Vuonna 2004 vankien määrä ei
kasvanut. Merkittävin syy tähän oli sakon
muuntorangaistusten täytäntöönpanon
lähes täydellinen tyrehtyminen ulosoton uudessa
tietojärjestelmässä esiintyneiden ongelmien
vuoksi. Vankeusvankien määrä nousi kuitenkin
edellisvuodesta 135:llä. Tämä johtui
pääasiassa kasvusta väkivalta- ja huumerikoksista
tuomittujen määrässä. Vuoden
2004 keskivankiluku oli 3 577. Vuodesta 1999 vankiluku
on kasvanut noin 30 %. Elinkautisvankeja oli vuoden
2004 lopulla 104. Kasvua on tapahtunut kahdessa vuodessa peräti
41 %.
Nykyisin vankimäärä on suljetuissa
laitoksissa suurempi kuin vahvistettujen vankipaikkojen määrä.
Vankimäärän jatkuva kasvaminen merkitsee
nykyisen yliasutuksen jatkumista ja tilanteen pahenemista. Yliasutustilanne
näkyy vankien rauhattomuutena ja lisääntyvänä väkivaltaisena käyttäytymisenä laitoksissa.
Vankimäärän kasvu, ammattilaistunut
huume- ja muu rikollisuus sekä erilaiset jengiytymisilmiöt
ovat korostaneet laitosturvallisuudelle asetettuja vaatimuksia.
Yliasutus ja tilanahtaus vaikeuttavat vankien sijoittelua. Osa vangeista joutuu
asumaan omasta pyynnöstään eristettynä, vaikka
asiaintilan pitäisi olla juuri päinvastainen:
muille vangeille tai henkilökunnalle uhkaa aiheuttavien
vankien asuminen ja toiminnot olisi järjestettävä erilleen
muista vangeista. Vankilarikollisuuden ja vankien välisen
väkivallan kasvu sekä huumekontrollien tarpeet
ovat asettaneet uusia vaatimuksia erityisesti valvontahenkilökunnalle.
Rangaistusten täytäntöönpanolain
mukaan vangille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä sellaista
hänen taipumuksiaan vastaavaa työtä tai
muuta toimintaa, joka on omiaan ylläpitämään
tai kehittämään ammattitaitoa tai muuten edistämään
hänen mahdollisuuksiaan tulla toimeen yhteiskunnassa. Vanki
puolestaan on rangaistusaikanaan velvollinen tekemään
varsinaisena työaikana työtä tai osallistumaan
koulutukseen taikka muuhun rangaistuslaitoksen järjestämään
tai hyväksymään toimintaan, jollei häntä esim.
terveydentilansa vuoksi voida kokonaan tai osittain vapauttaa siitä.
Vankien määrän kasvaessa toimintaan
päivittäin osallistuvien osuus on vähentynyt.
Vuonna 2004 vangeista keskimäärin 58 % osallistui
päivittäin toimintoihin. Työssä käyvien
vankien osuus pysyi lähes samana kuin edellisvuonna. Työssä kävi
päivittäin keskimäärin 1 450
vankia eli 41 % päivittäisestä vankiluvusta.
Vuoden aikana opiskeli yhteensä 1 665 vankia.
Kun päivittäin toiminnoissa olevien vankien osuus
on 58 prosenttia arvioidusta vankien kokonaismäärästä,
merkitsee tämä sitä, että keskimäärin
1 430 vankia ei ole mukana toiminnoissa vaan pääosan
päivästä sellissä. Muutos muutaman vuoden
takaiseen tilanteeseen, jolloin aktiiviprosentti oli lähellä 70:tä,
on huomattava.
Vankeinhoitolaitoksen toiminnat ja henkilökunnan työn
sisällöt muuttuivat 1990-luvulla vankiluvun laskun
myötä. Tähän vaikutti mm. päihdeongelmien
kasvu, jota varten tarvittiin uusia toimintamalleja. Perustettiin
erilaisia päihteettömiä osastoja ja otettiin
käyttöön ohjelmia, joissa vanki sitoutuu
päihteettömyyteen. Toimintaohjelmilla pyritään
vaikuttamaan vangin selviytymismahdollisuuksien parantamiseen. Ohjelmien
ohjaamiseen on koulutettu vankeinhoidon henkilöstöä,
myös vartijoita.
Vankiloissa on tällä hetkellä käytössä kolmenlaisia
toimintamuotoja:
-
Kognitiivinen ns. Cognitive
Skills -ohjelma, jonka tarkoituksena on parantaa vankien valmiuksia
rikoksettomaan elämään.
-
Tiettyihin rikoksiin vaikuttavia ohjelmia ovat väkivaltarikoksista
tuomituille suunnatut ohjelmat, kuten Suuttumuksen hallinta -kurssi, Omaehtoisen
muutoksen ohjelma, Pinna Pidemmäksi -ohjelma ja STOP-ohjelma.
Näistä ensimmäinen on suunnattu vangeille,
joilla on ongelmia vihan tunteen hallinnassa ja joiden väkivallanteot
johtuvat tästä. Omaehtoisen muutoksen ohjelma
on tarkoitettu vangeille, joiden taustalla on vaikea väkivaltaisen
käyttäytymisen historia. STOP-ohjelma on suunnattu
seksuaalirikoksista tuomituille.
