Perustelut
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan isälle oikeutta 54
arkipäivän pituiseen isyysvapaaseen, joka ei ole
siirrettävissä toiselle vanhemmalle. Samalla isälle tarkoitettua
vapaata yksinkertaistetaan ja joustavoitetaan siten, että aiemmat
isyysvapaa ja isäkuukausi yhdistetään
yhdeksi isyysrahakaudeksi ja isyysvapaan voi pitää lapsen
2 vuoden ikään mennessä. Oikeus isyysrahaan
ei ole enää sidoksissa vanhempainrahaan, eikä se
vähennä vanhempainrahaan oikeuttavia päiviä.
Vanhempainrahakaudet muodostuvat jatkossa 105 arkipäivän
pituisesta äitiysrahakaudesta, 158 arkipäivän
pituisesta vanhempainvapaasta, jonka käytöstä vanhemmat
voivat keskenään sopia, sekä isän
omasta enintään 54 arkipäivän
pituisesta isyysrahakaudesta.
Esityksen tavoitteena on lisätä isien pitämiä perhevapaita.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esityksen
tavoitetta tärkeänä ja tarpeellisena
ja puoltaa esityksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin.
Perhevapaiden jakautuminen
Isäkuukausi otettiin käyttöön
vuonna 2002 toteutetulla uudistuksella. Isien perhevapaiden käyttö on
järjestelmän myöhemmän kehittämisen
myötä lisääntynyt, mutta naiset
käyttävät silti edelleen valtaosan erityisesti
pitkistä vapaista. Eniten isät käyttävät
vapaata yhdessä äidin kanssa. Vuonna 2011 äitiys-
ja vanhempainrahakaudella isyysrahaa maksettiin 73 prosentille isistä.
Vanhempainrahaa, jota voidaan maksaa vain isälle tai äidille,
käytti vuonna 2011 sen sijaan vain 3,3 prosenttia
isistä, kun isäkuukautta ei lasketa mukaan. Isäkuukauden
käyttäminen on vuodesta 2004 lisääntynyt
merkittävästi, mutta edelleenkin vain 26,9 prosenttia
isistä sitä käytti vuonna 2011. Perhevapaiden
keskittyminen äideille johtaa naisten pitkiin poissaoloihin työstä.
Tämä vaikeuttaa heidän sijoittumistaan pysyvään
työsuhteeseen ja heikentää palkkakehitystä sekä mahdollisuuksia
edetä uralla.
Isien käytettäviksi tarkoitetuilla vapailla
tavoitellaan perhevapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken.
Isälle kohdennettu vapaa tukee aktiivista isyyttä ja
jaettua vanhemmuutta ja lähentää isää ja
lasta. Isän hoitovastuun aikana vanhemmat tottuvat siihen,
että myös isä voi ottaa yksin vastuun
lapsen hoitamisesta äidin ollessa töissä. Äitien
ja isien asenteilla on selvitysten mukaan suuri vaikutus perhevapaiden
jakamiseen vanhempien kesken. Isän omalla vapaalla on todettu
olevan myönteinen vaikutus paitsi vanhempien asenteisiin hoivavastuusta,
myös asenteisiin yhteiskunnassa yleisemminkin.
Pohjoismaissa tehtyjen selvitysten ja saatujen kokemusten mukaan
isät käyttävät varmimmin sellaiset
vapaat, jotka ovat nimenomaan isän käytettävissä ja
jotka perhe menettää silloin, jos isä ei
niitä käytä. Niissä maissa,
joissa pelkästään isille suunnattuja
vapaita on lisätty, on isien perhevapaiden käyttö lisääntynyt.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitääkin
tarpeellisena ja oikeansuuntaisena sitä, että esityksellä parannetaan
nimenomaan isien oikeutta itsenäiseen isyysvapaaseen. Valiokunta
pitää tärkeänä, että isien
oikeutta pitää perhevapaita kehitetään jatkossakin.
