Yleistä

Valiokunta katsoo valtioneuvoston kantaan yhtyen, että direktiiviehdotuksen tavoitteet ovat yleisesti ottaen hyviä ja kannatettavia. Direktiivi ehkäisisi ennalta harhaanjohtavaa markkinointia sekä selkeyttäisi ja yhtenäistäisi vihreiden väitteiden arviointiperusteita, todentamista ja esittämistä. Tavoitteena on suojata sekä kuluttajia että yrityksiä viherpesulta ja mahdollistaa kuluttajien osallistuminen omilla valinnoillaan vihreän siirtymän toteuttamiseen. Kuluttajat tarvitsevat päätöksenteon avuksi luotettavaa ja merkityksellistä tietoa tuotteista sekä niiden ympäristö- ja ilmastovaikutuksista. Myös yritykset hyötyisivät siitä, että harhaanjohtavien viherväittämien esittämistä ehkäistään tehokkaammin, ja näin vähennetään myös kilpailijoiden välisiä epäreiluja markkinointikäytäntöjä.  

Soveltamisala

Valiokunta pitää erittäin huolestuttavana sitä, että EU:n markkinoilla yli puolet vihreistä väitteistä on komission selvityksen mukaan joko epämääräisiä, huonosti perusteltuja tai harhaanjohtavia taikka kokonaan perustelemattomiaEnvironmental claims in the EU: Inventory and Reliability Assessment Final report, Euroopan komissio 2020. Saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/environment/eussd/smgp/pdf/2020_Greenclaims_inventory.zip. Uuden suomalaisen selvityksen mukaan myös yli puolet suomalaisista ympäristöväitteistä on asiattomia, monitulkintaisia tai epäoleelliseen, kokonaisuuden kannalta vähäiseen parannukseen keskittyviäYmpäristöväittämät Suomen markkinoilla, Heinonen, Tero ja Nissinen, Ari; Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2022:48.. Selvityksen mukaan ympäristöväitteiden todenperäisyyden arviointi on kuluttajille vaikeaa ja myös yritykset kaipaavat tukea markkinointiväitteiden esittämisessä.  

EU:n ympäristömerkki ehdotetaan jätettäväksi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, mutta kansalliset, viralliset ympäristömerkintäjärjestelmät, kuten pohjoismainen joutsenmerkki, kuuluisivat sen soveltamisalaan. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden tulisi varmistaa niiden täyttävän direktiivin vaatimukset ja että ne todennetaan direktiivin mukaisesti. Valtioneuvoston tavoin valiokunta suhtautuu tähän rajaukseen varauksellisesti pitäen lähtökohtaisesti tärkeänä, että EU-ympäristömerkin tavoin kansalliset, viralliset ISO14024 standardin mukaiset merkit olisivat soveltamisalan ulkopuolella. Asiantuntijakuulemisessa on myös tuotu esiin, että olisi tarkoituksenmukaista, että globaalisti käytettyjä, vakiintuneita ja standardoituja kolmannen osapuolen verifioimia ympäristösertifikaatteja, kuten metsäsertifikaatteja, ei tarvitsisi erikseen ennakolta hyväksyttää myös viherväitedirektiivin edellyttämällä tavalla. 

Toinen merkittävä soveltamisalan rajaus liittyy mikroyrityksiin (alle kymmenen työntekijää ja vuotuinen liikevaihto enintään kaksi miljoonaa euroa). Suomessa jopa yli 90 % yrityksistä on mikroyrityksiä, jolloin merkittävä osa yrityskentästä jäisi lähtökohtaisesti ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle. Valiokunta toteaa, että mikroyritysten rajaaminen soveltamisalan ulkopuolelle heikentää periaatteessa sääntelyn vaikuttavuutta. On kuitenkin olennaista huomata, että niidenkin on kuitenkin noudatettava vaatimuksia, jos ne haluavat saada ympäristöväitteelleen vaatimustenmukaisuustodistuksen. Lisäksi suurempia yrityksiä koskeva kestävyyssääntely vaikuttaa todennäköisesti huomattavasti myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, sillä niiden tulee toimittaa vaatimusten mukaisia tietoja alihankkijana toimitusketjussa. Asiakkaiden ja rahoittajien esittämien vaatimusten kautta on siten todennäköistä, että sääntely vaikuttaa välillisesti myös mikroyrityksiin. Myös komissio perustelee direktiiviehdotuksen myönteisiä ympäristövaikutuksia sillä, että mikroyritykset ovat usein osa isompien yritysten arvoketjua tai toteuttavat alihankintaa, joten sääntely koskee niitä kuitenkin. 

Sääntelystä aiheutuva taakka ja kustannukset ovat pk-yrityksille suhteessa suuria yrityksiä suuremmat, mikä tulisi ottaa huomioon. Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee ottaa käyttöön sopivia keinoja tukea pk-yrityksiä direktiivin vaatimusten noudattamisessa. Valiokunta toteaa, että komission kestävän rahoituksen tiedonannossa ja siihen liittyvässä suosituksessa komissio on yleisemminkin tunnistanut, että pk-yritysten kannalta kohtuuton hallinnollinen kuorma tai aiheutuvat kustannukset voivat estää niiden kehittymistä kestävään suuntaan. Komissio aikoo tukea aktiivisesti yrityksiä kestävän rahoituksen kehyksen toimien käyttöönotossa ja edistää sen käytettävyyttä erilaisille ja erikokoisille yrityksilleKomission suositus (EU) 2023/1425, annettu 27. päivänä kesäkuuta 2023, kestävään talouteen siirtymisen rahoituksen helpottamisesta, (kohta 16: pk-yritykset saattavat tarvita rahoitusta siirtymäänsä, ja jos näin on, ne voisivat hyödyntää siirtymärahoitusta julkistamalla keskeiset kestävyystiedot. Pk-yritysten koon ja rajallisempien resurssien vuoksi tämä voi kuitenkin olla vaikeaa ja kallista. Pk-yritykset saattavat tarvita arvoketjuunsa kuuluvien rahoituskumppanien, tavarantoimittajien ja asiakkaiden tukea harkitessaan siirtymärahoitustarpeitaan ja saadakseen siirtymärahoitusta käytännössä. Suuria yrityksiä ja rahoituksen välittäjiä kannustetaan soveltamaan suhteellisuusperiaatetta tehdessään yhteistyötä pk-yritysten kanssa ja noudattamaan pidättyvyyttä pyytäessään tietoja pk-yritysten arvoketjun kumppaneilta, tavarantoimittajilta ja asiakkailta.. 

