Perustelut
Tarkastusvaliokunta on mietinnössään (TrVM 10/2010 vp — K 21/2010 vp)
helmikuulta 2011 käsitellyt mm. kehysmenettelyä finanssipolitiikan
välineenä, kehysmenettelyä eduskunnan
finanssivallan ja säädösvallan näkökulmasta,
kehysmenettelyn avoimuutta ja tietoperustaa, talousarvion ulkopuolista
valtiontaloutta, liikenneinvestointeja, verotukia ja kehysten
joustavuutta. Käsittelyn pohjana oli Valtiontalouden tarkastusviraston
222-sivuinen erilliskertomus eduskunnalle: Valtiontalouden kehysmenettelyn
vaikuttavuus finanssipolitiikan hallintavälineenä.
Erilliskertomus oli OECD:n suositusten mukainen koko vaalikauden
kattava finanssipolitiikan ulkoisen arvioinnin raportti ja sarjassaan
ensimmäinen.
Tarkastusvaliokunta totesi kertomuksen perusteella, että "Suomessa
kehysmenettelyn noudattaminen ja tuloksellisuuden seuranta sekä arviointi
on ollut aiemmin lähes pelkästään
sen valmistelusta vastaavan tahon eli valtiovarainministeriön
vastuulla. Julkinen keskustelu finanssipolitiikan sääntöjen
noudattamisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta korostaa Kansainvälisen
valuuttarahaston IMF:n ja OECD:n mielestä ulkoisen arvioinnin
ja yleensäkin avoimuuden merkitystä. Kehysmenettelyyn
liittyy muiden ohjausjärjestelmien tavoin riski epäonnistua ohjaustehtävässä.
Koska kehysmenettely omaa suuren valtiontaloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen,
on tarkastusvaliokunnan mielestä tärkeää,
että kehysmenettelyn toimivuutta arvioidaan ulkoisen
tarkastajan toimesta säännöllisesti."
Eduskunnalla on perustuslaillinen oikeus saada finanssipoliittisen
päätöksenteon vaihtoehtoja ja perusteita
koskevat oikeat ja riittävät tiedot. Finanssipoliittisen
päätöksenteon tietoperusta ja valmistelu
sekä finanssipolitiikan tuloksellisuus ja yhteiskunnalliset
vaikutukset kuuluvat myös eduskunnan toteuttamaan valtiontalouden
valvontaan. Avoimuus ja läpinäkyvyys liittyvät
myös eduskunnan finanssivallan turvaamiseen. Eduskunnan
finanssivaltaan kuuluu myös valta valvoa ja arvioida julkisen
talouden hoitoa ja sen onnistuneisuutta.
Tarkastusvaliokunta haluaa painottaa edellisen vaalikauden lopussa
valmistuneen, valtiontalouden kehysmenettelyn toimivuutta monesta eri
näkökulmasta koskeneen mietinnön ja tarkastuskertomuksen
ajankohtaisuutta ja hyödyllisyyttä. Eduskunta
hyväksyi 1.3.2011 mietintöön sisältyneen
7-kohtaisen kannanoton:
1. Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimiin valtiontalouden kehysten tietoperustan, avoimuuden
ja läpinäkyvyyden selkeyttämiseksi ja
parantamiseksi. Kehysten tietoperustan on annettava eduskunnalle
nykyistä paremmat edellytykset kehyksiä koskevalle
päätöksenteolle ja kehysten noudattamista
ja tavoitteiden toteutumista koskevalle seurannalle.
2. Eduskunta edellyttää, että hallitus
arvioi jokaisen rahaston osalta erikseen, ovatko perustuslain 87 §:ssä tarkoitetut
välttämättömät perusteet
edelleen olemassa järjestää toiminta
ja rahoitus rahastomuodossa talousarvion ulkopuolella.
3. Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin kehysmenettelyn rakenteen muuttamiseksi siten,
että otetaan käyttöön mekanismi,
joka mahdollistaa kannattavien ja itsensä takaisin maksavien
liikenneinvestointien tekemisen ja välitarkastelun.
