VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Direktiivillä otettaisiin käyttöön järjestelmä konserniin kuuluvien yhtiöiden CCTB-direktiivin mukaisten veropohjien yhdistämiseksi ja vahvistettaisiin säännöt siitä, miten yhteinen yhdistetty veropohja jaetaan jäsenvaltioille. Direktiivillä säädettäisiin myös siitä, kuinka kansalliset veroviranomaiset hallinnoisivat järjestelmää. Direktiiviä sovellettaisiin pakollisena jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön, myös sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihin, jos yhtiö täyttää seuraavat edellytykset: a) yhtiömuoto on jokin direktiivin liitteessä I luetelluista b) siihen sovelletaan direktiivin liitteessä II mainittua yhteisöveroa tai myöhemmin käyttöön otettua samanlaista veroa c) se kuuluu liikekirjanpidolliseen konserniin, jonka konsolidoitut konsernitulot olivat yhteensä yli 750 000 000 euroa asianomaista tilivuotta edeltäneen tilivuoden aikana d) se katsotaan emoyhtiöksi tai direktiivin vaatimukset täyttäväksi tytäryhtiöksi ja/tai sillä on yksi tai useampi kiinteä toimipaikka muissa jäsenvaltioissa. Suomalaisista yhtiöistä on direktiivin liitteessä I mainittu osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki ja vakuutusyhtiö. Liitteessä II Suomen osalta mainittu yhteisövero on yhteisöjen tulovero.
Direktiiviä sovellettaisiin myös jonkin kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen osalta, jos edellä kohdissa b—d säädetyt edellytykset täyttyvät. Edellytyksenä olisi myös, että kolmannessa maassa sijaitsevan yhtiön yhtiömuoto on vastaavanlainen kuin direktiivin liitteessä I lueteltu. Komissio vahvistaisi vuosittain luettelon kolmansien maiden vastaavanlaisista yhtiömuodoista. Muilla yhtiöillä olisi mahdollisuus hakeutua CCCTB-järjestelmän piiriin, jos konsolidoitu konsernitulon määrä ei ylittäisi 750 000 000:aa euroa, mutta muut edellytykset täyttyisivät.
Direktiivin säännöksiä sovellettaisiin CCCTB-järjestelmään vapaaehtoisesti hakeutuneeseen yhtiöön viiden verovuoden ajan. Ajanjaksoa pidennettäisiin ilman eri toimenpiteitä viiden verovuoden pituisten soveltamiskausien ajaksi, jollei lopettamisilmoitusta annettaisi. Direktiivin sääntöjä ei kuitenkin sovellettaisi erityisen verotusjärjestelyn alaisiin laivayhtiöihin. CCCTB-direktiiviehdotus sisältää eräitä kotipaikka- ja alueperiaatesäännöksiä. Kun yhtiön rekisteröity toimipaikka, perustamispaikka tai tosiasiallinen johdon sijaintipaikka on jossakin jäsenvaltiossa, verotuksellisen kotipaikan katsottaisiin olevan tuossa jäsenvaltiossa, jollei kolmannen valtion kanssa tehdystä verosopimuksesta muuta johdu. Jos yhtiöllä olisi verotuksellinen kotipaikka useammassa jäsenvaltiossa, määräävää olisi tällöin tosiasiallisen johdon sijaintipaikka. Konserniyhtiöiden verotettavat tulokset yhdistettäisiin eli konsolidoitaisiin, ja yhdistetty veropohja jaettaisiin verotettavaksi niille jäsenvaltioille, joissa konsernilla on toimintaa. CCCTB-direktiiviehdotuksessa määritellään se, missä tilanteessa emoyhtiö ja tytäryhtiöt muodostaisivat direktiivin tarkoittaman ryhmän, johon kuuluvien yhtiöiden veropohjat yhdistettäisiin.
Ryhmään kuuluisivat vaatimukset täyttävät tytäryhtiöt eli välittömät ja alemman tason tytäryhtiöt, joissa konsernin emoyhtiöllä on seuraavat oikeudet: a) oikeus käyttää yli 50 prosenttia äänioikeuksista; ja b) omistusoikeus yli 75 prosenttiin tytäryhtiön pääomasta tai yli 75 prosenttia voitonjakoon oikeuttavista oikeuksista. Direktiiviin sisältyisi tarkemmat säännökset alemman tason tytäryhtiöiden kynnysarvojen laskemisesta. Kynnysarvojen olisi täytyttävä keskeytyksettä koko verovuoden. Yhtiö tulisi ryhmän jäseneksi sinä päivänä, kun kynnysarvot ylittyvät. Kynnysarvojen olisi ylityttävä vähintään yhdeksän peräkkäisen kuukauden ajan, muutoin verovelvollista ei kohdeltaisi ryhmän jäsenenä. Ryhmään kuuluisivat myös konserniyhtiöiden unionissa sijaitsevat kiinteät toimipaikat. Direktiivin tarkoittama ryhmä voisi muodostua myös kolmannessa maassa sijaitsevan yhtiön EU:ssa sijaitsevien tytäryhtiöiden ja kiinteiden toimipaikkojen osalta. Kaikkien ryhmän jäsenten veropohjat yhdistettäisiin.