Isyysrahakauden rajoitus lapsen kuoleman vuoksi
Voimassa olevan lain mukaan äitiys- ja isyysrahaa maksetaan äitiys-
tai isyysrahakauden loppuun, jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee äitiys-
tai isyysrahakauden aikana. Säännöstä ehdotetaan
muutettavaksi siten, että isyysrahaa maksettaisiin jatkossa
vain 12 arkipäivältä lapsen kuolinpäivän
jälkeen, enintään kuitenkin isyysrahakauden
tai sen jakson loppuun. Äitiysraha maksettaisiin kuten
nykyisinkin äitiysrahakauden loppuun. Ehdotettua isyysrahan
maksamisen muutosta ei esityksessä perustella.
Äidin ja isän vanhempainrahakaudet ovat eripituiset,
ja lapsen kuoleman ja isyysvapaan ajankohta vaikuttavat siihen,
syntyykö ja missä määrin eroa
siinä, kuinka pitkältä ajalta toisaalta äitiysrahaa
ja toisaalta isyysrahaa lapsen kuoleman jälkeen maksetaan.
Valiokunta painottaa, että molemmat vanhemmat tarvitsevat
aikaa toipuakseen lapsen kuolemasta. Valiokunta korostaa äidin
ja isän yhdenvertaista kohtelua lapsen kuoleman sattuessa
ja pitää tärkeänä,
että sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä selvittää,
voitaisiinko ehdotetusta rajoituksesta luopua.
Erilaisten perhetyyppien yhdenvertainen kohtelu
Oikeus isyysrahaan on isällä tai ottoisällä,
joka asuu yhteisessä taloudessa lapsen äidin kanssa. Rekisteröidyssä parisuhteessa
oikeus isyysvapaaseen on puolisolla, joka adoptoi parisuhteen toisen
osapuolen lapsen. Sen sijaan isyysrahaa ei makseta ns. etäisälle.
Valiokunta huomauttaa, että myös niillä isillä,
jotka eivät asu lapsen äidin kanssa,
tulisi olla mahdollisuus omaan aikaan lapsensa kanssa. Hallituksen
esityksessä todetaan, että isyysrahaa koskevan
ehdotuksen valmistelun yhteydessä on keskusteltu tarpeesta ottaa
perhevapaita kehitettäessä tarkasteluun myös
mm. ns. etäisät, yksinhuoltajat ja monikkoperheiden
erityistarpeet. Valiokunta pitää tätä erittäin
tärkeänä ja kiirehtii perhevapaiden kokonaisuudistusta.
Monikkoperheissä jokaisen lapsen mahdollisuus omaan
aikaan isän kanssa ei toteudu, koska isällä ei
ole oikeutta isyysvapaaseen toisesta lapsesta. Valiokunta katsoo,
että oikeus yhteiseen aikaan isän kanssa tulisi
kuulua jokaiselle perheeseen syntyvälle tai adoptoitavalle
lapselle. Tämä takaisi myös samassa perheessä lasten
välisen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon. Valiokunnan käsityksen
mukaan isyysvapaa voisi monikko- ja adoptioperheissä määräytyä siten,
että kaksosperheissä tai kahden lapsen
yhtäaikaisessa adoptiossa isyysvapaa olisi yhteensä vähintään
54+18 arkipäivää, kolmosista
vastaavasti vähintään 54+18+18
jne. Valiokunta pitää tärkeänä,
että sosiaali- ja terveysvaliokunta vielä selvittää,
voitaisiinko lakiesitystä muuttaa monikko- ja adoptioperheiden
osalta.
Yhden huoltajan perheissä perhevapaan kokonaispituus
jää isyysrahakautta vastaavaa aikaa lyhyemmäksi
kuin kahden huoltajan perheissä. Isyysvapaaoikeus ja sitä vastaava
vapaan pidennys ei toteudu myöskään rekisteröidyssä parisuhteessa,
jos isyysvapaaseen oikeutettu puoliso jää äitiyslomalle.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
katsoo, että kaikilla lapsilla tulee olla perhetyypistä riippumaton,
perhevapaalainsäädännön takaama
oikeus saada hoivaa vanhemmilta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että perhevapaalainsäädäntöä uudistetaan
pikaisesti siten, että eri perhetyyppien tarpeet
otetaan paremmin huomioon.