Suomessa maanviljelys- ja maatalousseurat antavat viljelijöille ja maaseutuyrittäjille neuvonta- ja suunnitteluapua. Maaseutuneuvontaa Suomessa antavat pääasiassa ruotsinkielinen maaseutuneuvontajärjestö Svenska lantbrukssällskapens förbund (SLF) ja vastaava suomenkielinen järjestö Pro Agria Maaseutukeskusten Liitto.  

Maaseuturahoitukseen osoitettavien määrärahojen tarkoituksena on turvata alueellisesti ja sisällöllisesti kattava korkealaatuinen neuvonta, joka luo osaltaan edellytyksiä maataloustuotannon harjoittamiselle koko maassa. Maaseutuneuvonnalla halutaan parantaa maaseutuyrittäjien kilpailukykyä sekä tuotteiden ja toiminnan laatua ja kehittää ympäristöä ja maaseutua tekemällä mm. viljelysuunnitelmia ja monipuolistamalla maaseutuelinkeinoja käsittämään esim. energiantuotannon, maaseutumatkailun ja urakoinnin. Maaseutuyritykset tulevat yhä suuremmiksi, jolloin viljelijän aika ja osaaminen muodostuvat rajoittavaksi tekijäksi, minkä vuoksi tuen ja neuvonnan tarve kasvaa. Maaseutuneuvonnassa on viime vuosina panostettu erityisesti liiketalouteen, liikkeenjohtoon ja kustannustehokkaiden menetelmien löytämiseen koko tuotantoprosessiin. Tämä on ollut välttämätöntä nykyiset tuotehinnat ja maatalouden tämän hetken kannattavuuskriisi huomioon ottaen. Neuvontajärjestöjen valtionavun edelleen pienentäminen tuntuu tämän vuoksi perusteettomalta.  

Valtioneuvoston tekemän valtion vuoden 2017 talousarvioesityksen mukaan maaseudun neuvontajärjestöjen määrärahaa tullaan leikkaamaan reilusti. Ehdotuksen lähtökohtana on, että talousarvion kyseisen momentin summa pienenisi kuluvan vuoden 5,873 miljoonasta eurosta 3,466 miljoonaan euroon. Kyse on runsaan 40 %:n leikkauksesta. Jos tämä toteutuu, maaseutuneuvonnan valtionapu on puolitettu kahdessa vuodessa. Maaseutuneuvontaa harjoittavien yhdistysten ja yhteisöjen kannalta tämä on kestämätöntä kehitystä varsinkin, kun otetaan huomioon maaseutuneuvontaan vuonna 2012 kohdistunut voimakas kolmen miljoonan euron leikkaus. 

Valtionavun viime vuosien voimakkaat leikkaukset johtavat epäilemättä suuriin muutoksiin neuvontatoiminnassa. Maatalousyrittäjien neuvontapalvelut vähenevät ja kallistuvat. On myös olemassa vaara, että erilaisten neuvontapavelujen tarjontaan syntyy alueellisia eroja.  

Pohjimmiltaan kyse on kotimaisen elintarviketuotannon turvaamisesta. Kotimaiseen elintarviketuotantoon, ekologisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin ja lähiruokaan panostamisesta vallitsee suuri yksimielisyys. Tämän vuoksi on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Siihen kuuluu myös neuvonta. Aikana, jona maaseutuyrittäjät tekevät yhä enemmän paperitöitä tukihakemusten, lupien ja raportoinnin vuoksi, neuvonnalla on maaseutuyrittäjille erittäin suuri merkitys, jotta he pystyisivät vastaamaan viranomaisten yhä kasvaviin vaatimuksiin. Tällöin on myös kohtuullista, että valtio tulee vastaan lisäämällä tällaisen neuvonnan rahoitusta sen vähentämisen sijaan.