Jos yhdistetty veropohja olisi negatiivinen, tappio siirtyisi vähennettäväksi seuraavasta positiivisesta yhdistetystä veropohjasta. Jos yhdistetty veropohja on positiivinen, se jaettaisiin direktiivin mukaisella jakokaavalla. Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien konserniyhtiöiden tulokset laskettaisiin näin yhteen, ja tappiot tulisivat vähennetyiksi toisten konserniyhtiöiden voitosta. Ryhmän sisäisistä liiketapahtumista syntyviä voittoja ja tappioita ei otettaisi huomioon yhdistettyä veropohjaa laskettaessa. Ryhmän olisi käytettävä johdonmukaista ja riittävästi dokumentoitua menetelmää ryhmän sisäisten liiketapahtumien kirjaamiseksi. Ryhmän sisäisistä liiketapahtumista ei kannettaisi lähdeveroa eikä muuta tulonlähteessä kannettavaa veroa.
Yhdistetty veropohja olisi jaettava ryhmän jäsenten välillä joka verovuosi direktiivissä säädettyä jakokaavaa käyttäen. Jakokaavan mukaan konserniyhtiö A:n osuus koko ryhmän yhdistetystä yhteisöveropohjasta määräytyisi sen perusteella, miten suuri A:n osuus on koko konsernin myynnistä, työvoimasta ja omaisuuseristä. Kunkin tekijän osuus olisi yhtä suuri eli yksi kolmasosa. Työvoima jakautuisi jakokaavassa edelleen kahteen osaan, henkilöstömenoihin ja työntekijöiden lukumäärään, joiden kummankin osuus työvoimaa koskevasta jakotekijästä olisi puolet. Jakokaava esitetään direktiiviehdotuksen artiklassa 28. CCCTB-direktiiviehdotus sisältää erityiset säännökset (artiklat 40—43) jakotekijöiden määrittämisestä rahoituslaitoksille, vakuutusyrityksille, öljy- ja kaasualan yrityksille sekä meri-, sisävesi- ja lentoliikennettä harjoittaville yrityksille.
Jos pääasiallinen verovelvollinen tai toimivaltainen viranomainen katsoisi, ettei ryhmän jäsenelle jaettava yhdistetyn veropohjan osuus vastaa oikeudenmukaisella tavalla kyseisen ryhmän jäsenen liiketoiminnan laajuutta, pääasiallinen verovelvollinen tai toimivaltainen veroviranomainen voisi pyytää vaihtoehtoisen menetelmän käyttämistä kunkin ryhmän jäsenen vero-osuuden laskemisessa. Vaihtoehtoisen menetelmän käyttämisestä olisi sovittava toimivaltaisten viranomaisten välillä. CCCTB-direktiiviehdotus sisältää tarkempia säännöksiä eri jakotekijöiden koostumuksesta ja kohdentamisesta. Työvoimaa koskevaa jakotekijää määritettäessä olisi otettava huomioon työntekijöiden lukumäärä verovuoden lopussa. Lähtökohtaisesti työntekijät olisi sisällytettävä sen ryhmän jäsenen työvoimaa koskevaan jakotekijään, jolta ne saavat palkkaa. Henkilöstömenoihin olisi kuuluttava kaikki palkkio-, palkka- ja bonusmenot sekä kaikki muut työntekijälle maksettavat korvaukset, mukaan lukien asiaankuuluvat eläke- ja sosiaaliturvamaksut. Henkilöstömenot olisi arvostettava niiden kulujen määrään, joita työnantaja kohtelee vähennyskelpoisina verovuonna.
Omaisuuseriä koskevassa jakotekijässä otettaisiin huomioon aineelliset hyödykkeet. Viiden vuoden ajan sen jälkeen, kun verovelvollinen on liittynyt olemassa olevaan tai uuteen ryhmään, sen omaisuuseriä koskevaan jakotekijään sisällytettäisiin myös tutkimuksesta, kehityksestä, markkinoinnista ja mainonnasta ryhmään liittymistä edeltäneiden kuuden vuoden aikana verovelvolliselle syntyneiden menojen kokonaismäärä. Omaisuuserä sisällytettäisiin lähtökohtaisesti sen taloudellisen haltijan omaisuuseriä koskevaan jakotekijään. Ehdotus sisältää säännökset omaisuuserien arvostamisesta. Myyntiä koskevan jakotekijän osalta myynnillä tarkoitettaisiin kaikkea tavaroiden myynnistä ja palvelujen suorituksista saatavaa tuottoa alennusten ja palautusten jälkeen pois lukien arvonlisävero sekä muut verot ja tullit. Verovapaita tuloja, korkoja, osinkoja, rojalteja ja käyttöomaisuuden luovutuksesta saatavaa tuottoa ei sisällytettäisi myyntiä koskevaan jakotekijään, jollei kyse olisi tavanomaisessa kaupankäynnissä tai liiketoiminnassa saatavista tuloista.
