Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Esityksellä säännellään niistä hallinnollisista menettelyistä, joita Kioton pöytäkirjan mukaisiin hanketoimintoihin osallistuminen edellyttää. Esityksellä luotaisiin puitteet sille, että yritykset voivat hankkia päästöyksiköitä hankemekanismeilla sekä käydä niillä kauppaa. Päästöyksiköitä voisivat hankkia myös päästökauppavelvoitteiden ulkopuoliset tahot. Mekanismeilla hankittujen päästöyksiköiden käyttöä päästökaupan piirissä olevissa laitoksissa säädellään puolestaan EY:n ns. linkkidirektiivillä [Parlamentin ja Neuvoston direktiivi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin muuttamisesta Kioton pöytäkirjan hankemekanismien osalta; KOM (2003) 403]. Linkkidirektiivin täytäntöönpano on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä (Laki päästökauppalain muuttamisesta; HE 161/2006 vp).

Yritys voisi pitää hallussaan rajoittamatonta määrää mekanismeilla hankittuja päästöyksiköitä, mutta se voisi hyödyntää niistä päästövähennysvelvoitteidensa kattamiseksi vain rajoitetun määrän. Näin sen vuoksi, että Kioton pöytäkirja ja osapuolikokouksen päätökset edellyttävät, että mekanismien käyttö voi olla vain kansallisia toimia täydentävää. Siitä, minkä verran laitos voisi käyttää mekanismeilla hankittuja päästöyksiköitä velvoitteensa täyttämiseksi, säädettäisiin edellä mainitussa päästökauppalain muuttamista koskevassa esityksessä.

Valiokunta katsoo, että Kioton mekanismien käyttö lisää päästövähennystoimien kustannustehokkuutta. Tämä on puolestaan omiaan vähentämään ilmastovelvoitteiden täyttämisestä kansantaloudelle aiheutuvaa taakkaa. Valiokunta painottaa, että tarvittavat hallinnolliset menettelyt tulee pitää mahdollisimman keveinä, jotta kustannustehokkuutta ei aiheetta vaaranneta.

Suomella on kansallisen päästövähennystavoitteensa täyttämiseksi selkeä tarve käyttää Kioton mekanismeja. Talousvaliokunta on todennut tämän tarpeen myös energia- ja ilmastostrategiasta antamassaan mietinnössä (TaVM 8/2006 vp). Suomella on Kioton sitoumuskaudella vuosina 2008—2012 käytettävissään sallittuja päästömääräyksiköitä vuosittain 71,5 miljoonan ekvivalenttisen hiilidioksiditonnin edestä. Päästöjen arvioidaan ylittävän tämän määrän noin 10 miljoonalla tonnilla. Suomen tavoitteena on hankkia vuosina 2006—2012 omalla hanketoteutuksella päästöyksiköitä 3,7 miljoonaa tonnia, josta noin 2,7 miljoonaa tonnia kuuluisi puhtaan kehityksen hankkeiden eli CDM-hankkeiden piiriin ja loppu osa yhteistoteutushankkeiden eli JI-hankkeiden piiriin. Hanketoimintaan liittyvien riskien vuoksi oman hanketoteutuksen ohella valtio hankkisi noin 3 miljoonaa tonnia päästöyksiköitä valtioiden välisen päästökaupan avulla.

Esitys mahdollistaa hankkeiden toteuttamisen myös Suomessa tarkoin määritellyin kriteerein, joita säänneltäisiin mm. esityksen 10 §:ssä. Valiokunta esittää, että esitystä täsmennetään tältä osin erityisesti hankkeiden seurannan osalta yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin todetulla tavalla. Kokonaisuutena arvioiden valiokunta katsoo, että mekanismien avulla voidaan tukea sekä kansallisten päästövähennysvelvoitteiden täyttämistä että kasvihuonekaasujen vähentämistä kehitys- ja siirtymätalousmaissa. Tämä tukee osaltaan valiokunnan painottamaa globaalia lähestymistapaa ilmastopolitiikassa.

Esityksen mukaisesti vastuu mekanismien hallinnoinnista jakautuisi ympäristöministeriön ja ulkoasiainministeriön kesken. Näin joudutaan poikkeamaan tavoiteltavasta yhden luukun periaattesta, mutta voidaan toisaalta taata kunkin mekanismin käytön osalta paras asiantuntemus. Talousvaliokunta kuitenkin painottaa, että kahden viranomaistahon järjestelmästä mahdollisesti aiheutuvaa hallinnollista taakkaa tulee pyrkiä vähentämään ministeriöiden tiiviillä yhteistyöllä ja esimerkiksi sähköistä asiointia kehittämällä.

Energiamarkkinaviraston yhteydessä oleva Suomen kansallinen päästökaupparekisteri toimisi sekä hankemekanismeilla että päästökaupan avulla hankittujen päästöyksiköiden rekisterinä. Viraston työmäärän arvioidaan kasvavan tämän johdosta merkittävästi. Valiokunta kiinnittää viraston riittävien resurssien turvaamiseen vakavaa huomiota. Kyseessä on huomattavaa taloudellista pääomaa hallinnoiva yksikkö, jonka tulee kyetä ylläpitämään ajantasaista rekisteriä ja hoitamaan tähän liittyvät kansainväliset velvoitteet moitteettomasti.

Ympäristövaliokunta on lausunnossaan (YmVL 37/2006 vp) mm. esittänyt, että päästövähennystavoitteiden ohella keskeiset sisällölliset tavoitteet, kuten ympäristöteknologian kehittäminen, siirto ja käyttöönotto sekä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen tukeminen lisättäisiin lakiehdotuksen lain tarkoitusta sääntelevään 1 §:ään. Tämän lisäksi tai vaihtoehtoisesti tulisi ympäristövaliokunnan näkemyksen mukaan ehdotuksen Suomen ulkopuolella toteutettavien CDM- ja JI-hankkeiden hyväksymistä koskevaan 7 §:ään lisätä viittaus kestävään kehitykseen, jonka edistäminen olisi yksi hankkeen hyväksymisen edellytyksistä.

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen tavoitteena on luoda hallinnolliset puitteet Kioton mekanismien käytölle. Luvituksen edellyttämät kriteerit on pyritty laatimaan mahdollisimman yksiselitteisiksi ja siten, että ne takaavat suomalaisille toimijoille tasavertaiset toimintaedellytykset mekanismien käyttöön. Valiokunta katsoo, että kansainvälisessä järjestelyssä sääntöjen tulisi olla kaikille osallistujille samat.

Talousvaliokunta painottaa ympäristövaliokunnan tapaan kestävän kehityksen tavoitetta koko ympäristöpolitiikkaa ja myös Kioton mekanismeja suuntaavana viitekehyksenä. Kestävä kehitys on kuitenkin käsitteenä laaja ja monitulkintainen, minkä vuoksi sen asettaminen toteuttamisedellytykseksi olisi valiokunnan näkemyksen mukaan ristiriidassa esityksen edellä todettujen tavoitteiden kanssa. Valiokuntakäsittelyn yhteydessä on myös viitattu siihen, että muodollisesti Kioton pöytäkirja liittää kestävän kehityksen vaatimuksen vain CDM-hankkeisiin.

Edellä olevan vuoksi valiokunta ei ehdota, että 1 §:ää tai 7 §:ää muutettaisiin ympäristövaliokunnan esittämällä tavalla. Talousvaliokunta yhtyy sen sijaan muihin ympäristövaliokunnan tekemiin muutosesityksiin ja on ottanut ne huomioon lakiehdotukseen tekemissään muutosesityksissä.