Ehdotuksen tausta ja lähtökohdat
Ehdotuksen taustalla on maakaasumarkkinoiden 1.1.2020 tapahtunut avaaminen kilpailulle. EU:n maakaasun sisämarkkinoita koskeva lainsäädäntö (maakaasun sisämarkkinadirektiivi 2009/73/EY sekä maakaasuverkkoasetus (EY) N:o 715/2009 sekä siihen perustuva delegoitu lainsäädäntö) edellyttää maakaasumarkkinoiden perustuvan kilpailtuihin maakaasuntoimituksiin. Uusi maakaasumarkkinalaki 587/2017 sisältää markkinoiden avaamiseen liittyvät perussäännökset.
Nyt tarkastelun kohteena olevassa esityksessä on kyse täydentävistä säännöksistä, jotka koskevat kaasun vähittäismarkkinoiden keskitettyä tiedonvaihtoa ja markkinaprosesseja. Esitetty sääntelymalli perustuu aiempaan, sähkömarkkinoita koskevaan, vuonna 2018 hyväksyttyyn ns. sähködatahubia koskevaan lainsäädäntöön. Talousvaliokunta on käsitellyt asiaa mietinnössään TaVM 21/2018 vp — HE 144/2018 vp. Sähkömarkkinoita koskevaan sääntelyyn verrattuna nyt esitetty kaasumarkkinoiden keskitetty tiedonvaihtojärjestelmä on kuitenkin suppeampi sekä toiminnallisuuksiltaan että merkitykseltään: loppukäyttäjillä ei ole asiakasportaalia datahubiin ja kaasun käyttäjiä on murto-osa sähkömarkkinoihin verrattuna. Säännöksiä on sen vuoksi karsittu sähkömarkkinalakiin verrattuna.
Talousvaliokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä seuraavassa esitetyin perustusteluin ja täsmentävin muutoksin.
Maakaasun toimitusten selvitysjärjestelmä
Maakaasutoimitusten selvitys muodostaa yhtenäisen järjestelmän, jossa eri osapuolien — tuottajien, toimittajien, verkonhaltijoiden ja loppukäyttäjien — tulee toimia määrämuotoisten menettelytapojen mukaisesti, jotta markkinat voisivat toimia kilpailuun perustuvien toimitusten pohjalta.
Maakaasun vähittäismarkkinoiden keskeisiä toimijoita ovat jakeluverkonhaltijat, vähittäismyyjät ja loppukäyttäjät. Jakeluverkonhaltija vastaa maakaasun siirtämisestä jakeluverkossaan eli maakaasun jakelusta ja kulutuksen mittauksesta. Vähittäismyyjä huolehtii maakaasun hankinnasta jakeluverkkoihin liittyneille loppukäyttäjille. Vähittäismyyjän loppukäyttäjälle toimittama kaasu koostuu käytännössä useiden erilaisten maakaasutuotteiden yhdistelmästä, jonka myyjä on hankkinut eri markkinoilta. Jotta vähittäismyyjä pystyy laskuttamaan asiakkaaltaan oikean määrän ja hankkimaan itse vastaavan määrän maakaasua, jakeluverkonhaltijan tulee toimittaa vähittäismyyjälle asiakkaan kulutustiedot. Verkonhaltijan tulee asettaa kulutustiedot samanaikaisesti asiakkaan saataville.
Maakaasumarkkinalain 29 §:n mukaan järjestelmävastaava siirtoverkonhaltija vastaa maakaasujärjestelmän teknisestä toimivuudesta ja käyttövarmuudesta sekä huolehtii maakaasujärjestelmän tasevastuuseen kuuluvista tehtävistä, maakaasujärjestelmän taseselvityksestä ja maakaasukaupan kauppapaikan ylläpitämiseen ja keskitettyyn tiedonvaihtoon liittyvistä tehtävistä (järjestelmävastuu). Nyt käsiteltävän ehdotuksen 32 a §:n mukaisesti järjestelmävastaava siirtoverkonhaltija vastaa maakaasujärjestelmässä jakeluverkoissa käytävän maakaasukaupan markkinaprosessien edellyttämän tiedonvaihdon ja -hallinnan keskitetystä järjestämisestä ja taseselvityksestä jakeluverkoissa (maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palvelut).
