Perustelut

Tulevaisuusvaliokunta arvostaa sitä, että tulevaisuuspoliittinen vuorovaikutusjärjestelmä eduskunnan ja hallituksen välillä on toiminut hyvin tulevaisuusvaliokunnan 10 toimintavuoden aikana. Hallitus on vaalikauden aikana valmistellut vähintään yhden tulevaisuusselonteon, johon eduskunta on vastannut mietinnöllään. Tulevaisuusvaliokunta arvostaa edelleen sitä, että hallitus on ottanut huomioon valiokunnan toivomukset selonteon aiheen valinnassa. Valiokunta pitää tärkeänä, että aktiivinen yhdeydenpito toimii ja jatkuu tulevaisuuspoliittisessa dialogissa. Myös hallituksen ja tulevaisuusvaliokunnan joka toinen vuosi järjestämät yhteiset alueelliset tulevaisuusfoorumit eri paikkakunnilla ovat selkeyttäneet ja syventäneet hallituksen ja tulevaisuusvaliokunnan vuoropuhelua.

Hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2002 voidaan todeta, että eduskunnan lausumien edellyttämissä toimenpiteissä on edistytty. Valiokunta keskittyy tässä lausunnossaan lausumaan, joka koskee työn ja arjen yhteensovittamista, ja toteaa muiden lausumien osalta, että niiden sisällyttämistä tuleviin toimenpidekertomuksiin ei voi enää pitää tarkoituksenmukaisena.

Työn ja arjen yhteensovittaminen

Eduskunta edellyttää, että sosiaaliturvajärjestelyillä ja työeläkelakiin tehtävillä muutoksilla tuetaan joustavampia työn ja arjen yhteensovittamismuotoja (K 4/2003 vp, s. 265—266).

Tulevaisuusvaliokunta on aikaisemmissa lausunnoissaan toistuvasti korostanut työn ja arjen yhteensovittamisen tärkeyttä. Menestyksellinen työn, vapaa-ajan ja perhe-elämän yhteensovittaminen vaatii yhteistyötä, johon osallistuvat niin työnantajat, työmarkkinajärjestöt kuin yhteiskunnalliset päätöksentekijät. Tulevaisuusvaliokunta kiinnittää tässä lausunnossaan huomiota työhön ja opiskeluun, työhön ja perheenperustamiseen, arkeen ja uraan sekä työhön ja työssä jaksamiseen liittyviin asioihin. Työelämän ja elämän vaiheet asettavat eri vaiheissa erilaisia yhteensovittamisen tarpeita.

Suomen rakenne- ja väestöpoliittiset muutokset ovat johtaneet vaatimuksiin nuorten aikaisemmasta valmistumisesta työelämään ja perheen perustamiseen nykyistä keskimäärin aikaisemmin. Opiskelijoiden ja työmarkkinoiden suhde on kaksitahoinen. Opiskelijat ovat tulevaisuuden työvoima, samalla kun yhä useampi opiskelija työskentelee puoli- tai kokopäiväisesti opiskeluaikana. Lyhennetyt opiskeluajat, elannon hankkiminen ja perheen perustaminen yhtä aikaa on mahdoton yhtälö. Työ opiskelujen ohella on monelle opiskelijalle elinehto ja voi samalla antaa myös valmiudet tulevalle työuralle. Opiskeluajat ovat 1990-luvulla lyhentyneet keskimäärin puolella vuodella, mutta yhä useampi aloittaa opiskelunsa yhä myöhemmin. Eri hyvinvointitutkimukset osoittavat nuorten uupumistapausten ja mielenterveysongelmien kasvua. Erään tutkimuksen mukaan jopa joka neljäs yliopisto-opiskelija kärsii mielenterveysongelmista.

Suomalaiset menevät myöhään naimisiin. Suomen syntyvyysluvut ovat eurooppalaisessa mittakaavassa korkeat, mutta maahan syntyy silti liian vähän lapsia. Tähän on perhepoliittisesti tunnetusti vaikea vaikuttaa. Esteitä lasten hankkimiselle ovat pitkät opiskeluajat, opiskelun aloituksen lykkääntyminen, epävarmuus työpaikan pysyvyydestä ja erityisesti määräaikaiset työsuhteet, jotka varsinkin julkisen sektorin naisvaltaisissa ammateissa koetaan ongelmaksi. Koska yhä suurempi osuus nuorisosta on opiskelijoita, olisi tukipolitiikalla ja mielipideilmaston muutoksilla luotava paremmat edellytykset lasten hankintaan nykyistä varhaisemmin, esimerkiksi osittain opiskeluaikana.

Hallituksen tavoite nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin 15—64-vuotiaista on perusteltua, mutta vaikea saavuttaa. Perheen ja työelämän paremman yhteensovittamisen tulisi lähteä lapsen ja perheen tarpeista. Työelämään tarvitaan eri keinoin enemmän joustoa lapsen ja perheen ehdoilla. Vanhemmuus olisi nähtävä voimavarana myös työelämän kannalta. Työelämän suoritus- ja tehokkuusvaatimukset kasvavat edelleen, millä on suuria vaikutuksia työn ja perheen yhteensovittamiselle ja työssä jaksamiselle. Ongelmia ovat mm. lisääntyvät ylityöt, määräaikaiset työsuhteet ja joustamattomuus eri perhevapaiden käytössä.

Naisvaltaiset alat kantavat liian suuren osan perhevapaan kustannuksista. Esimerkiksi tyypillisessä apteekissa työskentelee 10 naistyöntekijää, joista puolet saattaa olla äitiyslomalla. Naisvaltaisilta palvelualoilta siirtyy perinteisille miesvaltaisille teollisuuden aloille tukea nykyisessä perhekustannusmallissa.