Vaikuttavuus ja yhdenmukaiset vaatimukset

Valiokunta korostaa, että direktiiviehdotuksessa olennaista on ottaa käyttöön sellaisia ympäristöväitteiden perustelemista ja esittämistä koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka edellyttävät kolmannen osapuolen toteuttamaa todentamista ennakollisesti eli ennen kuin väitteitä voidaan käyttää kaupallisessa viestinnässä. Tämä on sääntelyn sisällön kannalta hyvin erilainen vaatimus kuin nykyinen kuluttaja-asiamiehen tehtävä valvoa kuluttajansuojalain noudattamista jälkivalvontana ja siinä erityisesti kuluttajiin suunnatun markkinoinnin lainmukaisuuden valvonta, joka on lisäksi kollektiivista luonteeltaan.  

Uuden sääntelyn yhteensopivuus olemassa olevan sääntelyn eli ennen kaikkea kuluttajansuojadirektiivin ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin kanssa on tärkeää, jotta direktiivin toimeenpano tuottaa lisäarvoa, eikä uusista viranomaistehtävistä aiheudu suhteettomia kustannuksia saavutettaviin hyötyihin nähden. Tästä syystä on tärkeää, että kansallisilla viranomaisilla säilyy mahdollisuus päättää valvonnan ja resurssien kohdentamisesta. Valiokunta toteaa, että vallitseva harhaanjohtavien väitteiden suuri määrä markkinoilla ilmentää myös sitä tosiasiaa, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston resurssit puuttua kuluttajia harhaanjohtaviin ja reilua kilpailua romuttaviin viherväitteisiin ovat riittämättömät. Riittävien resurssien turvaaminen ja kohdentaminen ovat siten keskeisiä kysymyksiä. 

Valiokunta pitää tärkeänä myös valtioneuvoston keskeiseksi kysymykseksi nostamaa sääntelyn vaikuttavuutta. Jatkovalmistelussa on tärkeää arvioida ehdotettujen keinojen tarkoituksenmukaisuutta tavoiteltavien vaikutusten kannalta ja yritysten kannalta sekä varmistaa, että direktiivin toimeenpano tuottaa lisäarvoa kuluttajanäkökulmasta. Ympäristön kannalta parempia ratkaisuja ja tuotteita tuottavien yritysten tulee voida markkinoida tuotteita näillä perusteilla ilman kohtuuttomia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Vastaavasti harhaanjohtavan tai suorastaan valheellisen väitteen käyttämiseen markkinoinnissa tulee voida tehokkaasti puuttua ennakollisesti tai jälkivalvonnan keinoin tai näiden tarkoituksenmukaisena yhdistelmänä. 

Valiokunta korostaa myös vaatimusten yhdenmukaistamista ja harmonisoitua toimeenpanoa EU-tasolla. Ympäristöväitteiden vertailukelpoisuus edellyttää, että ne pohjautuvat yhtenäisiin ja laadukkaisiin metodologioihin ilmasto- ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Erityisesti hiilineutraaliusväitteet ovat nykyään yleisiä palvelu- ja tuotetasolla, eivätkä ne useinkaan pohjaudu laadukkaisiin metodologioihin, vaan ovat tieteellisesti epätarkkoja ja hämärtävät kuluttajien mahdollisuuksia ymmärtää tuotteiden ja palveluiden todellisia ilmastovaikutuksia. Todentamista tekeviltä arviointilaitoksilta tulee myös edellyttää riittävää elinkaariarviointimenetelmien ja teollisuuden tuntemusta, mikä edistäisi todentamisen yhdenmukaista toteutumista eri jäsenmaissa. Reilun kilpailun näkökulmasta samojen vaatimusten tulee aina koskea myös EU:n ulkopuolelta tuotavien tuotteiden markkinointia. Toimeenpanon tueksi on tarpeen jatkaa yhteisen metodologian, avoimen ympäristödatapankin ja digitaalisten työkalujen kehittämistä. 

Muita huomioita

Valtioneuvoston tavoin valiokunta katsoo lopuksi, että ehdotettujen seuraamusten tarpeellisuutta ja oikeasuhtaisuutta on arvioitava jatkovalmistelussa. Ehdotuksen sisältämä menettämisseuraamus on oikeudellisesti ongelmallinen, koska menettämisseuraamus ei ole Suomessa hallinnollinen vaan rikosoikeudellinen seuraamus. 

Delegoinnin osalta valiokunta korostaa, että se tulee rajata teknisten yksityiskohtien selventämiseen, eikä sillä tule muuttaa sääntelyn soveltamisalaa. Direktiiviehdotuksen mukainen rajaus esimerkiksi arviointimenetelmien ja olennaisten päästöjen, prosessien tai materiaalien ja tuotteen käyttötapojen sekä tiedon laadun täsmentämiseen vaikuttavat tässä suhteessa tarpeellisilta ja oikeansuuntaisilta.