Perustelut
Direktiiviesitys antaa puitteet palvelujen sisämarkkinoiden
avaamiselle palveluntarjoajien sijoittautumisvapauden, palvelujen
väliaikaisen rajat ylittävän tarjoamisen
ja jäsenmaiden yhteistyön osalta. Direktiivin
merkittävimmät tavoitteet kohdistuvat jäsenmaiden
palveluntarjoajiin kohdistamien lupamenettelyjen vähentämiseen.
Kuten aiemmassakin lausunnossaan (TaVL 19/2004
vp) talousvaliokunta painottaa palveludirektiivin keskeistä merkitystä yhteisön
kilpailukyvyn kannalta. Suomella on direktiivin voimaantullessa
enemmän voitettavaa kuin hävittävää,
sillä markkinamme ovat jo nyt hyvin pitkälle avatut.
Valiokunta katsoo, että esitys on monilta osin kehittynyt
valiokunnan edellyttämään suuntaan. Esityksen
jatkokäsittelyä silmälläpitäen
valiokunta haluaa tuoda esille seuraavat direktiivin soveltamisalaan
ja tulevaan soveltamiseen liittyvät näkemykset.
Pohjoismainen hyvinvointimalli
Suurimpana huolena on asian aiemmassa käsittelyssä pidetty
vaaraa joutua muuttamaan pohjoismaista hyvinvointimalliamme ja työmarkkinajärjestelyjämme.
Valiokunnan näkemyksen mukaan uudistettu direktiiviesitys
ei edellyttäisi muutoksia kansallisen järjestelmämme
peruslähtökohtiin. Direktiivi rajaa yleishyödylliset
palvelut täysin pois säädöksen
soveltamisalasta ja antaa yleishyödyllisten taloudellisten
palvelujen osalta jäsenmaille oikeuden määritellä niiden
katteen sekä päättää,
miten palvelut järjestetään ja rahoitetaan.
Direktiivi ei myöskään velvoita jäsenmaita
avaamaan tai yksityistämään yleishyödyllisiä taloudellisia
palveluja. Myös monopolit on suljettu soveltamisalan ulkopuolelle.
Esityksellä ei puututtaisi työoikeuden piiriin
kuuluvaan sääntelyyn. Se antaa siten suhteellisen
laajat mahdollisuudet kansalliseen harkintaan, jonka negatiivisena
puolena saattavat toisaalta olla merkittävätkin
erot eri maiden tulkinnoissa direktiivin soveltamisalasta.
Suomessa hyvinvointipalveluiksi määritellyt koulutus-,
sosiaali- ja terveyspalvelut ovat sisältönsä,
rahoituksensa ja järjestämistapansa puolesta edelleen
jäsenvaltioiden toimivallassa. Olennaista myös
on, että järjestelmämme tarjoamat,
ei-tarveharkintaiset palvelut voidaan edelleen säilyttää.
Direktiivin soveltamisala
Komission muutettu ehdotus ottaa monilta osin huomioon ne seikat,
jotka valiokunta komission alkuperäisestä esityksestä antamassaan
lausunnossa nosti esille lisäselvitystä edellyttävinä. Direktiivin
soveltamisalaa on täsmennetty ja rajattu sen ulkopuolelle
hyvinvointipalvelujen kannalta herkimmät sektorit. Valiokunta
katsookin, että esitys on monilta osin kehittynyt oikeaan
suuntaan.
Direktiivin soveltamisalasta poissuljettujen sektoreiden lista
on kasvanut suhteellisen pitkäksi. Vaikka osa uusista poissuljetuista
aloista on sellaisia, joita valiokuntakin on aiemmassa lausunnossaan
puoltanut, eli rahapeli-, taksi- ja apteekkitoiminta, on joukkoon
tullut myös laajoja kokonaisuuksia, kuten terveyspalvelut,
joiden osalta suomalaisyrityksillä on merkittäviä vienti-intressejä.
Soveltamisalan katetta voidaan kuitenkin edelleen pitää kannaltamme
kohtuullisena, sillä valtioneuvoston kirjelmän
liitteenä oleva vaikutusarviointi osoittaa, että lähes
60 prosenttia maamme palveluyrityksistä olisi edelleen
direktiivin piirissä. Soveltamisalan katetta lisää vielä teollisuuden
harjoittama palveluvienti, jonka osuus puuttuu arviosta.
Kyseessä on hyvin laaja säädöshanke,
jonka kaikkia vaikutuksia on vaikeaa etukäteen täysin arvioida.
Valiokunta katsoo, säädöshankkeen laajuuden
ja mahdolliset alkuvaiheen soveltamisvaikeudet huomioonottaen, että soveltamisalan
supistunut kate saattaa tämän vuoksi olla alkuvaiheessa
perusteltua. Direktiivin yhtenäisen soveltamisen kannalta
on erittäin tärkeää, että jäsenmaat
käyvät direktiivin edellyttämällä tavalla
kansalliseen lainsäädäntöönsä sisältyvät hallinnolliset
menettelyt läpi ja tarvittaessa karsivat niitä vastaamaan
direktiivin säännöksiä. Tämän
työn tarpeellisuutta korostavat mm. Elinkeinoelämän
keskusliiton tekemän tutkimuksen alustavat tiedot, joiden
mukaisesti suomalaiset palveluyritykset kokevat nimenomaan muiden maiden
lupabyrokratian hankaloittavan eniten palvelujen vientiä.