-
Päihdekuntoutuksen yhtenä osana
on myös muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen kestäviä kurssimuotoisia
kuntoutusohjelmia.
Toimintaohjelmien vaikuttavuutta on seurattu alusta alkaen eli
vuodesta 1997, ja seuranta jatkuu edelleen. Tilastollisesti ja tieteellisesti
luotettavia päätelmiä ei vielä ole
voitu tehdä ohjelmiin osallistuneiden vankien pienen määrän
ja seuranta-ajan lyhyyden takia. Yleisvaikutelma ohjelmista on kuitenkin
myönteinen. Vangit suhtautuvat kursseihin positiivisesti,
ja henkilökunnan mielestä vangit ovat aikaisempaa
rauhallisempia. Toimintaohjelmien kattavuutta on edelleen syytä lisätä.
Toimintaohjelmien varjopuolena on se, että ylikuormitettu
henkilöstö kokee erilaisiin ohjelmiin osallistumisen
tai niiden johtamisen vaikeaksi ja osin mahdottomaksi, koska perustehtävään
ei yleensä saada toista henkilöä.
Henkilöstön niukkuus koetaan vankiloissa entistä pahempana
ongelmana. Valvontahenkilökunnan mitoitus ei nykyisin vastaa
toiminnallisia eikä laitosturvallisuuden edellyttämiä tarpeita.
Henkilöstöpulan vuoksi toimintoja perutaan tai
ne pyritään hoitamaan tinkimällä tauoista
ja hoidattamalla yhdellä henkilöllä useaa
työpistettä. Vartijavajauksen vuoksi valvonta
vankien työpaikoilla jää työnjohtohenkilöstön
hoidettavaksi tai, jos työryhmä toimii vartijajohtoisena, työryhmän
vangit jäävät lukituiksi selliin koko päiväksi.
Henkilökunnan määrä ei vastaa
nykyisestä vankimäärästä johtuvia
toiminnallisia tai turvallisuustarpeita. Kun toimintoja joudutaan
peruuttamaan päivittäin ja useita työpisteitä joudutaan hoitamaan
yhden henkilön varassa, ilmapiiri kiristyy asunto-osastoilla.
Vangit kokevat, ettei heidän asioitaan haluta hoitaa tai
että niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi.
Jatkuva työskentely psyykkisesti sairaiden ja vaikeasti
käsiteltävien vankien kanssa lisää työn
raskautta. Henkilökunnan vähäisyys näkyy
myös vankien välisen väkivallan kasvuna.
Henkilökunta joutuu toimimaan jaksamisensa äärirajoilla.
Työmotivaatio kärsii, koska oman työn
hoitaminen jää usein pinnalliseksi ja vain välttämättömistä tehtävistä suoriutumiseksi.
Tällainen tehtävien hoito taas johtaa siihen,
että lainsäädännössä asetetut
tavoitteet jäävät toteutumatta.
Lain mukaan vankiloiden terveydenhuolto on järjestettävä siten,
että vangilla on muun väestön kanssa
yhdenvertainen mahdollisuus terveytensä edistämiseen,
sairauksien ehkäisyyn ja riittäviin terveydenhuollon
palveluihin. Vangin terveydelle ei saa aiheutua haittaa vankilassa
olosta. Vankilassa pyritään myös terveydenhuollon
keinoin edistämään vangin selviytymistä vapaudessa. Laki
potilaan asemasta ja oikeuksista koskee myös vankipotilaita.
Vankiloissa on entistä enemmän sairaanhoitoa
tarvitsevia vankeja. Sekä ulkopuolisesta sairaanhoidosta
aiheutuneet menot että lääkemenot ovat
viime aikoina kasvaneet kymmenien prosenttien vuosivauhtia. Vankiloihin
näkyy kerääntyvän yhä enemmän
erittäin vaikeahoitoisia ja vakavasti sairaita potilaita,
joilla on sekä krooninen psykiatrinen sairaus että henkeä uhkaavia päihdevieroitusoireita.
Lisäksi on ilmeistä, että syrjäytyneisyyteen
liittyvät vakavat terveysongelmat lankeavat enenevässä määrin
vankeinhoidon terveydenhuollon hoidettaviksi.
Vankien terveydenhuolto on kriisiytynyt. Vankiloihin ei enää tahdota
saada vakinaisia lääkäreitä.
Kaikki vankien terveydenhuollon kustannukset maksaa vankila. Vankeinhoitolaitos
ei juuri voi itse vaikuttaa kustannusten kehittymiseen: sairaat
ja hoidon tarpeessa olevat vangit on hoidettava rangaistuksen täytäntöönpanon
aikana.
Terveydenhoidon menot kasvavat siten vankeinhoitolaitoksesta
riippumattomista syistä hallitsemattomasti. Mikäli
niihin ei osoiteta riittävää rahoitusta,
ne osaltaan syövät vankeinhoidon toimintamenoja
ja kaventavat toiminta-aluetta.
Jotta vankeinhoitolaitos pystyisi asianmukaisesti huolehtimaan
vankeinhoidon pitkäjänteisestä kehittämisestä tavoitteena
vankien kuntoutus sekä päihderiippuvuuden ja uusintarikollisuuden
vähentäminen sekä huolehtimaan henkilökunnan
riittävyydestä ja asianmukaisesta palkkauksesta,
tulee rangaistusten täytäntöönpanon määrärahaa
korottaa vähintään 8 miljoonalla eurolla.