Perustelut

Työeläkevakuutusyhtiöiden tehtävänä on harjoittaa sosiaaliturvaan kuuluvaa lakisääteistä eläkevakuutusliikettä hoitamalla eläketurvan toimeenpanoa ja yhtiölle tätä varten kertyviä varoja vakuutusten käsittämät edut turvaavalla tavalla. Tätä tehtävää hoitavilla yhtiöillä on huomattava yhteiskunnallinen merkitys paitsi lakisääteisen työeläkejärjestelmän täytäntöönpanijoina myös merkittävinä institutionaalisina sijoittajina. Yli 100 miljardin euron sijoitusomaisuudellaan yhtiöt ovat kansallisesti suurimpia sijoittajiamme. Esillä olevan hallituksen esityksen päätavoitteina on lisätä työeläkevakuutusyhtiöiden hallinnon läpinäkyvyyttä ja varmistaa, että yhtiöissä noudatetaan hyvää hallintotapaa. Sääntelyn keskeisten ehdotusten tavoitteena on välttää tilanteet, joissa päätöksenteon luotettavuus joutuisi kyseenalaiseksi eturistiriitojen tai esteellisyyden vuoksi.

Talousvaliokunta pitää ehdotusta erittäin tarpeellisena. Työeläkevakuutusyhtiöille uskottujen merkittävien lakisääteisten tehtävien ja niihin liittyvien yhteiskunnallisten vaikutusten vuoksi on välttämätöntä, että näiden yhtiöiden toiminnassa noudatetaan vähintään yhtäläisiä hyvän hallintotavan mukaisia periaatteita kuin muussa vastaavassa elinkeinotoiminnassa.

Valiokunta on tarkastellut esitystä toimialansa puitteissa kiinnittäen huomiota erityisesti siihen, miten vastaava sääntely on saatettu voimaan muussa, erityisesti rahoitusmarkkinoitaerityisesti laki luottolaitostoiminnasta 610/2014 ja sijoituspalvelulaki 747/2012 koskevassa lainsäädännössä. Yleisenä huomiona voi tältä osin todeta, että käsiteltävänä oleva lakiehdotus saattaa hyvää hallintoa koskevan sääntelyn suurelta osin vastaamaan rinnasteista lainsäädäntöä. On myös todettava, että osittain nyt ehdotettuja toimintatapoja on jo noudatettu työeläkevakuutusyhtiöissä itsesääntelyn puitteissa. Suurimmat muutokset näkyvät julkisen tiedon lisääntymisenä.

Sisäpiirisääntely.

Asian käsittelyn yhteydessä on tuotu esille, ettei sisäpiirisääntelyä tulisi toteuttaa ehdotetussa laajuudessa siten, että sen piiriin tulevat myös hallituksen jäsenet ja varajäsenet (12 g §, jota täydentävät 12 h ja 12 i §). Osa asiantuntijoista on katsonut, että sääntely menee näiltä osin arvopaperimarkkinalainsäädännössä tarkoitettua pidemmälle, sillä vain murto-osa työeläkevakuutusyhtiössä vireillä olevista sisäpiiritietoa sisältävistä hankkeista tulee hallituksen jäsenten tietoon. Toisin kuin pörssiyhtiöissä, joissa sisäpiiritieto liittyy yhtiöön itseensä, työeläkevakuutusyhtiössä se liittyy kolmansiin eli yhtiön sijoitusten kohteina oleviin yrityksiin. Sijoittamiseen liittyen hallituksen päätehtävänä on pidetty erityisesti sijoitussuunnitelman laatimista, ei osallistumista yksittäisten sijoitusten tekemiseen. Toisaalta asiantuntijakuulemisessa on tuotu myös esille, että sääntely on aiheellista kohdistaa kaikkiin niihin tahoihin, jotka työnsä sisällön tai asemansa perusteella saavat tai voivat saada haltuunsa sisäpiiritietoa. Samoin on arvioitu, ettei lakiehdotuksen mukaisen sääntelyn oleteta aiheuttavan kohtuutonta hallinnollista taakkaa tai vaarantavan mahdollisuuksia saada päteviä henkilöitä hallituksen jäseniksi.

Talousvaliokunta katsoo, että työeläkeyhtiöiden lakisääteisen, pääosin eläkevarojen sijoittamiseen perustuvan toiminnan ja huomattavan yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi on tärkeää varmistaa kattavasti toiminnan läpinäkyvyys ja mahdollistaa myös ulkopuolinen kontrolli. Valiokunta pitää tämän vuoksi lakiehdotuksen mukaista sisäpiirisääntelyä perusteltuna.

Sisäinen tarkastus.