Ryhmän sisäisiä tavaroiden myyntejä ja palvelun suorituksia ei sisällytettäisi myyntiä koskevaan jakotekijään. Tavaroiden myynti olisi sisällytettävä siinä jäsenvaltiossa sijaitsevan ryhmän jäsenen jakotekijään, jossa tavaroiden lähetys tai kuljetus ne hankkineelle henkilölle päätyy. Palvelujen suoritukset sisällytettäisiin siinä jäsenvaltiossa sijaitsevan ryhmän jäsenen myyntiä koskevaan jakotekijään, jossa palvelut suoritettaisiin fyysisesti tai tosiasiassa tarjottaisiin. Komissio voisi hyväksyä yksityiskohtaisia säännöksiä edellä mainittujen jakotekijöiden laskemisesta. Tällaiset täytäntöönpanosäännökset hyväksyttäisiin 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tarkastelumenettelyssä. Kullekin ryhmän jäsenenä olevalle verovelvolliselle määrättäisiin vero soveltamalla kansallista verokantaa edellä mainitulla tavalla laskettuun jako-osuuteen, jota on mukautettu 44 ja 25 artiklassa säädetyillä erillä.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto pitää CCCTB-järjestelmän tavoitteita sinällään kannatettavina. Yritysten rajat ylittävän toiminnan helpottaminen on lähtökohtaisesti tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Myös aggressiivisen verosuunnittelun estäminen on tärkeää.
Yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja on kuitenkin laaja yritysverotuksen harmonisointihanke. Olennaisena osana siihen liittyy ensi vaiheessa yhteistä veropohjaa eli verotettavan tuloksen laskentaa koskeva säännöstö, josta komissio on antanut oman erillisen direktiiviehdotuksen. Mikäli jäsenvaltiot pääsevät yhteisestä veropohjan laskentasäännöksistä sopuun, jäsenvaltiot ryhtyisivät seuraavassa vaiheessa tarkastelemaan yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevaa direktiiviehdotusta.
Direktiiviehdotuksen mukaan konserniyhtiöiden verotettavat tulokset yhdistettäisiin ja jaettaisiin direktiivissä määritellyn jakokaavan mukaan verotettaviksi niille jäsenvaltioille, joissa konserniyhtiöillä on toimintaa. Määräävinä tekijöinä jakokaavassa olisi myynti, työvoima ja omaisuuserät. Näillä tekijöillä olisi yhtä suuri painoarvo. Konsernin sisäisiä myyntejä ei sisällytettäisi myyntiä koskevaan jakotekijään. Omaisuuseriin kuuluisivat vain aineelliset hyödykkeet, jolloin aineettomat hyödykkeet jäisivät jakokaavan ulkopuolelle. Suomessa yritystoiminta ei ole myöskään kovinkaan työvoimavaltaista. Tätä taustaa vasten on todennäköistä, että Suomi olisi häviäjänä jaettaessa yhdistettyä veropohjaa eri jäsenvaltioille. Ehdotetun jakokaavan ei myöskään voida katsoa heijastavan sitä, missä arvo syntyy.
Todennäköistä on, että ehdotetulla CCCTB-direktiivillä olisi verotuottoja vähentävä vaikutus. Jatkokäsittelyssä on tärkeää arvioida ehdotuksen vaikutukset Suomen verotuottoihin. Tässä vaiheessa valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti direktiiviehdotuksen sisältämään veropohjien yhdistämiseen ja sen jakamiseen jäsenvaltioille. Ehdotettu jakokaava toisi mukanaan merkittävän epävarmuuden verotuloista Suomelle.
Veropohjien yhdistämiseen liittyviä kansainvälisen verotuksen kysymyksiä on tarkasteltava jatkovalmistelussa. Myös direktiiviehdotuksen hallinnollisiin menettelysäännöksiin liittyviin kysymyksiin tulee muodostaa tarkempi kanta jatkokäsittelyn yhteydessä. Konsernin verotus toimitettaisiin ehdotuksen mukaan pääasiallisen verovelvollisen verotuksellisessa kotivaltiossa. Veroilmoituksen antamiseen, verotuksen toimittamiseen ja muutoksenhakuun liittyy useita merkittäviä kysymyksiä, jotka vaativat jatkotarkastelua.
Direktiiviehdotuksessa esitetään siirrettäväksi komissiolle valtaa antaa delegoituja säädöksiä eräiltä osin. Jatkokäsittelyssä on arvioitava näiden delegoitujen säädösten suhdetta yhtäältä ehdotettuun direktiiviin ja toisaalta Suomen kansalliseen lainsäädäntöön.
Suomen kantaa yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevaan direktiiviehdotukseen on perusteltua tarkentaa siinä vaiheessa, kun yhteisistä verotettavan tuloksen laskentasäännöksistä on päästy yksimielisyyteen ja CCCTB-direktiiviehdotuksen käsittely on ajankohtainen.