(1) Suuri valiokunta ottaa tässä lausunnossaan erityisesti kantaa komission esityksiin silakan kokonaiskiintiöksi sekä Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen kokonaiskiintiöksi. Muilta osin suuri valiokunta viittaa asiassa suurelle valiokunnalle annettuihin maa- ja metsätalousvaliokunnan (YmVL 5/2023 vp) ja ympäristövaliokunnan (YmVL 8/2023 vp) lausuntoihin.
(2) Suuri valiokunta toteaa, että Itämeren kalastusmahdollisuudet on vahvistettava EU:n yhteisen kalastuspolitiikan kestävää enimmäistuottoa koskevan periaatteen ja asetuksen N:o 2016/1139 (asetus Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta) mukaisesti sekä kansainvälisen merentutkimusneuvosto ICES:n tieteelliseen neuvoon perustuen. Kuten erikoisvaliokunnat toteavat, ICES:n tieteellinen neuvo muodostaa kestävän pohjan kalastusmahdollisuuksien vahvistamiselle, joten on tärkeätä jatkaa johdonmukaista tukeutumista siihen. Kalastusta ohjaa myös edellä mainitulla asetuksella vahvistettu monivuotinen suunnitelma, joka sisältää säännöksiä siitä, miten EU:n kokonaiskiintiöt tulee asettaa erilaisissa tilanteissa kalakantojen tilan mukaan.
(3) Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousvaliokunnan sekä ympäristövaliokunnan tavoin, että komission ehdotukselle Pohjanlahden, Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakan kohdennetun kalastuksen kieltämiseksi ei ole ICES:n mukaan perusteita, se poikkeaa vakiintuneesta käytännöstä ja oikeudellisesta tulkinnasta ja se voidaan katsoa suhteettomaksi, vaikkakin heikentyneellä silakkakannalla on todennäköisesti yhteys myös romahtaneeseen lohikantaan silakan ollessa myös lohen ravintoa. Ehdotuksessa ei ole asianmukaisesti otettu huomioon ICES:n tieteellistä varovaisuusperiaatteeseen pohjaava neuvoa, eikä ICES:n tieteellisen neuvon valmistumisen jälkeen saatuja uusimpia tietoja silakan kuntokertoimen parantumisesta syksyn 2022 jälkeen. Suuri valiokunta pitää välttämättömänä, että kalastuskiintiöitä asetettaessa otetaan huomioon ajantasainen tutkimustieto.
(4) Maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin suuri valiokunta katsoo, että poiketessaan ICES:n tieteellisestä neuvosta komission olisi tullut kyetä esittää poikkeamiselle riittävät luonnontieteelliset ja oikeudelliset perusteet sekä arvio ehdotuksen vaikutuksista. Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan, mikäli komission ehdotus silakan kalastuksen kohdennetusta kieltämisestä hyväksyttäisiin, sillä olisi vakavia kielteisiä vaikutuksia sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti että myös huoltovarmuuden ja Itämeren tilan kannalta. Silakka on merialueen taloudellisesti merkittävin kalalaji, ja kalastuskielto kohdistuisi erittäin haitallisesti silakan elintarvikekäyttöön liittyvään elinkeinotoimintaan tehden toiminnan käytännössä mahdottomaksi. Silakan kalastuskielto vaikeuttaisi myös Itämeren ravinnepäästöjen vähentämiseksi tehtävää työtä.
(5) Edellä esitetystä seuraa, että suuri valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston tavoitetta vahvistaa Pohjanlahden silakkakannan vuoden 2024 TAC tieteellisen neuvon mukaisesti 48 824 – 63 049 tonniin.
(6) Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen osalta suuri valiokunta pitää maa- ja metsätalousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan lailla perusteltuna valtioneuvoston tavoitetta edistää ICES:n tieteelliseen neuvoon perustuen sellaista ratkaisua, jossa vuosiksi 2022 ja 2023 vahvistettuja lohen kalastusta koskevia kalastusrajoituksia ja teknisiä kalastussääntöjä jatketaan myös vuonna 2024 ja lohenkalastusta täsmäsäännellään ajallisesti ja alueellisesti Ljungan-joen lohikannan nopean elpymisen tukemiseksi. Suuri valiokunta kiinnittää kuitenkin valtioneuvoston huomioita valiokunnalle asiantuntijakuulemisessa esitettyyn näkemykseen siitä, että tämä rajoitus ei tulisi riittävästi vahvistamaan Ljungan-joen vaelluskalakantaa. Kalastuskiintiöitä asetettaessa on huomioitava myös ajantasaisin tieteellinen tieto lohen erittäin heikosta noususta Tornionjokeen ja Simojokeen vuonna 2023 kutuvaltioperiaatteen ja varovaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla, mikäli lohen vaelluskanta halutaan turvata. Toimenpiteitä asetettaessa ja kalastuksen sääntelyssä tulee kohdella kaupallista ja vapaa-ajan kalastusta tasapuoliesti eri kalastusmuotojen erityispiireet huomioiden.
(7) Edellä esitetystä seuraa, että suuri valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston tavoitetta pienentää vuoden 2024 TAC:ia kaupalliselle kalastukselle 50 000 loheksi komission esittämän 53 967 lohen sijaan.
