Yleistä
Voimassa olevassa leluturvallisuusdirektiivissä 2009/48/EY vahvistetaan turvallisuusvaatimukset, jotka lelujen on täytettävä, jotta ne voidaan saattaa EU:n markkinoille riippumatta siitä, onko ne valmistettu EU:ssa vai EU:n ulkopuolisissa maissa. Nyt käsiteltävänä olevalla ehdotuksella on tarkoitus ratkaista niitä puutteita, joita komission tekemässä direktiivin arvioinnissa on havaittu. Asetustasoisella sääntelyllä halutaan varmistaa leluja koskevien uusien turvallisuusvaatimusten ja niihin myöhemmin tehtävien muutosten yhdenmukainen täytäntöönpano ja siten nykyistä parempi turvallisuustaso. Lisäksi säädösehdotuksella pyritään jatkossakin varmistamaan lelujen vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Talousvaliokunta pitää ehdotuksen tavoitteita perusteltuina ja korostaa, että lapset ovat erityisen herkkä kuluttajaryhmä.
Säädösehdotus liittyy myös EU:n kestävyyttä edistävään kemikaalistrategiaan, jonka tavoitteena on kaikkein haitallisimpien kemikaalien käytön kieltäminen kulutustuotteissa, ellei niiden käyttöä osoiteta yhteiskunnan kannalta välttämättömäksi. Asetuksella kiristettäisiin leluja koskevia kemikaalirajoituksia. Valiokunta kannattaa tiukennuksia leluja koskevaan kemikaalisääntelyyn. On myös tärkeää, että komissio jatkaa kemikaaliriskien arviointityötä asetuksen liitteessä II vahvistettavien erityisedellytysten osalta.
Talousvaliokunta kannattaa valtioneuvoston tavoin ajantasaisia ja yhtenäisiä lelujen tuoteturvallisuusvaatimuksia. Valiokunta pitää myönteisenä, että asetuksella vahvistetaan alan toimijoille selkeämpi sääntely-ympäristö. On myös perusteltua, että säädöksen muutos direktiivistä asetukseksi ei vaikuta nykyisiin mekanismeihin (standardointimenettelyt, asiantuntijaryhmät, markkinavalvonta, jäsenvaltioiden hallinnollinen yhteistyö, ohjeasiakirjojen laatiminen jne.), vaan niiden toiminta jatkuu asetuksen nojalla samaan tapaan kuin nykyisin direktiivin nojalla.
Voimassa olevasta leluturvallisuusdirektiivistä poiketen asetusluonnokseen ei sisälly ennalta varautumisen periaatetta koskevaa säännöstä. Asetusehdotuksen johdanto-osan 9 kappaleessa kuitenkin todetaan, että asetusta olisi sovellettava ottaen asianmukaisesti huomioon ennalta varautumisen periaate. Talousvaliokunta katsoo, että asetuksen jatkovalmistelussa on syytä tarkastella, tulisiko ennalta varautumisen periaatteesta säätää nykyistä vastaavasti.
Valiokunta toteaa, että leluja koskee myös yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu asetus (EU) 2023/988, jota sovelletaan täydentävästi seikkoihin, jotka eivät kuulu kulutustuotteita koskevan alakohtaisen erityislainsäädännön soveltamisalaan. Sen vuoksi nyt käsiteltävänä olevaan asetusehdotukseen ei sisälly erityisiä säännöksiä etä- ja verkkomyynnistä, talouden toimijoiden raportoimista onnettomuuksista eikä oikeudesta tiedon saantiin ja oikeussuojakeinoihin.
