Ehdotus

Komissio on julkaissut joulukuussa 2004 toisen keskusteluasiakirjan alueellisia valtiontukia koskevien sääntöjen uudistamiseksi. Valtioneuvosto on tämän vuoksi täsmentänyt ensimmäisen toukokuussa 2004 julkaistun keskusteluasiakirjan perusteella muodostamaansa kantaa.

Valtioneuvoston 27.1.2005 päivätty jatkokirjelmä sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen komission keskusteluasiakirjasta.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto esittää seuraavat täsmennykset ja lisäykset aiemmin esittämiinsä kantoihin.

Suomi pitää tärkeänä, että EU:ssa jo päätettyjen linjausten mukaisesti aluetuki kohdistetaan vähiten kehittyneille alueille. Harvan asutuksen määritelmä (12,5 as/km²) kattaa oleellisilta osin nämä alueet Suomessa. Komission esittämä aluetuen kohdentamisratkaisu edellyttää kuitenkin tiettyä joustoa. Joustolla turvattaisiin se, että kaikkein heikoimmin kehittyneet alueet ml. vanhan tavoite 6 -alueen seutukunnat, jotka eivät sisälly NUTS II -alueisiin, sekä saaristoalueet ja Ahvenanmaa (pl. Maarianhamina) voidaan tulevaisuudessakin sisällyttää aluetuen piiriin. Suomi esittää, että nämä, bruttokansantuotteeltaan heikommat, harvaanasutut alueet, sisällytetään tukialueeseen laajentamalla komission esitystä. Tarvittavan jouston suuruus olisi noin 5 prosenttia maan väestöstä.

Mikäli edellä oleva vaihtoehto ei toteudu, Suomi esittää, että puheena olevat ongelmalliset alueet sisällytettäisiin tukialueeseen "vaihtamalla" ne kehitystasoltaan maan parhaimpiin, nykyisen tukikartan ulkopuolella oleviin alueisiin. Tässä vaihtoehdossa tuen piirissä oleva väestömäärä ei välttämättä lisääntyisi komission esittämästä. Mahdollisen jouston käytöstä päätetään erikseen.

Suomi kannattaa harvan asutuksen kriteerin määrittelyn soveltamista ensisijaisesti NUTS II -tasolla. Tällöin joustotarve olisi pienempi.

Suomi kannattaa komission esitystä toimintatuiksi. Suomi tukee komission pyrkimystä jatkaa kuljetustukea nykymuodossaan. Samoin Suomi kannattaa erityisen harvaan asuttuja (< 8 as/km²) alueita koskevaa kuljetustukea laajempaa toimintatukien myöntämismahdollisuutta. Erityisen harvaan asuttujen alueiden aluerajauksen lähtökohtana tulee olla tavoite 6 -alue.

Kyseisillä erityisen harvaan asutuilla alueilla tulisi olla mahdollista myöntää myös investointitukea korotetulla tukitasolla (esim. 10 %-yksikön bonus) suhteessa harvaanasutun c-alueen yleiseen tukitasoon.

Koska mahdollisuus käyttää aluetukia vähenee tulevalla ohjelmakaudella, Suomi katsoo, että kaikkia horisontaalisia valtiontukisääntöjä tulee ajantasaistaa palvelemaan myös uusia aluepolitiikan haasteita. Tällä tarkoitetaan muun muassa LASA:n käyttöönottoa, pk-asetuksen intensiteettien korotusta sekä mahdollisia muita uusia valtiontukisääntöjä (mm. innovaatioiden rahoitus).

Suomi katsoo samalla, että suuryrityksille kohdistettava investointituki tulisi rajata esimerkiksi 30 prosenttiin aluetuen kokonaismäärästä jäsenvaltiotasolla. Esitys on linjassa Tukholman ja Barcelonan neuvoston tavoitteiden kanssa eniten kilpailua vääristävien tukien määrän vähentämiseksi.

Suomi kannattaa myös sitä, että "monialaiset puitteet suurista investointihankkeista" sisällytetään tulevaan aluetuen suuntaviivasääntöön. Sääntöä voitaisiin jopa tiukentaa siten, että investointituelle asetettaisiin hankekohtainen euromääräinen maksimimäärä.

Suomi kannattaa kuljetustuen käyttömahdollisuutta harvaanasutuilla alueilla myös tulevalla ohjelmakaudella.

Suomi tukee lisäksi aluetuen ryhmäpoikkeussäännön käyttöönottamista. Komission esitys on perusteltua hallinnollisten menettelyjen keventämiseksi tilanteissa, joissa kilpailun vääristymän uhka on vähäinen. Esimerkiksi kuljetustoiminnan kuljetustuki vähän kilpailua vääristävänä tukimuotona tulisi sisällyttää ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Samoin bruttointensiteetin käyttö nykyisen netto-käsitteen sijaan on perusteltua.

Suomi katsoo, että myös jatkossa "horisontaalisiin" tukiin tulee sisältyä mahdollisuus bonukseen, mikäli hanke toteutetaan aluetukeen oikeutetulla alueella.

Suomi yhtyy komission huoleen epäterveen yritysten sijoittumiskilpailun lisääntymisestä. Siihen on löydettävä toimivat välineet. Investoinnin pysyvyysvaatimuksen pidentäminen seitsemään vuoteen ei ole tähän tarkoitukseen paras keino. Suomi katsoo, että viiden vuoden pysyvyyssäännön säilyttäminen olisi perusteltua.

Suomi esittää, että nykyisille 87.3.a-alueen mukaisille tuleville c-alueille olisi nykysäännön mukainen toimintatuki voimassa viiden vuoden siirtymäkauden ajan.