Perussuomalaisten valiokuntaryhmä kannattaa tavoitetta perusteettomien, pelkästään sukupuolesta johtuvien palkkaerojen poistamisesta. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä huomauttaa, että palkkaeroja pitää kuitenkin vertailla siten, että vertailtavissa palkoissa huomioidaan kaikki palkan muodostukseen liittyvät tekijät eikä oleteta, että laskemalla yhteen naispuolisten ja miespuolisten työntekijöiden kokonaispalkkasumma huomioimatta mitään muita tekijöitä kuin työntekijän sukupuoli ja vertailemalla niitä saadaan jonkinlaisia todisteita sukupuolisyrjinnästä. Esitetty direktiivi sisältää lukuisia perusteettomia oletuksia eikä siten niinkään edistä esitettyä tavoitetta sukupuolten välisten perusteettomien palkkaerojen poistamisesta vaan pikemminkin kaikkien palkkojen tasapäistämistä ja toteutuessaan haittaa merkittävästi työntekijän mahdollisuutta saada keskimääräistä paremman henkilökohtaisen työsuoritteen perusteella parempaa palkkaa. Suomen ei siis tulisi hyväksyä direktiiviä tässä muodossa ilman perustavanlaatuisia muutoksia.
Perussuomalaisten valiokuntaryhmä huomauttaa, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n asiantuntijalausunnossa perustellun mukaisesti samapalkkaisuus ja palkkasyrjintä ovat eri asioita kuin naisten ja miesten keskiansioihin perustuva palkkaero eli niin sanottu ”naisen euro”, jossa ainoaksi selittäväksi tekijäksi yksilöiden välisille palkkaeroille on oletettu sukupuoli. Työntekijän palkan muodostumiseen vaikuttaa useita eri tekijöitä, kuten koulutus, ala, työnantaja, ammattien vaativuusryhmät, tehdyt työtunnit ja työkokemus. Kun nämä tekijät huomioidaan, Suomessa niin sanottu selittämätön palkkaero on Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin noin pari prosenttia. Tämä selittämätön palkkaero ei Tilastokeskuksen mukaan tarkoita kuitenkaan syrjivää palkkaeroa vaan sitä, että tilastoaineistot eivät sisällä kaikkia palkkaan vaikuttavia taustamuuttujia ja siksi osa palkkaerosta jää selittymättä.
Kuten Suomen Yrittäjienkin lausunnossa mainitaan, direktiiviehdotuksen tausta-aineistossa sukupuolten palkkaeroksi EU:ssa kerrotaan noin 14 prosenttia ja sosiaali- ja terveysministeriön lausunnossa kerrotaan sukupuolten palkkaeroksi Suomessa 16,6 prosenttia. Jää epäselväksi, onko tässä huomioitu muita palkkaan vaikuttavia taustamuuttujia ja jos ei ole, miksi palkkaeroa esitetään nimenomaan sukupuolesta johtuvaksi, vaikka sukupuoli tuskin on tärkein henkilön työmarkkinoilla sijoittumista ja palkkatasoa kuvaava ominaisuus, vaan tällainen ominaisuus lienee koulutus. Kyse siis ei ole palkkasyrjinnästä vaan sukupuolten välisestä ansioerosta, johon vaikuttaa keskeisesti työelämän segregaatio, siis miesten ja naisten työllistyminen eri ammatteihin, jota ei tule tarkoituksellisesti ja harhaanjohtavasti pyrkiä sekoittamaan palkkasyrjinnän käsitteeseen. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää tärkeänä, ettei oletuksena käytetä sukupuolisyrjinnän olemassaoloa silloin, kun siitä ei ole olemassa pitävää näyttöä.
Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää Suomen Yrittäjien ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n lausunnosta ilmenevin perustein ongelmallisimpana yksityiskohtana direktiiviehdotuksessa sen 4 artiklaa, jossa määritellään sama ja samanarvoinen työ. Esitetty sääntely, jossa esimerkiksi konserniyhtiön eri yritysten työntekijät voisivat käyttää väitetyn palkkasyrjintäepäilyn yhteydessä vertailukohtana toisen yrityksen työntekijää tai vertailla omaa palkkaansa sellaisten työntekijöiden palkkaan, jotka eivät enää työskentele yrityksessä, puhumattakaan kuvitteellisesta verrokkihenkilöstä, ei ole perusteltu. Samallakin toimialalla eri yritysten välillä voi olla merkittäviä eroja käytännön työnkuvassa, eikä ole perusteltavissa, että esimerkiksi ohjelmistosuunnittelija yhdessä yrityksessä tekee vastaavaa työtä kuin toisessa yrityksessä perehtymättä hänen yksityiskohtaiseen työnkuvaansa. Tämä perehtyminen taas ei ole mahdollista ilman, että yrityksen toiminnasta annetaan yrityksen ulkopuolelle sellaista tietoa, jonka väärinkäyttöriski on suuri. Palkkojen vertailu eri aikoina taas ei ole perusteltua jo siksi, että palkat voivat vaihdella ajallisesti merkittävästi sen mukaan, onko kyse taloudellisesta nousu- vai laskukaudesta, millainen koulutetun työvoiman tarjonta kulloinkin on ja millainen tulospalkkiojärjestelmä yrityksellä on kulloinkin käytössä. Palkkavertailussa ei myöskään tulisi olettaa, että työntekijät tekevät aina kiinteää työtuntimäärää, vaan esimerkiksi ylityöstä aiheutuneiden ja muiden lisien osuus tulee huomioida asianmukaisella tavalla palkkoja vertailtaessa. Vastaavasti samalla nimikkeellä toimivan henkilön todellinen asema eri yrityksissä voi olla organisaatiohierarkiassa hyvinkin erilainen. Esimerkiksi joissakin yrityksissä alimman tason myyjät ilman esimiesvastuuta ovat myyntineuvottelijoita, toisissa myyntipäälliköitä, ja vastaavasti heidän esimiehensä voi olla yrityksestä riippuen esimerkiksi myyntipäällikkö tai myyntijohtaja. Tämä tekee samanarvoisen työn määrittelyn eri yritysten välillä sekä siihen perustuvan palkkatason vertailun vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.
Perussuomalaisten valiokuntaryhmä ei myöskään kannata direktiiviehdotuksen 8 artiklaa, jossa esitetään, että työnantajan olisi raportoitava organisaationsa sukupuolten välisistä palkkaeroista ja julkaistava raportin tiedot suurelta osin vuosittain helposti saatavassa muodossa verkkosivustollaan tai asetettava ne muulla tavoin julkisesti saataville. Kuten Suomen Yrittäjät lausunnossaan toteaa, esitys vaatisi yrityksiä ilmoittamaan kaikkien työntekijöiden naisten ja miesten väliset palkkaerot, vaikka he työskentelisivätkin täysin erilaisissa tehtävissä, joita ei käytännössä voida pitää millään tavoin vertailukelpoisina. Tällaisella tiedolla ei ole mitään tekemistä mahdollisen palkkasyrjinnän kanssa, ja tältä osin ehdotetulla sääntelyllä ei ole vaikutusta kielletyn palkkasyrjinnän vähentämiseen, vaan kyseessä on harhaanjohtava tieto, jonka perusteella pyritään tasapäistämään naisten ja miesten välistä palkkausta todellisista työtehtävistä ja niiden vaativuudesta tai esimerkiksi tehdyistä työtunneista riippumatta. Esitys on tältä osin tarkoitushakuinen ja direktiivin mukaiselle sääntelylle esitetyt tavoitteet huomioiden perusteeton.
Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää tärkeänä, ettei direktiivillä laajenneta Euroopan unionin toimivaltaa sellaisiin asioihin, jotka tähän asti ovat kuuluneet osaksi kansallista lainsäädäntövaltaa, tai aiheuteta merkittävää hallinnollisen taakan lisääntymistä EU-alueen yrityksille, koska tämä johtaisi niiden kilpailukyvyn heikentymiseen EU:n ulkopuolisiin maihin verrattuna. Erityisen ongelmallisia tältä osin ovat palkkaerojen raportointia koskeva 8 artikla, yhteistä palkka-arviointia koskeva 9 artikla sekä oikeussuojakeinoja ja täytäntöönpanoa koskevat 12—23 artiklat.
Perussuomalaisten valiokuntaryhmä huomauttaa lopuksi, että toteutuessaan direktiivin mukainen sääntely vaikeuttaa oleellisesti yksilöiden tuottavuudesta johtuvien erojen huomioimista palkkauksessa, johtaa palkkauksen tasapäistämiseen kyvykkyydestä riippumatta ja erityisesti siihen, etteivät keskimääräistä tuottavammat tai kyvykkäämmät työntekijät sukupuolesta riippumatta tulevaisuudessa saisi työpanostaan vastaavaa palkkaa, koska työnantajat pelkäisivät kykyjen huomioimisen ja ylipäänsä tulospalkkauksen johtavan perusteettomiin syytöksiin sukupuolisyrjinnästä.
Lopuksi
Direktiivin tavoitteissa on paljon hyvää ja kannatettavaa, mutta perussuomalaisten valiokuntaryhmän mielestä samapalkkaisuuden sääntely on kansallinen asia, eikä sitä pitäisi direktiivillä määritellä.