Työelämä ja muu elämä eivät enää erotu selkeästi toisistaan. Työolobarometrin 2002 mukaan työn ja oman ajan välinen raja joustaa. Työ tunkeutuu yhä vahvemmin vapaa-aikaan. Muun muassa pidentyneet työmatkat ovat lisänneet korvauksetta tehdyn palkkatyön tekoa. Välttämättä tämä ei ole kaikilta osin perusteltua eikä hyväksyttävissä. Tavoitettavuus on uusien teknologioiden myötä kasvanut, ja suuri osa työntekijöistä on tänä päivänä jatkuvasti tavoitettavissa joko matkapuhelimen tai sähköpostin avulla. Harrastuksille ei aktiivielämän vaiheessa jää tarpeeksi aikaa. Yhä useampi työntekijä on tosiasiassa siirtynyt mikroyrittäjäksi ilman työaikaa tai asianmukaista muuta turvaa.

Suomessa on noin 220 000 yritystä. Niistä 93 prosenttia on pieniä yrityksiä, jotka työllistävät alle 10 henkilöä. Pienten yritysten työllistämisosuus yksityisen sektorin henkilöstöstä on jatkuvasti kasvanut siten, että alle 10 henkilön yritykset työllistävät tällä hetkellä noin 25 prosenttia ja 10—49 henkilön yritykset noin 20 prosenttia.

Pienten yritysten merkitys kansantaloudessamme on erittäin tärkeä. Yrittäjän ja hänen yrityksensä henkilöstön jaksaminen on elintärkeätä. Työolot ovat erään tutkimuksen mukaan muuttuneet henkisesti rasittavammiksi ja työ on muuttunut kiireisemmäksi. Taloudelliset riskit ovat lisääntyneet. Noin 40 prosenttia työntekijöistä on sitä mieltä, että työn henkinen rasittavuus on lisääntynyt viime vuosina, ja lähes 50 prosenttia on sitä mieltä, että kiireellinen työtahti on lisääntynyt. Epätyypillisiä työsuhteita on noin kaksi kertaa enemmän pienissä työpaikoissa kuin suurissa. Pienissä työpaikoissa jatkuva osa-aikatyö ja määräaikainen osa-aikatyö ovat suhteellisesti yleisempiä kuin suurissa työpaikoissa. Toisaalta on tunnustettava tosiasia, että pienyritysten talouden rakenne on usein sellainen, etteivät ne voi joustaa ns. taloudellisin puskurein yhtä hyvin kuin isot yritykset; joustavuus haetaankin useimmiten yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä palkan laskemisesta ja työpanoksen lisäämisestä.

Erityisesti pienten lasten isien ylityöt ovat kasvaneet huolestuttavan paljon. Uudistettua isyyslomaa ei ole käytetty odotusten mukaisesti.

Haaste on myös köyhyys- ja syrjäytymisuhan alaisten lapsiperheiden tukeminen. Syrjäytyminen ja työssä jaksaminen on kaikkien ikä- ja ammattiryhmien ongelma.

Ongelmaksi ovat myös nousemassa hoitovelvollisuudet, ei vain lasten kanssa, vaan myös sairastavien ja vanhenevien läheisten kanssa. Kotitalousvähennyksen ulottaminen toisella paikkakunnalla asuvien omaisten hoitoon on koettu tarpeelliseksi.

Edellä on oletettu asiantuntijakuulemisen ja yleisen keskustelun perusteella, että suomalaisessa perheessä erityisesti lapset ja nuoret voivat pahoin tai ainakin tulevasta pahoinvoinnista on selviä merkkejä. Toisaalta useat tutkimukset ovat antaneet asiasta lähes päinvastaisen kuvan: suomalainen perhe voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan. Tilastollisesti ainakin taloudellisesti suomalaisilla on mennyt lähes 10 vuotta erittäin hyvin. Jyväskylän yliopiston seurantatutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista elää tasapainoista elämää. Perhe, työ ja terveys ovat tärkeitä arvoja ja onnellisuuden lähteitä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan 96 prosenttia suomalaisista pitää perhe-elämää tärkeänä. Mistä ristiriitaisessa tilanteessa on lopulta kysymys? Heikoista signaaleista vai ongelmien kasautumisesta? Tulevaisuusvaliokunnan suunnitelmissa on tällä toimikaudella selvittää ristiriidan syitä ja perusteita sekä pohtia, miten niihin voidaan politiikan ja tulevaisuustyön avulla vaikuttaa.

Etätyön kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä käytetty. Etätyön katsotaan periaatteessa lisäävän työhön käytettyä aikaa, nostavan työn tuottavuutta ja lisäävän perheiden tyytyväisyyttä. Se mahdollistaa myös työnteon pienten lasten ollessa kotona. Käytännössä kuitenkin malli sisältää ongelmia. Varsin usein etätyö ja "kotiin kannettu työ" sekoittuvat.

Työn ja perheen yhteensovittamisessa on rahan lisäksi kysymys myös ajatusmalleista. Esimerkiksi tulisi ennakkoluulottomasti miettiä, missä määrin "itsepalveluyhteiskunta" on asenne- ja tottumiskysymys niille, joilla olisi varaa ostaa palveluja? Miksi auton pesettäminen ostopalveluna koetaan luonnolliseksi, mutta paidan tai lattian pesettämistä ei? Toisaalta kaikilla perheillä, kuten yksinhuoltajilla ja pientä palkkaa saavilla, ei ole varaa ostaa palveluja.

Hallitusohjelmassa tehdyt kirjaukset epätyypillisistä työsuhteista, perhevapaiden kehittämisestä ja vuorotteluvapaan jatkamisesta ovat oikeanlaisia, mutta riittämättömiä ajatellen suomalaisen yhteiskunnan kehitystä pidemmällä aikavälillä.