(8) Suuren valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtioneuvoston hakee sellaista neuvottelutulosta, jossa pohjoisella Itämerellä, Ahvenanmerellä, Saaristomerellä ja Pohjanlahdella (leveyspiirin 59 30´N pohjoispuolella osa-alueilla 29N, 30 ja 31) voitaisiin neljän merimailin sisäpuolella kalastaa lohta kohdennetusti kutuvaelluksen aikana (toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana). Erikoisvaliokunnat toteavat, että lohi on rannikon kalastajille keskeinen saalislaji ja muunlainen ratkaisu rajoittaisi pääosan lohen vapaa-ajan kalastuksesta Suomen merialueilla ja sillä olisi myös merkittäviä välillisiä vaikutuksia kalastuksesta riippuvaiseen elinkeinotoimintaan Manner-Suomessa ja Ahvenanmaalla.
(9) Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston EU-tason neuvotteluissa hakemaa neuvottelutulosta peruteltuna samalla korostaen kansallisen tason toimien merkitystä, jossa huomioidaan maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemys siitä, että lohen kutuvaellus Pohjanlahden jokiin on jäänyt erittäin heikoksi siitä huolimatta, että avomerikalastus on keskeytetty ja rannikkokalastuksen kiintiöitä on pienennetty.
(10) Suuri valiokunta pitää erikoisvaliokuntien tavoin erittäin tärkeänä, että valtioneuvosto jatkaa aktiivisesti neuvotteluja kaikilla tasoilla muiden EU-jäsenmaiden ja komissio kanssa silakan kalastusmahdollisuuksien turvaamiseksi ja muiden edelle esitettyjen neuvottelutavoitteiden saavuttamiseksi. Suuri valiokunta tukee asiassa sellaisia neuvotteluratkaisuja, jotka ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastuksen ja varovaisuusperiaatteen mukaisia ja jotka varmistavat kalakantojen suotuisan kehityksen ja kestävän käytön. Suuri valiokunta pitää välttämättömänä, että kalastuskiintiöitä koskeva päätöksenteko pohjautuu ICES:n tieteelliseen neuvoon.
(11) Suuri valiokunta pitää perusteltuna valtioneuvoston esittämää toimintatapaa siitä, että Suomella on valmius osana neuvotteluratkaisua hyväksyä erilaisia täydentäviä sääntelytoimenpiteitä Pohjanlahden, Pääaltaan ja Suomenlahden silakkakannan ja Ljungan-joen lohikannan tilanteen vahvistamiseksi. Samalla on edistettävä Suomen pitkäaikaista tavoitetta saada Itämerelle lohen monivuotinen suunnitelma ja edellytettävä, että komissio ja jäsenvaltiot valvovat, ettei Itämerellä harjoiteta laitonta lohenkalastusta ja että lohenkalastuksen kieltoa Itämeren pääaltaalla noudatetaan. Suuri valiokunta kiinnittää myös valtioneuvoston huomiota metsätalousvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan lausunnoissa esitettyihin näkemyksiin tarpeesta ryhtyä toimiin, joilla Itämeren ja sen kalakantojen tilaa seurataan ja parannetaan ja kutuvaltioperiaate huomioidaan.
(12) Kalakantojen jatkuvan ja huolestuttavan taantumisen perusteella voidaan todeta, että Itämeren kalakantojen monivuotinen hoitosuunnitelma ei ole toiminut toivotulla tavalla siitä huolimatta, että kalastuksen säätelyssä on noudatettu hoitosuunnitelmassa kirjattuja periaatteita ja tieteellistä neuvonantoa. Suuri valiokunta katsoo, että kestävä kalakannan hyödyntäminen on kalastukseen perustuvan elinkeinotoiminnan elinehto. Sellaista tilannetta, jossa kalakantojen merkittävän heikkenemisen seurauksena olisi varauduttava joidenkin kalakantojen kalastuksen lopettamiseen, on kaikin toimin vältettävä (ks. YmVL 5/2023 vp ja MmVL 8/2023 vp).
(13) Lopuksi suuri valiokunta toteaa, että Itämeren kalakantojen viimeaikainen nopea taantuminen näyttää olevan ensisijaisesti seurausta Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneista huolestuttavista muutoksista. Ylikalastus on johtanut monien kalakantojen heikkoon tilaan, mutta meren paikoin heikko tila heikentää ennestään kalojen kykyä selviytyä loisista ja kalataudeista. Muutokset kalakantojen tilassa korostavat tarvetta kiinnittää entistä enemmän huomiota Itämeren tilaan sekä niihin paineisiin ja uhkiin, jotka vaikuttavat merivesien tilaan ja luonnon monimuotoisuuteen ja sitä kautta myös kalakantoihin. Vaikka Itämeren tilaa on pyritty parantamaan jo pitkään, tulee eri toimintojen, kuten merituulivoimaloiden, kalanviljelyn, ruoppauksen ja valuma-alueilta tulevan ravinnekuormituksen, kumulatiivisten vaikutusten ehkäisyyn ja vähentämiseen löytää uusia ja tehokkaampia keinoja.