Kuluttajavalituslautakuntaan saapuneiden valitusten
määrä on edelleen kasvussa. Vuonna 2003 valituksia
saapui 3 757 kappaletta ja viime vuonna noin 100 enemmän
eli 3 843 kappaletta. Kasvu ei näytä taittuneen
tänäkään vuonna, koska valituksia
on tullut jälleen selvästi enemmän kuin viime
vuonna vastaavaan ajankohtaan (14.9.2005) mennessä.
Tarvetta kuluttajavalituslautakunnan voimavarojen lisäämiseen
on kahdesta syystä. Kuluttajavalituslautakunnan toiminnan
perusongelma on vuosia jatkunut asioiden ruuhkautuminen ja kohtuuttoman
pitkät käsittelyajat. Ruuhkautuminen johtuu erityisesti
siitä, että lautakunnan tehtäviin lisättiin
vuonna 1995 asuntokauppa-asiat lisäämättä kuitenkaan
resursseja. Lautakunnalle on viime vuosina saapunut vuosittain 400—500
uutta asuntokauppavalitusta, ja ne ovat monena vuonna olleet lautakunnan
suurin asiaryhmä.
Oikeusministeriö on asettanut elokuussa 2005 virkamiestyöryhmän
selvittämään mahdollisuuksia ryhmävalitusmenettelyn
nopeaan käyttöönottoon kuluttajavalituslautakunnassa.
Työryhmän tulee saada ehdotuksensa valmiiksi 31.1.2006. Lautakunnan
tehtäväkenttää ollaan näin
ollen ilmeisesti entisestään laajentamassa ilman,
että lisäresursseja olisi tiedossa.
Resurssien puute näkyy lautakunnassa tällä hetkellä myös
aivan konkreettisella tasolla, koska kaikille työntekijöille
ei ole omaa työpistettä. Arkistoja on jouduttu
sijoittamaan lautakunnan käytäville, mikä on
jo paloturvallisuudenkin kannalta varsin arveluttavaa.
Käsittelyajat lautakunnassa ovat edelleen liian pitkät
huolimatta siitä, että toimintaa on pyritty entisestään
tehostamaan ja päättämään
asioita kevyemmin menettelyin. Tilannetta ei voida pitää edelleenkään
perustuslain 21 §:n joutuisuussäännöksen
mukaisena.
Apulaisoikeuskansleri on kahdesti kiinnittänyt huomiota
lautakunnan asioiden ruuhkautumiseen ja käsittelyaikojen
pitkittymiseen perusoikeussuojan kannalta. Apulaisoikeuskansleri Jukka
Pasanen on päätöksessään
24.11.2000 todennut, ettei tilannetta voida pitää Suomen
perustuslain 21 §:n joutuisuussäännöksen
mukaisena. Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka on 24.9.2003 katsonut,
ettei tilannetta voida pitää perustuslain 21 §:n
1 momentin joutuisuussäännöksen kannalta
tyydyttävänä, ja pitänyt tärkeänä,
että kuluttajavalituslautakunnan toimintaedellytysten kehittämisessä päästään
mahdollisimman pian perustuslain joutuisuussäännöksen edellyttämälle
tasolle.
Hallinnon kehittämiskeskuksella teetetyssä kuluttajavalituslautakunnan
toiminnan arvioinnissa esitettyjä sisäisten toimintatapojen
muutoksia on toteutettu, ja niillä on saatu aikaan myönteisiä tuloksia.
Nämä toimet eivät kuitenkaan yksinään
riitä perustuslain joutuisuusedellytysten täyttämiseksi.
Huoneenvuokra-asioita käsitelleet asunto-oikeudet
lakkautettiin vuoden 2003 alusta. Lakkauttamista valmisteltaessa
tuotiin eri tahoilta esille tarve harkita uusia keinoja oikeusturvan
takaamiseksi asumisasioissa. Muun muassa hallituksen asuntopoliittisessa
strategiassa 21.6.2000 ja kuluttaja-asiain neuvottelukunnan kuluttajapoliittisessa
ohjelmassa 2000—2003 kiinnitettiin huomiota tuomioistuimelle
vaihtoehtoisten ratkaisumenettelyjen kehittämiseen asumisasioissa.