Esitetyn mallin mukaan järjestelmävastaavana siirtoverkonhaltijana toimisi Gasgrid Finland Oy, joka vastaisi keskitetyn tiedonvaihdon yksiköstä. Talousvaliokunta yhtyy arvioon siitä, että tiedonvaihdon ja -hallinnan keskitetty järjestäminen ja taseselvitys soveltuvat hyvin järjestelmävastaavan siirtoverkon haltijan tehtäviin.
Suomen maakaasun vähittäismarkkina on kokonaisuudessaan pieni: ehdotettu jakeluverkonhaltijoiden ja vähittäismyyjien tiedonvaihto ulottuisi vajaaseen 7 000 käyttöpaikkaan. Vähittäismarkkinoilla toimii tällä hetkellä noin 24 jakeluverkonhaltijaa ja vähittäismyyjää. Talousvaliokunta pitää perusteltuna hallituksen esityksen mukaista järjestämistapaa: keskitetty taseselvitys ja tiedonvaihtomalli on kustannustehokkain tapa huolehtia markkinaprosessien järjestämisestä. Keskitetty tiedonvaihtomalli parantaa myös kuluttajien mahdollisuuksia kilpailuttaa kaasun toimittajia, ja sillä on arvioitu saavutettavan hajautettua mallia parempi tietoturvan taso. Keskitetyn tietojenvaihdon toteuttamisessa on toisaalta tärkeää varmistaa, ettei valittu malli mahdollista sellaista keskenään kilpailevien yritysten tietojenvaihtoa, joka mahdollistaisi kilpailukäyttäytymisen yhdenmukaistamisen.
Kilpailun, toimivien markkinoiden ja ympäristötavoitteiden näkökulmasta on lisäksi tärkeää, että järjestelmä on avoin ja mahdollistaa myös muiden kaasutuotteiden kuin maakaasun, erityisesti biokaasun sisällyttämisen järjestelmään. Nyt ehdotettu keskitetty tietojenvaihto koskee vain verkon yhteydessä olevia laitoksia. Talousvaliokunta pitää tärkeänä kehittää jatkossa myös esimerkiksi off-grid-biokaasun alkuperätakuujärjestelmää. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös tarpeeseen varmistaa tulevissa lainsäädäntöuudistuksissa järjestelmän yhteensopivuus EU-tason sääntelyn kehityksen, erityisesti uusiutuvan energian direktiivin (RED II) kanssa.
Ehdotetun maakaasumarkkinalain 33 §:n mukaan maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon palveluista perittävillä maksuilla voitaisiin kattaa järjestelmävastaavalle siirtoverkonhaltijalle tehtävän hoitamisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset ja kohtuullinen voitto. Säännös vastaa sähkökaupan vastaavien järjestelmäpalvelujen hinnoittelusta annettuja säännöksiä. Sääntelyn taustalla on EU:n valtiontukisääntely ja siihen liittyvä EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö, ja talousvaliokunta pitää perusteltuna noudattaa tässä yhteydessä vakiintunutta sääntelykäytäntöä. Talousvaliokunta pitää tärkeänä seurata järjestelmän kustannustason kehitystä ja varmistaa tiedonvaihdon kustannusten kohtuullisuus. Energiavirastolla olisi lisäksi toimivalta vahvistaa palvelujen ehdot ja hinnoittelumenetelmät ennen niiden käyttöönottoa.
