Tausta ja arvioinnin lähtökohdat
Valtioneuvosto on vuoden 2022 aikana antanut kolme keskeistä ilmastopolitiikkaa koskevaa selontekoa: keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (VNS 4/2022 vp), kansallisen ilmasto- ja energiastrategian (VNS 6/2022 vp) ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (VNS 7/2022 vp). Hankkeita on valmisteltu osin rinnakkaisesti, ja niissä on hyödynnetty samaa tietopohjaa. Talousvaliokunta on arvioinut selontekoja samassa aikataulullisessa ja asiallisessa yhteydessä pyrkimyksenään hahmottaa ilmasto- ja energiapolitiikan kokonaisuutta ja eri suunnitelmien välisiä kytkentöjä. Tässä lausunnossaan talousvaliokunta arvioi maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa (MISU) toimialansa näkökulmasta.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja siitä seurannut energiakriisi merkitsevät ilmasto- ja energiapolitiikan sektoreilla poikkeuksellisen nopeita toimintaympäristön muutoksia. Tämä on ollut haastavaa myös selontekojen valmistelun ja ajantasaisuuden kannalta. Talousvaliokunta on vuoden 2022 aikana arvioinut ilmasto- ja energiapolitiikan alaan kuuluvia kysymyksiä lukuisissa EU:n ilmastopakettia ja energiasektorin hätätoimia koskevissa lausunnoissaan. Talousvaliokunta on lisäksi antanut vuosittain lausuntonsa ilmastovuosikertomuksesta, jolla seurataan keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteuttamista. Nämä arviot muodostavat osaltaan taustaa myös nyt esitettäville arvioille.
Keskeiset ehdotukset
Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU) on ensimmäinen koko maankäyttösektorin eli maatalousmaan, metsätalouden ja muun maankäytön kattava ilmastosuunnitelma. Päämääränä on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti edistää maankäytön, metsätalouden ja maatalouden siirtymistä kohti ilmastokestävyyttä eli päästöjen vähentämistä, nielujen aikaansaamien poistumien vahvistamista sekä sopeutumista ilmastonmuutokseen. Suunnitelmassa määritetään ne ilmastopoliittiset toimenpiteet, joilla maankäyttösektorille (LULUCF-sektori) asetetut ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma edistää osaltaan Suomen tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.
Maankäyttösektorilla toteutettavien lisätoimien tavoiteltu vuosittainen nettovaikutus on vähintään kolme miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuoteen 2035 mennessä. Tavoite perustuu hallituksen Vuosaaren ilmastokokouksessa 3.2.2020 julkistamaan tiekarttaan Hiilineutraali Suomi 2035 -tavoitteen saavuttamiseksi. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma toteuttaa osaltaan myös muita merkittäviä tavoitteita, kuten hallituksen joulukuussa 2021 asettamaa tavoitetta vähentää maataloudesta peräisin olevia kasvihuonekaasupäästöjä 29 prosentilla (-4,6 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia) vuoden 2019 tasosta vuoteen 2035 mennessä.
Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa on pyritty kokoamaan yhteen vaikuttavat, kustannustehokkaat ja oikeudenmukaiset keinot, joiden avulla maatalousmaan, metsätalouden ja muun maankäytön päästöjä voidaan vähentää ja hiilinieluja ja -varastoja vahvistaa. Keskeiset toimet liittyvät resurssitehokkaaseen maankäyttöön ja metsittämiseen, turvemaiden ilmastokestävään käyttöön, muihin hiilensidontaa edistäviin toimiin sekä mahdollistavaan toimintaympäristöön.
Talousvaliokunta pitää esitettyä keinovalikoimaa lähtökohdiltaan perusteltuna. Samalla valiokunta katsoo, että toimien riittävyyteen, toteuttamiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen liittyy monia epävarmuustekijöitä. Nämä liittyvät sekä muuttuvaan tietopohjaan ja toimintaympäristöön että toimien konkreettiseen toteuttamistapaan.