Eduskunnan lakivaliokunta kiinnitti asunto-oikeuksien lakkauttamista
koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (LaVM 8/2002
vp — HE 31/2001 vp)
huomiota siihen, että asuntoasioihin liittyy uudenlaista
oikeusturvan tarvetta. Valiokunta viittasi kuluttajariitatyöryhmän
tuolloin vielä keskeneräisiin selvityksiin mm.
vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä ja piti välttämättömänä,
että asian hoitamiseksi ryhdytään todellisiin
ja riittäviin toimenpiteisiin.
Kuluttajavalituslautakunnan toimivaltaa oli alun perin tarkoitus
laajentaa 1.9.2005 alkaen huoneenvuokrasuhteisiin tietyin rajoituksin
sekä asumisoikeusasioihin. Lisäksi tehtävät
olisivat laajentuneet arvopaperisijoittamista koskeviin erimielisyyksiin.
Tämä laajennusehdotus perustui osaltaan työryhmän
mietintöön ja osaltaan työryhmän
työn päätyttyä annettuun direktiiviin 2002/65/EY
rahoituspalvelujen etämyynnistä kuluttajille.
Tehtävien laajentaminen ei kuitenkaan ole ollut mahdollista,
sillä tarvittavaa lisärahoitusta ei ole osoitettu
kuluttajavalituslautakunnalle.
Toimivallan laajentaminen lisäisi vuosittain saapuvien
valitusten määrää 1 050—1 200
asialla, joista suurin osa on asumisturva-asioita. Arvio perustuu
kuluttajariitatyöryhmän tekemään selvitykseen
siitä, kuinka paljon eri tahoihin on tullut asumisasioita
koskevia yhteydenottoja. Asiamäärä edellyttää noin
7 henkilön (4 esittelijää ja 3 valmistelijaa)
lisäämistä. Lisäksi toimivallan
laajentaminen edellyttäisi varapuheenjohtajan viran perustamista.
Päätöksiä valmistelevan henkilöstön
lisääminen lisäisi siten kuluja vuositasolla
noin 400 000 eurolla.
Esittelijöiden ja valmistelijoiden lisäys
edellyttää myös avustavan toimistohenkilöstön
lisäämistä kahdella (osastosihteeri ja
toimistosihteeri). Lisäksi lautakunta tarvitsee virastomestarin, koska
Kuluttajaviraston tuottamat vahtimestaripalvelut lakkaavat. Nämä henkilöt
lisäisivät kuluja vuositasolla noin 90 000
eurolla.
Vuoden 2006 talousarviossa tulee lisäksi huomioida
henkilöstön määrän
lisäämisestä aiheutuvat perustamiskustannukset
(mm. kalusteet ja laitteet) ja tarvittavat lisätilat. Uudet
tehtävät edellyttävät vielä lautakunnan
sivutoimisen jäsenistön lisäämistä.
Sivutoimisten puheenjohtajien palkkioista, jäsenten kokouspalkkioista
ja matkakuluista aiheutuvat kulut lisääntyisivät
vuositasolla noin 30 000 euroa.
Nykyisten tehtävien hoitaminen perustuslain edellyttämällä tavalla
aiheuttaa palkkakuluihin 200 000 euron lisätarpeen.
Lisäresursseja tarvittaisiin siten jo ilman toimivallan
laajennustakin. Tehtävien laajenemisesta aiheutuva palkkakulujen
lisätarve on 490 000 euroa ja sivutoimisesta jäsenistöstä johtuvien
kulujen 30 000 euroa.
Edellä esitetyn perusteella kuluttajavalituslautakunnan
lisärahoitustarve vuositasolla on siten yhteensä noin
720 000 euroa.