Perustelut

Aikuiskoulutustuessa ja vuorotteluvapaassa sekä eräissä työttömyysturvalain mukaisissa etuuksissa on haluttu korostaa ansaintaperiaatetta tai etuuden yhteyttä pitkän työssäoloajan aiheuttamaan tarpeeseen säätämällä etuuden edellytykseksi työssäoloehto. Kun eläkeuudistuksen jälkeen eläkettä ei enää lasketa työsuhdekohtaisesti, ei tarkkoja työskentelyaikoja rekisteröidä sillä tarkkuudella kuin aikaisemmin. Tästä syystä on välttämätöntä muuttaa etuuksien edellytyksenä olevien työssäoloaikojen laskentatapaa.

Esityksessä ehdotetaan, että työttömyysturvalain ja vuorotteluvapaalain mukaisissa etuuksissa työssäoloaika laskettaisiin jakamalla vuosiansio luvulla 423, joka vastaa pienintä työssäoloehdon täyttävää kuukausituloa. Näin saatavasta työssäolokuukausien määrästä otettaisiin huomioon täydet kuukaudet, kuitenkin enintään 12 kuukautta kalenterivuotta kohden. Aikuiskoulutustuen osalta ehdotetaan käytettäväksi jakajana lukua 940.

Valiokunta katsoo, että työttömyysturvalain ja vuorotteluvapaalain mukainen jakaja 423 on perusteltu. Uudistus parantaa selvästi määräaikaista kokoaikatyötä tekevien asemaa mahdollistamalla työssäoloehdon kertymisen täysimääräisenä kalenterivuoteen sisältyvistä työttömyysjaksoista huolimatta, jos palkka on riittävän suuri. Jakaja on riittävän alhainen, jotta työssäoloehto kertyy koko vuodelta myös pienipalkkaisesta osa-aikatyöstä, jota tekevät useimmissa tapauksissa naiset. Näin ollen muutoksen ei voida katsoa heikentävän kohtuuttomasti kenenkään asemaa, vaikka se merkitseekin nykyistä korkeamman jakajan käyttämistä LEL- ja TaEL-aloilla.

Aikuiskoulutustukeen ehdotettua korkeampaa jakajaa on perusteltu esityksessä sillä, että sen ansainta-aika on lyhyt verrattuna muihin etuuksiin ja etuutta ansaitaan työssäoloajan perusteella. Ehdotettu jakaja 940 vastaa työssäoloehtoon luettavan kokoaikatyön vähimmäispalkkaa.

Aikuiskoulutustuen saaminen edellyttää viiden vuoden työhistoriaa. Ehdotuksen toteuttaminen merkitsisi, että pienipalkkaisilla osa-aikatyötä tekevillä työhistoriaa kertyisi aiempaa hitaammin. Työehtosopimuksen mukaisilla palkoilla kertyisi esimerkiksi nahka- ja kenkäteollisuudessa koko vuoden osa-aikatyöstä työssäoloehtoa 10 kuukautta ja puutarhatyössä 9 kuukautta, jos työtä tehdään 50 prosenttia kokoaikaisesta työstä. Työehtosopimuksen mukaisella minimipalkalla olevalle osapäivätyöntekijälle oikeus aikuiskoulutustukeen syntyisi siten nahka- ja kenkäteollisuudessa 6 vuodessa ja puutarha-alalla 6,7 vuodessa. Jatkuvaa pienipalkkaista osa-aikatyötä tekevien kohdalla lakiehdotuksen toteutuminen merkitsisi siis selvää kiristymistä etuuden saamisen ehdoissa.

Valiokunta toteaa, että aikuiskoulutustuen saantiehtoihin ehdotettujen muutosten kielteiset vaikutukset kohdistuisivat voimakkaimmin naisiin, jotka työskentelevät miehiä useammin pienipalkkaisissa osa-aikatöissä. Monet heistä siirtyisivät mielellään kokoaikaiseen työhön, jos sitä olisi tarjolla. Monessa tapauksessa heillä on vain perusasteen koulutus, ja koulutuksen avulla he voisivat merkittävästi parantaa asemaansa työmarkkinoilla. Heidän rohkaisemisensa koulutukseen olisi osaamisen parantamiseen liittyvien hallitusohjelman tavoitteiden mukaista ja edistäisi ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt aikuiskoulutustukea koskevan työssäoloedellytyksen pituutta mietinnössään vuonna 2003 (TyVM 6/2003 vp). Sivistysvaliokunnan asiasta antamassa lausunnossa oli kiinnitetty huomiota siihen, että aikuiskoulutustuen saaminen edellyttää 10 vuoden työhistoriaa, jos tukikausi alkaa ennen 1.8.2006, ja 5 vuoden työhistoriaa, jos tukikausi alkaa 1.8.2006 jälkeen. Viitaten parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän (OPM:n työryhmien muistioita 3:2002) esitykseen osaamisen nosto-ohjelman tukemisesta työhistoriavaatimusta lyhentämällä sivistysvaliokunta ehdotti harkittavaksi työhistoriavaatimuksen lyhentämisen aikaistamista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyi sivistysvaliokunnan näkemykseen työhistoriavaatimuksen lyhentämisen tarpeellisuudesta ja katsoi, että hallituksen tulee pikaisesti selvittää yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa mahdollisuudet muutoksen voimaantulon aikaistamiseen. Mietinnössään valiokunta korosti opintojen aikaisen toimeentulon turvaamista aikuisten opiskelun keskeisenä edellytyksenä ja painotti koulutuksellisesti heikoimmassa asemassa olevien pienituloisten mahdollisuuksia osallistua koulutukseen.

Viitaten edellä mainitussa mietinnössä esittämiinsä näkemyksiin aikuiskoulutustuen työssäoloehdon lyhentämisen tarpeellisuudesta valiokunta ei katso voivansa yhtyä hallituksen esityksen ehdotukseen luvun 940 käyttämisestä jakajana aikuiskoulutustuen työssäoloehtoa laskettaessa. Ehdotus heikentäisi toteutuessaan varsinkin pienipalkkaisten osa-aikatyötä tekevien naisten mahdollisuuksia päästä opiskelemaan aikuiskoulutustuen avulla. Valiokunta esittää sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että aikuiskoulutustukea koskevaa lakiehdotusta muutettaisiin siten, että jakajana käytettäisiin samaa kuin työttömyysturvalaissa ja vuorotteluvapaalaissa.

Jos jakajaa ei katsota voitavan muuttaa samaksi kuin työttömyysturvalaissa ja vuorotteluvapaalaissa, valiokunta pitää välttämättömänä, että pienipalkkaisten osa-aikatyöntekijöiden asema turvataan heitä koskevalla poikkeussäännöksellä. Turvaava säännös voidaan ottaa omana momenttinaan 2. lakiehdotuksen 7 §:ään esimerkiksi näin kuuluvana: "Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyn estämättä voidaan henkilön vaatimuksesta hänen työssäoloaikansa laskea todellisten työssäoloaikojen perusteella, jos ne pystytään luotettavalla tavalla selvittämään hänen toimittamiensa todistusten tai muun aineiston perusteella."