Maankäyttösektorin muuttuva toimintaympäristö
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ilmasto- ja energiapolitiikan toimintaympäristö on jo selonteon valmistelun jälkeen muuttunut tavoilla, joita selonteon valmistelussa ei ole kaikilta osin voitu ottaa huomioon. Tämä liittyy toisaalta Ukrainan Venäjän hyökkäyssodan seurauksiin energiasektorille ja huoltovarmuudelle. On myönteistä, että selonteossa on tunnistettu muuttuneen toimintaympäristön keskeisiä vaikutuksia maankäyttösektorille.
Keskeisiksi näkökulmiksi muuttuneessa tilanteessa on tunnistettu toimitus- ja huoltovarmuus, puun ja metsähakkeen tuonnin loppuminen Venäjältä, turpeen merkityksen tilapäinen kasvu, maatalouden kannattavuusongelmat kustannusten nousun vuoksi, maailmanlaajuinen ruokakriisi, maakaasun ja kemikaalien saatavuuden vaikutus metsätalouteen ja -teollisuuteen, työvoiman saatavuuden ongelmat sekä vihreän siirtymän nopeutuminen. Näiden muutosten tarkastelu jää kuitenkin selonteossa vielä lyhyeksi ja luettelonomaiseksi eikä vielä heijastu siinä ehdotettuihin toimenpiteisiin. Tältä kannalta myös tulevissa politiikkatoimissa tulee kiinnittää huomiota nykyistä laajemmin erityisesti huoltovarmuuden ja energiahuollon näkökulmaan sekä raaka-aineiden saannin turvaamiseen.
Samanaikaisesti taloudellisen ja geopoliittisen toimintaympäristön muutoksen kanssa myös maankäyttösektoria koskeva tietopohja on muuttunut ja täsmentynyt: viimeisten tietojen mukaan maankäyttösektori (LULUCF) on muuttunut nielusta päästölähteeksi. Tätä ei ole otettu suunnitelman toimenpiteissä huomioon. Asia vaikuttaa mahdollisuuteen hyödyntää tehokkaasti joustomahdollisuuksia maankäyttö- ja taakanjakosektorien välillä. Ilmastotoimien kustannustehokkuuden kannalta sektorien välisten joustojen hyödyntämien on keskeistä, ja tältä kannalta maankäyttösektorin toimien etupainotteinen toteuttaminen ja vaikutusten arviointi on tärkeää. Talousvaliokunta käsittelee tätä kysymystä erikseen myös ilmastovuosikertomuksen (K 24/2022 vp) käsittelyn yhteydessä.
Viimeaikaisen tiedon valossa metsien kasvun edistäminen on aiempaakin tärkeämpää, ja hidastunut kasvu tulee saada kasvu-uralle aktiivisilla metsänhoitotoimilla. Samalla metsä- ja luontokadon hillintä ja toimenpiteet metsityksen edistämiseksi ovat tärkeitä. Vihreän siirtymän mahdollistamiseksi ja päästövähennystavoitteiden toteuttamiseksi maankäyttösektorin toimien tulee samalla tukea kestävän biotalouden edellytyksiä. Tämä on keskeistä myös Suomen vientiteollisuuden hiilikädenjäljen mahdollistamiseksi.
Talousvaliokunta korostaa ilmastopolitiikan ja -toimien kokonaisuuden merkitystä toimien kustannustehokkaan kohdistamisen kannalta. Tältä kannalta nykyinen ilmastopolitiikan eri sektorien tarkastelun pohjalle rakentunut suunnittelujärjestelmä ei ole optimaalinen. Ilmastotoimien kokonaisvaikutusten kannalta ratkaisevassa asemassa on taustalla oleva EU-sääntely ja erityisesti ns. EU:n ilmastopaketti. Toimien kustannustehokkuuden, taloudellisten vaikutusten ja Suomen vientiteollisuuden kilpailukyvyn kannalta keskeistä on, etteivät eri sääntelyinstrumentit ole päällekkäisiä ja ristikkäisiä tavalla, joka pahimmillaan voisi toimia päästövähennystavoitteiden vastaisesti. Suunnittelujärjestelmässä olisi samalla otettava nykyistä voimakkaammin huomioon myös resurssien kohdistaminen uusien ratkaisujen hakemiseen ja entistä tehokkaampaan ja ennakoivampaan EU-vaikuttamiseen.