4. Eduskunta edellyttää, että hallitus
selvittää, pitäisikö verotuet
sisällyttää kehysmenettelyyn. Esimerkiksi
verotukien kokonaismäärästä päättäminen
on perusteltua osana finanssipolitiikan sääntöjä.
5. Eduskunta edellyttää kuntatalouden kestävyyden
turvaamiseksi, että hallitus sisällyttää valtiontalouden
kehyksiin pitävän rajoitteen sille, kuinka paljon
valtio voi kehyskauden aikana osoittaa lainsäädäntö-
ja muilla toimilla menoja kuntasektorille.
6. Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin kehysmenettelyn joustavuuden lisäämiseksi
siten, että määrärahoja voidaan kohdentaa
nykyistä paremmin hallinnonalojen sisällä ja
niiden välillä.
7. Eduskunta edellyttää hallituksen raportoivan
kannanoton kohdissa 1—6 edellytettyjen toimenpiteiden toteutumisesta
vuodelta 2011 annettavassa tilinpäätöskertomuksessa.
Edellä todetun lisäksi tarkastusvaliokunta kiinnittää valtiovarainvaliokunnan
huomiota investointihankkeiden rahoittamiseen valtionyhtiöistä.
Valtionyhtiöitä on käytetty muun muassa
investointihankkeiden rahoittamiseen silloin, kun budjettikehyksistä ei
ole voitu osoittaa investointihankkeelle tarvittavaa rahoitusta.
Näin meneteltiin Oulu—Seinäjoki-radan
peruskorjaushankkeen rahoituksessa, kun VR maksoi yhteensä 56,2
milj. euroa rakentamishankkeen menoista, vaikka rautatienpitäjänä on
valtio. Lisäksi VR rahoitti kolmea muuta ratahanketta (Kotolahti,
Vaaran ratapiha, Tampere—Orivesi) 23,8 milj. eurolla. Kehysmenettelyn
sitovuuden ja avoimuuden näkökulmasta on perusteltua,
että valtion talousarviotalouden vastuulla olevat tehtävät
rahoitetaan talousarvioon tuloutettavan voitonjaon kautta eikä yhtiön
omana menona. Käytetty menettely heikentää valiokunnan
mielestä valtion ja yhtiöiden välisten
taloudellisten suhteiden avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ja
on myös kirjanpidollisesti ongelmallinen. Valiokunnan mielestä on
myös vaarana, että liiketaloudellisesti
toimivan yhtiön kilpailukyky ja sen edellytykset investoida
heikkenevät ja samalla riski joutua liiketaloudellisiin
vaikeuksiin kasvaa harjoitetun menettelyn seurauksena.
Tarkastusvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa nousi esiin myös
se, kuinka merkittäviä ovat liikenneinvestointien
lyhytjänteisestä ja poukkoilevasta päätöksenteosta
veronmaksajille koituvat lisäkustannukset. Hankkeiden rahoituksen
ja toteutuksen paloittelu useaan vaiheeseen ylläpitää epävarmuutta
ja hankaloittaa töiden suunnittelua, kilpailutusta ja toteutusta.
Liikenneviraston esittämän arvion mukaan Seinäjoki—Oulu-ratahankkeessa
olisi saavutettu noin 200 milj. euron yhteiskuntataloudelliset säästöt, jos
hanke olisi toteutettu tehokkaasti. Seinäjoki—Oulu-ratahankkeen
kustannusarvio on 860 milj. euroa. Tarkastusvaliokunta on jo aiemmin toistuvasti
kiinnittänyt huomiota liikenneinvestointien rahoituksen
jatkuviin ongelmiin (mm. TrVM 1/2008 vp — K 6/2008 vp, K 10/2008
vp, TrVL 3/2010 vp — VNS 2/2010 vp)
ja painottaa pitkäjänteisen päätöksenteon
tärkeyttä liikenneinvestoinneissa.