Yksittäisinä huomioina talousvaliokunta nostaa esille sisäisen tarkastuksen raportoinnin järjestämisen. Ehdotuksen mukaisesti (12 e §) sisäisen tarkastuksen tuloksista ja toimenpidesuosituksista on raportoitava vähintään kerran vuodessa hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Säännöksestä ei yksiselitteisesti käy ilmi, onko tarkoituksena, että raportointi tapahtuu kummallekin taholle samanaikaisesti. Luottolaitosten osalta tehdyt selvitykset ovat osoittaneet, että raportoinnin teho on parantunut, kun sisäinen tarkastus on vähintään kerran vuodessa raportoinut tuloksista ja toimenpidesuosituksista yksinomaan hallitukselle. Talousvaliokunta pitää perusteltuna, että työeläkevakuutusyhtiöissä omaksutaan vastaava menettely.

Sääntelyn jatkokehittäminen.

Asiantuntijakuulemisessa on tullut esille sääntelyn kehittämisehdotuksia, joiden vaikutusten jatkoselvittämistä ja tarvittavien säännösmuutosten valmistelua talousvaliokunta pitää tärkeänä. Selvitystarpeet liittyvät erityisesti hallituksen jäsenten kelpoisuusvaatimusten täsmentämiseen, hallituksen työskentelyn ja asiantuntemuksen arviointiin sekä seuraamusjärjestelmän mahdollisiin jatkokehittämistarpeisiin.

Ottaen huomioon, että eläkevarojen sijoittaminen tuottavasti ja turvaavasti on työeläkevakuutusyhtiöiden päätehtävä, on hyvä selvittää, tulisiko tämän tulla nykyistä paremmin esille myös hallituksen kokoonpanolle asetetuissa kelpoisuusvaatimuksissa. Kelpoisuusvaatimuksia koskevaan 9 e §:ään esitetään lakiehdotuksessa tehtäväksi pieni stilistinen täsmennys muuttamatta varsinaisia kelpoisuusvaatimuksia. Kelpoisuusvaatimuksista osa olisi näin ollen edelleen henkilökohtaisia (hyvä työeläkevakuutustoiminnan asiantuntemus) ja osa kollegiaalisia (sijoitustoiminnan asiantuntemus). Ottaen huomioon, että hallituksen käsittelemät asiat koskevat pääosin varojen sijoittamista turvaavalla tavalla eivätkä niinkään varsinaista muuta työeläkevakuutustoimintaa, on valiokunnan näkemyksen mukaan perusteltua harkita, että yhtiön toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävän sijoitustoiminnan asiantuntemuksen omaaminen nostettaisiin henkilökohtaiseksi kelpoisuusehdoksi, jonka vähintään puolet hallituksen jäsenistä tulisi täyttää. Työeläkevakuutusyhtiösääntelyyn rinnastettavassa lainsäädännössälaki luottolaitostoiminnasta 7:2 §, sijoituspalvelulaki 7:8 § on kelpoisuusehtoihin sisällytetty myös tarve huolehtia hallituksen monimuotoisuudesta. Talousvaliokunta katsoo, että vastaavaa sääntelyä olisi perusteltua harkita myös työeläkevakuutusyhtiöiden osalta. Monimuotoisuuden kriteereistä voisi päättää hallituksen nimittävä taho eli hallintoneuvosto siten, että eläkevarojen hyvän hoidon kannalta tarvittava osaaminen tulee monipuolisesti edustetuksi.

Nykyisen sääntelyn puitteissa hallituksen asiantuntemuksen ja työskentelyn säännöllistä arviointia ei ole asetettu minkään tahon vastuullevrt. esim. laki luottolaitostoiminnasta 7:3 §. Näiltä osin tulisi harkita, että tähänkin liittyvät tehtävät kuuluisivat hallintoneuvoston vastuualueeseen.

Finanssivalvonta voi suhteellisen kattavasti valvoa työeläkevakuutusyhtiöiden toimintaa, mutta vakuutusyhtiöiden osalta Finanssivalvonnan käytettävissä olevat seuraamukset ovat rajoitetummat kuin muiden valvottavien ja kattavat vain julkisen huomautuksen antamisen ja rikemaksun asettamisen. Voimassa oleva sääntely ei mahdollista taloudellisesti merkittävimpien eli seuraamusmaksujen määräämistä sen paremmin työeläkevakuutusyhtiöille kuin muillekaan vakuutusyhtiöille. Talousvaliokunta pitää tärkeänä jatkoselvittää, onko nykymuotoinen seuraamusjärjestelmä riittävä vai tuleeko sitä jatkokehittää muun rahoitusmarkkinasektorin mukaiseen suuntaan.

Lopuksi.

Talousvaliokunta toteaa, että vaikka työeläkevakuutussääntely on perustelluista syistä kansallisessa toimivallassamme, on aiheellista seurata hallituksen esityksessä (s. 7/I) todetulla tavalla ns. Solvenssi II -sääntelyn kehittymistä ja tarvittaessa täsmentää erityisesti palkitsemista koskevaa sääntelyä siten, että se on linjassa muita vakuutusyhtiöitä koskevan sääntelyn kanssa.