Palvelujen vapaa liikkuvuus
Valiokunta suhtautui edellisessä lausunnossaan kriittisesti
alkuperämaaperiaatteen käyttöön. Nyt
periaate on korvattu palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevalla
sääntelyllä, jonka mukaisesti palveluun
sovellettaisiin työntekomaan lainsäädäntöä ja
valvontaa. Säännöksen soveltamisalan
ulkopuolelle on rajattu mm. yleishyödylliset taloudelliset
palvelut.
Valiokunta pitää uutta esitystä tältä osin aiempaa
parempana erityisesti kuluttajien ja viranomaisvalvonnan kannalta.
Yritysten kannalta alkuperämaaperiaatteen tavoitteita voidaan pyrkiä edistämään
kuhunkin maahan perustettavaksi esitetyn kontaktipisteen tehokkaan
toiminnan avulla. Erityisesti pk-yrityksiä ajatellen on olennaista,
että tiedot kunkin maan kansallisesta sääntelystä ovat
saatavissa keskitetysti yhdestä paikasta ja myös
jäljellejäävät lupamenettelyt
on mahdollista hoitaa sähköisesti yhden luukun
periaatetta noudattaen. Asian jatkovalmistelussa onkin aiheellista
edelleen painottaa kontaktipisteiden toiminnan keskeistä merkitystä.
Yleishyödylliset palvelut
Uuden esityksen suurimpana heikkoutena valiokunta pitää,
valtioneuvoston tapaan, soveltamisalassa edelleen olevia epäselvyyksiä.
Valtioneuvoston kirjelmässä on tuotu esille useita
täsmennystarpeita, joihin valiokunta yhtyy. Keskeisenä valiokunta
pitää rajanvetoa yleishyödyllisten palvelujen
ja yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen välillä.
Tätä rajanvetoa on yritetty hahmotella komission
viimeaikaisissa tiedonannoissa. Komission valkoinen kirja yleishyödyllisistä palveluista
(KOM(2004)
374 lopullinen; 12.5.2004) määritteli yleishyödylliset
palvelut -käsitteen kattamaan sekä sellaiset markkinapalvelut
että markkinattomat palvelut, jotka viranomaiset luokittelevat
yleishyödyllisiksi ja joihin ne soveltavat julkisen palvelun
velvoitteita. Julkisen palvelun velvoite viittaa sellaisiin erityisiin
vaatimuksiin, joita julkiset viranomaiset ovat asettaneet palveluntarjoajalle
varmistaakseen, että tietyt julkisen edun mukaiset tavoitteet
täyttyvät. Yleishyödyllisellä taloudellisella
palvelulla puolestaan tarkoitetaan sellaista luonteeltaan taloudellista
palvelua, johon jäsenvaltiot tai yhteisö soveltavat
erityisiä julkisen palvelun velvoitteita sen yleishyödyllisen
luonteen perusteella.
Komissio on 26.4.2006 julkaissut yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista
tiedonannon (Social services of general interest in European Union;
COM(2006) 177 final), jossa sosiaalipalvelut yritetään
määritellä yhteisten kriteerien ja ominaispiirteiden
avulla.
Määritelmät osoittavat, ettei käsitteiden
sisällöstä vallitse yhteisötasolla
lähimainkaan selkeää kuvaa.
Koska jäsenmaiden näkemykset em. palvelujen katteesta
poikkeavat toisistaan merkittävästi, komissio
on katsonut tarkoituksenmukaiseksi edetä tällä sektorilla
hitaasti jäsenmaita kuunnellen. Säädösesitysten
sijasta komissio jatkaa jäsenmaiden kanssa käytävää vuoropuhelua
ja laatii erillisselvityksiä.
Edellä oleva huomioon ottaen ei voida olettaa, että palveludirektiivin
yhteydessä pystyttäisiin tyhjentävästi
tekemään rajanveto yleishyödyllisten
ja yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen välille.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että määritelmiä käytetään
nyt säädöstekstissä ikään
kuin niiden sisältö olisi kaikille selvä.
Koska vaarana lisäksi on, että tuomioistuin harkitsee
käsitteiden sisällön jäsenmaiden
puolesta, tulisi pääperiaatteita kuitenkin vielä pyrkiä selventämään
erityisesti yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen
ja yleishyödyllisten palvelujen katteen osalta. Säädöksen
johdanto-osassa tätä määrittelyä on
jossain määrin pyritty tekemään,
mutta lopputulos jää valiokunnan näkemyksen
mukaan hajanaiseksi ja epäselväksi. Yksittäisenä kysymyksenä on
aiheellista saada varmistus siitä, ettei direktiivi koske
universaalisen sosiaalipalvelujärjestelmämme yleisesti
tarjoamia, ei-tarveharkintaisia palveluja.