Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TPA 44/2012 vp - Arja Juvonen /ps ym.
Tarkistettu versio 2.0
Saatto- ja palliatiivisen hoidon tila on Suomessa Euroopan heikointa tasoa. Sekä julkisuudessa pitkään jatkuneen saattohoitokeskustelun että vanhuspalvelulain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on tullut selvästi esille, että saatto- ja palliatiiviselta hoidolta puuttuu taustaorganisaatio ja hoito on hajanaista ja kirjavaa. Saattohoitokodit eivät riitä tarpeeseen, eikä julkinen terveydenhuolto ole ottanut ministeriön suosituksia hoitovastuusta tosissaan. Puolet sairaanhoitopiireistä ja suurista kaupungeista on laiminlyönyt hoidon, eikä kaikilla ole edes alkusuunnitelmia.
Sosiaali- ja terveysministeriön suositus yhtenäisestä kolmiportaisesta järjestelmästä olisi asiantuntijalääkäreiden mukaan hyvä, mutta suositukset eivät ole johtaneet riittäviin käytännön toimenpiteisiin. Saattohoitoon erikoistuneita lääkäreitä on vasta kuutisenkymmentä, ja yksityiskohtainen saattohoitosuunnitelma on laadittu vain HYKSin alueella. Koko maassa kipua ja kärsimystä lievittävän palliatiivisen hoidon tarpeessa on noin 300 000 potilasta, joista saattohoitoa vaativia noin 15 000. Lääkärikunnassa on laaja kannatus sille, että hyvän saatto- ja palliatiivisen hoidon järjestäminen vaatii lainsäädäntöä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin saattohoitolain aikaansaamiseksi.
Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2012