Vaikka olisi toivottavaa, että myös kuluttajilla olisi suora pääsy keskitetyn tiedonvaihdon palveluihin, tätä ei tässä vaiheessa ole markkinoiden pienen koon ja järjestelmän kustannustehokkuuden vuoksi pidetty tarkoituksenmukaisena. Etäluettavan kulutusmittauksen piirissä olevien käyttöpaikkojen lukumäärää tulee jatkossa pyrkiä kasvattamaan, mutta etäluettavien kaasumittareiden asentaminen kotitalouskohtaisesti olisi tässä vaiheessa kallis ratkaisu: Suomessa on vain noin 23 200 maakaasua käyttävää asiakasta, ja käytetyn kaasun arvo on vähäinen suhteessa kaasumittarien asennus- ja hankintakustannuksiin, jotka ovat olennaisesti sähkömittareiden kustannuksia suuremmat. Talousvaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että nyt käyttöön otettavan järjestelmän merkitystä kuluttajanäkökulmasta vähentää olennaisesti se, että suurin osa maakaasua käyttävistä kotitalousasiakkaista on kaasun käyttöpaikkakohtaisen mittauksen ulkopuolella.
Tietosuojaa koskeva sääntely
Nyt tarkastelun kohteena olevassa esityksessä on kyse maakaasun vähittäismarkkinoiden markkinaprosesseissa käsiteltävistä tiedoista. Myös talousvaliokunnan arvioinnin keskiössä ovat nimenomaan ehdotuksen tietosuojaan ja henkilötietojen käsittelyyn liittyvät säännökset.
Markkinaprosesseissa käsiteltävä tieto voi olla luonteeltaan yritysten liikesalaisuutena pidettävää tietoa, yhteiskunnan turvallisuuteen liittyvää salassa pidettävää tietoa, henkilötietoa tai tietoa, joka ei kuulu edellä mainittuihin luokkiin. Yksityishenkilöiden kaasunkulutusta koskevan mittaustiedon katsotaan olevan henkilötietoa, ja sen käsittelyn on tapahduttava EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen määrittämän sääntelykehyksen mukaisesti. Toisaalta kaikki markkinaprosessissa käsiteltävä tieto ei ole henkilötietoa. Esityksessä ei kuitenkaan ole pidetty mielekkäänä luoda eri tyyppisten tietojen käsittelyä varten eri menettelyitä ja järjestelmiä, vaan kaikkea tietoa käsiteltäisiin yhtenäisesti, niin että se täyttäisi henkilötietojen käsittelylle asetetut vaatimukset.
Nyt käsiteltävän esityksen keskeinen kysymys on ehdotetun sääntelyn ja EU:n tietosuoja-asetuksen säännösten suhde. Tiedon käsittely tapahtuisi tietosuoja-asetuksen mukaisesti ottaen kuitenkin huomioon ehdotetut kansalliset mukautukset. Vaikka yleinen tietosuoja-asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta, sen lisäksi tarvitaan tarkentavia kansallisia säännöksiä, koska asetus ei yksinään muodosta riittävää sääntelykehystä maakaasumarkkinoiden markkinaprosessien järjestämiseksi. Kansallinen sääntely on toteutettava asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa.
Henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuus edellyttää, että käsittelyllä on yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen oikeusperuste. Keskeiset säännökset oikeusperusteista on annettu asetuksen 6 artiklassa. Tietosuoja-asetusta täydentävä kansallinen lainsäädäntö on mahdollista, kun henkilötietojen käsittely perustuu asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c tai e alakohtiin, eli silloin kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai kun käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.
Talousvaliokunta pitää perusteltuna esityksen lähtökohtaa siitä, että maakaasumarkkinalaissa säädetyt tehtävät ja velvoitteet, joita yrityksille annetaan osana maakaasuntoimitusten selvitystä, muodostavat tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen lakisääteisen velvoitteen, joka on oikeusperuste tietojen käsittelylle. Tämä ei toisaalta sulje pois sitä, etteikö osalla yrityksistä voisi olla tiedon käsittelylle myös muita perusteita, kuten suostumus tai asiakassopimus.
