyden vuoksi.
Suuri valiokunta yhtyy talousvaliokunnan näkemykseen, että "nyt käsiteltävän ehdotuksen tarkoituksenmukaisuutta tulee arvioida pidempiaikaisten energiapoliittisten tavoitteiden muodostamaa taustaa vasten. Valiokunta korostaa, että maakaasua koskevan sääntely-ympäristön tavoitteena tulee olla erityisesti kaasun hankintakanavien monipuolistaminen, toimitus- ja huoltovarmuuden parantaminen ja kilpailun saaminen kaasun tarjontaan".
Suuri valiokunta katsoo, että valtioneuvoston tulee ajaa vaikutustenarvioinnin teettämistä neuvoston toimesta. Tämän lisäksi suuri valiokunta esittää jäljempänä eräitä kysymyksiä, joiden osalta valtioneuvoston on aiheellista esittää tähänastista tarkempi arvio Suomen kansallisesta edusta käsiteltävässä asiassa.
Vaikutustenarvioinnin keskeisenä sisältönä tulisi valiokunnan käsityksen mukaan olla selvitys siitä, miten direktiivin soveltamisalan laajentaminen jäsenvaltioiden aluevesille ja talousvyöhykkeille edistää direktiivissä 2009/73/EY tarkemmin eriteltyjen tavoitteiden saavuttamista verrattuna nykytilaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU:n neuvoston oikeuspalvelu on lausunnossaan epäillyt ehdotuksen tarpeellisuutta. Valiokunta panee merkille, että direktiivin keskeinen tavoite eli koko unionia kattavan, yhteen liitetyn verkon luominen, joka takaa kaikissa jäsenvaltioissa kaasun saannin useilta kilpailevilta toimittajilta markkinahinnoin, on pääosin jo toteutunut. Kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi on unionin alueella jo rakennettu kattava yhdysputkiverkosto mm. reunavaltioiden huoltovarmuuden tukemiseksi.
Direktiiviehdotuksen poliittinen tausta
Muodollisesti ja asiallisesti direktiiviehdotus koskee kaikkia niitä yli kahtakymmentä yhdysputkea, joilla kaasua toimitetaan unionin alueelle. Sen keskeisistä vaatimuksista voi kuitenkin sen 49 artiklan uuden 9 kohdan mukaan tehdä tapauskohtaisesti poikkeuksia. Valiokunta huomauttaa, että direktiiviehdotuksen antaminen ja sille esitetyt perustelut eivät näytä liittyvän ensisijaisesti havaittuihin kaasumarkkinoiden ongelmiin, vaan yhden kaasuputkihankkeen, NordStream 2:n, esille nostamiin poliittisiin näkökohtiin.
Suuri valiokunta ei toimivaltansa puitteissa käsittele ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä ja pidättäytyy käsittelemään asiaa energiapolitiikan sekä Suomen laajemman EU-politiikan näkökulmasta. Suuri valiokunta toteaa, että Suomi on suhtautunut NordStream 2 -hankkeeseen neutraalisti pitäen hanketta kaupallisena hankkeena, joka pitää pystyä toteuttamaan samalla tavalla kuin muutkin kaupalliset energiahankkeet, mikäli se täyttää EU-sääntelyn, kansainvälisen oikeuden ja kansallisen lainsäädännön asettamat edellytykset, joista ympäristökriteerien täyttyminen oli tärkein. Ulkoasiainvaliokunta on ottanut nyt käsiteltävänä olevaan direktiiviehdotukseen seuraavan kannan:
"Ulkoasiainvaliokunta toteaa pitävänsä hankkeeseen kriittisesti suhtautuvien maiden huolia ymmärrettävinä. Niihin on kuitenkin pystyttävä vastaamaan muilla keinoin, kuin estämällä energiahankkeita poliittisin syin, ellei oikeusjärjestys sellaista harkintavaltaa anna. Turvallisuuspoliittisten vaikutusten minimoimiseksi valiokunta viittaa myös edellä mainitsemaansa kaasun hankintakanavien monipuolistamisen tärkeyteen poliittisten vaikuttamismahdollisuuksien pienentämiseksi. Kaasumarkkinoita koskevissa päätöksissä on myös kyettävä näkemään taustalla mahdollisesti vaikuttavat kaupalliset ja valtapoliittiset vaikuttamisintressit. (…) Ukrainan osalta valiokunta painottaa EU:n sitoutuneen Ukrainan tukemiseen ja uudistamiseen ja pitää toivottavana, että Ukrainan kaasutoimitusten kauttakulkuun liittyviin ongelmiin ja huoliin löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Saadun selvityksen mukaan EU:n komissio neuvottelee Saksan tukemana parhaillaan Venäjän ja Ukrainan kanssa mahdollisuudesta, että Venäjä ja Ukraina solmisivat uuden pitkäaikaisen kaasun toimitussopimuksen." Omaan toimivaltaansa kuuluvana kysymyksenä suuri valiokunta muistuttaa, että EU:n perussopimuksen mukaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon sovelletaan omaa menettelyä, johon liittyy muun muassa jäsenvaltioiden yksimielisyyden vaatimus.
