Esityksellä pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, joka koskee suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamista. Kirjanpitolakiin lisätään säännökset muun kuin taloudellisen tiedon raportoinnista. 

Lakiesitys jää muiden kuin taloudellisten tietojen raportoinnin osalta vajavaiseksi. Hallitusohjelman hallinnollisen taakan keventämishankkeen mukaan yrityksille ei tarpeettomasti lisätä hallinnollista taakkaa. Yhdenmukaisesti tämän kanssa hallituksen esityksen ehdottaman sääntelyn soveltamisalaa ei ole katsottu tarpeelliseksi ulottaa direktiivissä edellytettyä laajemmaksi. Tämä aiheuttaa sen, että raportointivelvoitteen soveltamisraja on liian kapea ja raportointivelvoite osittain liian suppea.  

Soveltamisala

Esityksessä raportointivelvoite ehdotetaan koskemaan vain suuria yleisen edun kannalta merkittäviä yhtiöitä (pörssilistatut yhtiöt, luottolaitokset, vakuutusyhtiöt), joiden henkilömäärä ylittää 500 henkeä. Tämä tarkoittaisi Suomessa vain noin sataa yritystä. Direktiivi ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita vaatimasta ei-taloudellisten tietojen julkistamista myös muilta yrityksiltä kuin direktiivissä on säädetty.  

Hallituksen esittämä raportointivelvoitteen rajaus johtaisi mielivaltaiseen rajaukseen ja koskisi hyvin suppeaa yritysjoukkoa. Yrityksen ihmisoikeus- tai ympäristöriskien ja vaikutusten kannalta ei ole merkitystä sillä, onko yhtiö listattu pörssiin vai ei. Esimerkiksi päivittäistavarakaupan alalla Kesko on pörssiyhtiö, mutta S-ryhmä ei. Yhtiöt toimivat samalla toimialalla sekä samoissa maissa ja niiden yritystoimintaan liittyvät riskit ja vaikutukset ovat samanlaiset. On mielivaltaista tällä perusteella säätää Keskolle muita kuin taloudellisia tietoja koskeva raportointivelvoite ja olla säätämättä sitä S-ryhmälle. Tämän voi myös katsoa asettavan kilpailevia samanlaisia yhtiöitä eriarvoiseen asemaan. 

Soveltamisalaa tulisi laajentaa Suomessa koskemaan kaikkia listaamattomia ja listattuja yrityksiä, jotka määritetään kirjanpitolaissa (KPL) suuryrityksiksi. Kirjanpitolain määritelmä perustuu tilinpäätösdirektiiviin (2013/34/EU), jossa yksi kolmesta suuren yrityksen määritelmän raja-arvosta on yli 250 hengen työntekijämäärä. Kirjanpitolain 1 luvun 4 c §:ssä tarkoitetut yritykset ovat Suomen mittakaavassa suuria yrityksiä, joiden yritystoimintaan voi liittyä merkittäviä rajat ylittäviä ihmisoikeus- ja muita riskejä ja vaikutuksia erityisesti kehittyvissä maissa.  

Muita kuin taloudellisia tietoja koskeva raportointivelvoite on joustava sillä tavoin, että raportoinnin laajuus ja yksityiskohtaisuus riippuu yrityksen asianmukaisesti arvioimista potentiaalisista ihmisoikeus- ja muista vaikutuksista, joten velvoitteesta ei voi katsoa aiheutuvan kohtuutonta taakkaa yli 250 henkeä työllistäville suurille yrityksille. Direktiivistä johtuvat raportointivelvoitteet eivät siten aiheuta niille yrityksille turhaa hallinnollista taakkaa, jotka ovat asianmukaisesti arvioineet ja perustelleet raportissa, ettei niillä ole merkittäviä ihmisoikeusvaikutuksia.  

Alihankkijat ja tavarantoimittajat

Suuret yhtiöt tulee Suomessa lisäksi velvoittaa kertomaan riskiarvioinnin kautta tunnistamansa yritystoiminnan vaikutusten kannalta olennaiset tavarantoimittajat ja alihankkijat. Tälläkin hetkellä jotkin suuret suomalaisyritykset ilmoittavat keskeiset alihankkijansa ja tavarantoimittajansa vapaaehtoisesti. Globaalissa hankintaketjussa toimivien yhtiöiden alihankkijoita ja muita keskeisiä arvoketjuun kuuluvia toimijoita koskevat tiedot voivat olla tarpeellisia arvoketjuun liittyvien kielteisten ihmisoikeusvaikutusten tunnistamiseksi ja vastuun kohdentamiseksi ja arvioimiseksi arvoketjun toimijoiden välillä. Lisäksi tämän avulla viranomaiset kykenevät esimerkiksi tehokkaammin jäljittämään ne tuotantopaikat, joista peräisin olevissa tuotteissa on havaittu tuoteturvallisuusriskejä. Tietojen avulla myös kuluttajat voivat tietää, millaisissa olosuhteissa hyödykkeet on tuotettu, ja tehdä jatkossa vastuullisempia hyödykevalintoja. Lakiesitykseen tulisikin lisätä velvoite raportoida yritystoiminnan vaikutusten kannalta keskeisimmät tavarantoimittajat ja alihankkijat. 

Tietojen ilmoittamatta jättäminen

Hallituksen esityksen mukaan kirjanpitovelvollisen ei tarvitse poikkeustapauksissa ilmoittaa tietoja, jos kirjanpitovelvollisen perustellun käsityksen mukaan tietojen julkistaminen aiheuttaisi vakavaa haittaa kirjanpitovelvollisen kaupalliselle asemalle. Edellytyksenä on kuitenkin, että tietojen poisjättäminen ei estä kirjanpitovelvollisen toiminnan kehityksen ja tuloksen sekä taloudellisen aseman vaikutusten oikeaa ja tasapuolista ymmärtämistä.  

Laki ei saa antaa yrityksille vapaita käsiä olla antamatta niille kiusallisia tietoja ilman perusteluvaatimusta. Kaupallisen aseman vaarantuminen ei ole riittävä peruste rajoittaa esimerkiksi yritysten vastuuta kunnioittaa ihmisoikeuksia ja tähän sisältyviä riittävän huolellisuuden prosesseja raportointivaatimuksineen. Yrityksiä tulisikin velvoittaa antamaan selkeä ja perusteltu syy tietojen antamatta jättämiselle.