Voimassa olevan leluturvallisuusdirektiivin arvioinnin yhteydessä on todettu, että direktiivin täytäntöönpano ei ole tehokasta etenkään verkkokaupan yhteydessä ja että unionin markkinoilla on edelleen monia vaarallisia leluja. Valiokunta katsoo, että verkkoalustojen ja markkinapaikkojen vastuuta koskevaa sääntelyä olisi syytä tarkastella jatkossa ja varmistaa, ettei kuluttajille synny epäselvyyttä siitä, kenen vastuulla verkkokaupasta ostetut tuotteet ovat. Lisäksi EU:n ulkopuolinen verkkokauppa ja markkinapaikat olisi saatava toimimaan EU:ssa toimivien yritysten kanssa tosiasiallisesti samojen sääntöjen mukaisesti. Tällä hetkellä jäsenvaltioiden mahdollisuudet valvoa tuotteiden vaatimustenmukaisuutta EU:n ulkopuolisessa etäkaupassa ovat rajalliset.
Digitaalinen tuotepassi
Asetusehdotuksen mukaan valmistajan on laadittava lelulle tuotepassi, joka sisältää asiaankuuluvat vaatimustenmukaisuustiedot ja jolla korvataan EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus. Digitaalinen tuotepassi antaa tietoa mm. tuotteen alkuperästä, teknisistä yksityiskohdista ja haitallisista kemikaaleista, ja se voidaan liittää tuotteeseen esimerkiksi QR-koodilla. Tuotepassia koskevan ehdotuksen on tarkoitus olla teknisesti yhdenmukainen valmisteilla olevan EU:n ekosuunnitteluasetuksen kanssa.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä, ettei valtioneuvoston kanta sisällä tässä vaiheessa varauksetonta hyväksyntää digitaalisen tuotepassin osalta. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös ekosuunnitteluasetuksesta laadittuun U-kirjelmään (U 44/2022 vp), jossa todetaan tuotepassin osalta seuraavaa: "Valtioneuvosto pitää digitaalista tuotepassia sinänsä hyödyllisenä työkaluna, mutta korostaa, että tuotepassiin sisältyvien tietojen tulee olla merkityksellisiä sen tarkoituksen saavuttamisen kannalta. Valtioneuvosto katsoo, että myös tuotepassin kustannustehokkuus tulee ottaa tulevassa sääntelyssä huomioon."
Asetuksen jatkovalmistelussa tulee huolehtia siitä, että leluturvallisuusasetukseen sisällytettävät tuotepassia koskevat säännökset ovat johdonmukaiset suhteessa muuhun EU-tuotepassisääntelyyn. Digitaalisten tuotepassien kehittämisessä on hyvä varmistaa se, että tekniset ratkaisut ovat horisontaalisia ja että ne perustuvat globaaleihin standardeihin. Tarpeetonta päällekkäistä sääntelyä tulee välttää.
Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston tavoin huomiota siihen, ettei digitaalinen tuotepassi tarkoita viranomaisen etukäteishyväksyntää leluille. Näin ollen leluissa voi tuotepassista huolimatta olla vaatimustenvastaisuuksia ja turvallisuuspuutteita, joihin markkinavalvontaviranomainen voi puuttua. Sen vuoksi on välttämätöntä turvata markkinavalvonnan riittävät resurssit myös jatkossa. On myös tärkeää huolehtia tuotepassiin liittyvästä kuluttajien ohjauksesta ja neuvonnasta.
Siirtymäaika
Talousvaliokunta korostaa tässä yhteydessä myös lainsäädännön ennakoitavuuden ja riittävien siirtymäaikojen tärkeyttä. Asetusehdotuksen mukaan uutta säädöstä on tarkoitus soveltaa 30 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta. Valiokunnan asiantuntijalausunnossa todetaan, että ehdotettu siirtymäaika vaikuttaa käytännössä epärealistiselta, koska monia muita välttämättömiä uudistuksia, kuten digitaalisen tuotepassin vaatimat IT-järjestelmät ja komission rekisteri sekä vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen vaadittavien standardien päivitys, ei todennäköisesti saada ajoissa valmiiksi. Siirtymäajoista säädettäessä on otettava huomioon toimitusketjujen monimutkaisuus ja realistiset hankintaprosessien vaatimat ajat.