Merioikeusyleissopimus
Valtioneuvoston kannan sekä ulkoasiainvaliokunnan ja talousvaliokunnan lausuntojen mukaisesti suuri valiokunta pitää hyvin ongelmallisena direktiiviehdotuksen tavoitetta ulottaa unionin sääntelyvalta jäsenvaltioiden talousvyöhykkeillä oleviin kaasuputkiin. Saadun selvityksen mukaan on syytä katsoa, että tämä on ristiriidassa YK:ssa vahvistetun merioikeusyleissopimuksen (SopS 49—50/1996) kanssa.
Suomen yleisenä johtotähtenä on pidettävä kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien velvoitteiden ehdotonta kunnioittamista.
Suuri valiokunta muistuttaa lisäksi arktisten alueiden, ml. Barentsin meren ja Koillisväylän alueen, avaamisen merkityksestä Suomen kansallisille tavoitteille. Valiokunta katsoo, että tehtävän vaikutustenarvioinnin yhteydessä on välttämätöntä selvittää, miten mahdollinen EU:n luoma ennakkotapaus merioikeusyleissopimuksen soveltamisessa heijastuisi Suomen arktisia alueita koskevien tavoitteiden toteutusmahdollisuuksiin.
EU:n energiapolitiikan koherenssi
Suuri valiokunta muistuttaa, että maakaasu on tärkeä siirtymävaiheen energiamuoto Euroopan siirtyessä pois kivihiilen käytöstä ja ennen päästöttömän energiantuotannon toteutumista. Yhtälöön liittyy muun muassa eräiden jäsenvaltioiden torjuva suhtautuminen ydinvoiman käyttöön sekä Pohjanmeren kaasuntuotannon päättyminen lähiaikoina.
Euroopan komissio ilmoitti vuonna 2017 käynnistävänsä vuonna 2019 Euroopan kaasumarkkinan uudistuksen, joka on tarkoitus viedä päätökseen vuonna 2020. Valiokunta ei ole saanut selvitystä siitä, miten komission ilmoittama hanke on yhteydessä nyt käsiteltävään direktiiviehdotukseen.
Suuri valiokunta katsoo, että maakaasua koskevan EU:n sääntelyn tavoitteena tulee olla kaasun tarjonnan monipuolistaminen, toimitus- ja huoltovarmuuden parantaminen ja kilpailun lisääminen kaasun tarjontaan. Näiden tavoitteiden edellytyksenä on tasapuolinen ja ennustettava säädöskehikko, johon sisältyy myös WTO:n sääntöjen edellyttämä unionin lainsäädännön syrjimättömyys. Riittävien investointien saaminen unionin energiainfrastruktuurin kehittämiseen edellyttää luottamusta siihen, ettei investointeihin vaikuttavaa lainsäädäntöä muuteta taannehtivasti ilman lainsäädännön tavoitteisiin liittyvää syytä.