Edellä todettu mahdollistaa sen, että maakaasumarkkinalaissa voidaan säätää tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdissa tarkoitetuista mukautuksista. Mukautuksilla ei ole toisaalta tarkoitus sulkea laissa tarkoitettua henkilötietoa myöskään yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen ulkopuolelle, vaan tietosuoja-asetusta sovellettaisiin kaikilta muilta osin kuin mukautusten osalta.
Talousvaliokunta pitää perusteltuna arviota siitä, että nyt esitetyssä sääntelyssä on kyse nimenomaan tietosuoja-asetuksen mahdollistamista mukautuksista tietosuoja-asetuksen sääntelyyn ja että hallituksen esitykseen sisältyvät ehdotukset on tältä osin toteutettu asetuksen salliman sääntelyliikkumavaran puitteissa. Sääntelyn lähtökohtana tulee yleisesti olla se, että tietosuoja-asetuksella sellaisenaan saavutetaan riittävä tietosuojan taso ja erityislainsäädännön käyttöön tietosuojan sääntelyssä suhtaudutaan pidättyvästi. Nyt ehdotetun sääntelyn tarvetta on kuitenkin arvioitu laajasti hallituksen esityksen perusteluissa, ja sääntelylle on talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan selkeät perusteet. Asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä on kuitenkin ilmennyt tarvetta täsmentää esitettyä sääntelyä tietyiltä osin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyllä tavalla.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on lisäksi noussut esille kysymys siitä, tulisiko hallituksen esitykseen sisältyä tietosuoja-asetuksen 35 artiklassa tarkoitettu tietosuojaa koskeva vaikutusten arviointi. Vaikka tietosuoja-asetuksen 35 artiklan 10 kohta mahdollistaa tällaisen arvioinnin toteuttamisen osana lainsäädäntöprosessia, asetuksen lähtökohtana on ensisijaisesti rekisterinpitäjän toteuttama vaikutustenarviointi. Tämä on ollut myös nyt esitetyn sääntelyratkaisun tarkoituksena. Talousvaliokunta korostaa, että järjestelmävastaavan siirtoverkonhaltijan tulee tehdä tietosuoja-asetuksen edellyttämä vaikutustenarviointi maakaasukaupan keskitetyn tiedonvaihdon järjestelmästä.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on kiinnitetty lisäksi huomiota erityisesti esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 34 a, 32 a ja 32 b §:n suhteeseen yleisen tietosuoja-asetuksen 25 ja 32 artikloiden tietoturvallisuutta koskeviin velvoitteisiin. On arvioitu, että tietosuoja-asetukseen ei näiltä osin sisälly kansallista liikkumavaraa. Talousvaliokunta pitää kuitenkin selvitettynä, että ehdotetuilla 34 a, 32 a ja 32 b §:llä ei ole tarkoitus luoda sellaista kansallista säätelyä, jolla mukautettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 25 ja 32 artikloiden sääntelyä.
Talousvaliokunta katsoo, että ehdotetussa 34 a §:ssä on kyse siirtoverkonhaltijan riskien hallinnassa huomioon otettavista käyttämiinsä viestintäverkkoihin ja tietojärjestelmiin liittyvästä riskienhallinnasta. Tässä olisi otettava huomioon mm. järjestelmien turvallisuus sekä tietoturvauhkien ja häiriöiden käsittely. Kyse on siten osin erityyppisestä, laajemmin järjestelmien riskinhallintaan liittyvästä säännöksestä kuin tietosuoja-asetuksen 25 ja 32 artiklassa. Talousvaliokunta korostaa, että sovellettaessa 34 a §:ää on henkilötietojen käsittelyn osalta noudatettava tietosuoja-asetuksen sääntelyä. Ehdotettujen 32 a ja 32 b §:n osalta talousvaliokunta korostaa, että pykälissä viitatulla tietoturvan asianmukaisella tasolla henkilötietojen käsittelyssä ei ole tarkoitettu poiketa yleisen tietosuoja-asetuksen määrittelemästä tasosta.