Perustelut

Yleistä

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt valtioneuvoston selontekoa oman toimialansa osalta ja keskittyy lausunnossaan erityisesti perustuslakisopimuksen hyväksymisen mahdollisiin vaikutuksiin työelämään sekä naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon.

Valiokunta pitää Euroopan unionin kehittämistä tärkeänä. Voimassa olevaan Nizzan perustamissopimukseen verrattuna perustuslakisopimus on selkeämpi, yksinkertaisempi ja tehokkaampi päätöksenteon näkökulmasta. Valiokunnan toimialan kannalta periaatteellisesti tärkeitä ja tervetulleita ovat sopimuksen I osaan sisältyvät säännökset tasa-arvosta (I-2 ja I-3) ja työmarkkinajärjestöjen aseman ja sopimus- ja neuvotteluoikeuksien vahvistamisesta (I-48).

Perusoikeusasiakirjan sisällyttäminen perustuslakisopimukseen ja asiakirjan tulo oikeudellisesti sitovaksi edistää kansalaisten keskeisiä oikeuksia. Työelämän kannalta erityisen olennaisia ovat Yhteisvastuu-osastoon kuuluvat artiklat (II-87—II-98). Näissä artikloissa voidaan katsoa määriteltävän eurooppalaisen sosiaalisen mallin ydinsisältö, jota EU:n toimielimet eivät saa loukata ja johon jäsenvaltiot ovat sitoutuneet.

Työoikeuden ja taloudellisten oikeuksien suhde

Monet perustuslakisopimuksen määräykset vahvistavat EU:n sosiaalista ulottuvuutta. Ongelmat liittyvät näiden määräysten jännitteiseen suhteeseen sisämarkkinasäännöksiin, joissa kielletään kilpailun edellytysten vääristäminen ja taataan henkilöiden, palveluiden, tavaroiden ja pääomien vapaa liikkuvuus. Jännite esimerkiksi työoikeuden ja taloudellisen EU-lainsäädännön välillä kasvoi unionin laajentuessa 25 jäsenvaltion unioniksi.

EY-tuomioistuimessa testataan parhaillaan sosiaalisen ulottuvuuden painoarvoa suhteessa sisämarkkinamääräyksiin muun muassa ns. Vaxholm-tapauksessa, joka koskee ammattiliiton oikeutta ryhtyä työtaisteluun painostaakseen ulkomaisen työnantajan tekemään työehtosopimuksen Ruotsissa teetettävissä töissä noudatettavista ruotsalaisista työehdoista. Ruotsin työtuomioistuin on pyytänyt EY-tuomioistuimen lausuntoa siitä, onko tällaisen työtaistelun oikeuttava Ruotsin lain säännös ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. Monet jäsenmaat ovat tehneet tuomioistuinkäsittelyyn väliintulon tapauksen suuren periaatteellisen merkityksen vuoksi. Vaikka EY-tuomioistuimeen saatetut tapaukset Vaxholm ja Viking ovat yksittäisiä tapauksia, ne voidaan nähdä oireina siitä, minkä tyyppisiä konflikteja jatkossa tullaan näkemään.

Perustuslakisopimukseen sisältyy neuvotteluoikeutta ja oikeutta työtaistelutoimiin koskeva artikla, jossa turvataan oikeus ryhtyä eturistiriitatilanteissa etujensa puolustamiseksi työtaistelutoimiin, lakko mukaan lukien. Valiokunta kiinnittää hallituksen huomiota erityisesti siihen, että säännös antaa työtaistelutoimille merkittävästi suppeamman suojan kuin Suomen voimassa oleva lainsäädäntö. Suoja ei kata esimerkiksi tuki- tai myötätuntolakkoja eikä ns. poliittisia lakkoja, jotka Suomen lainsäädännön mukaan on katsottu laillisiksi. Tästä voi aiheutua ongelmallisia tilanteita jäsenvaltioiden rajat ylittävien työtaistelutoimien kohdalla. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi sen suhteen, minkä jäsenvaltion lainsäädännön mukaan arvioidaan rajat ylittävän toimenpiteen laillisuus tai laittomuus ja mitä lainsäädäntöä sovelletaan määrättäessä mahdollisia vahingonkorvaus- yms. seuraamuksia.

Samaan ongelmatiikkaan liittyy myös parhaillaan valmisteilla oleva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sopimuksenulkoisiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II). Asetusesityksen mukaan sovellettaisiin sen valtion lakia, jossa vahinko ilmenee, riippumatta siitä, missä vahingon aiheuttanut teko on tapahtunut. Tämä voisi johtaa siihen, että Suomessa laillisesti toimeenpannusta työnseisauksesta vaadittaisiin vahingonkorvauksia tai muita seuraamuksia monikansallisen yrityksen kotipaikan lainsäädännön perusteella.

Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus kiinnittää vakavaa huomiota vapaan liikkuvuuden ja sosiaalisen ulottuvuuden väliseen jännitteeseen, joka on viime aikoina noussut esiin myös palveludirektiiviä käsiteltäessä. Jos vapaalle liikkuvuudelle ja taloudellisille oikeuksille annetaan ylikorostunut asema suhteessa sosiaalisiin, työvoiman suojeluun liittyviin oikeuksiin, voidaan vaarantaa pohjoismaisten sopimusyhteiskuntien perusperiaatteisiin kuuluvat oikeudet ja horjuttaa työmarkkinaosapuolten välistä tasapainoa. Valiokunta korostaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan ja työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmän merkitystä yhteiskuntarauhan ja Suomen kilpailukyvyn kannalta. Tämän järjestelmän avulla Suomessa on viime vuosikymmeninä päästy kansainvälisesti verrattuna hyvin alhaisiin työtaistelumääriin, mikä on edesauttanut Suomen kilpailukyvyn myönteistä kehitystä.

Valiokunta painottaa, että kyseessä ovat kansalaisten keskeiset oikeudet. Jos sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien välisen suhteen epätasapaino EU-oikeudessa johtaa esimerkiksi lakko-oikeuden murtumiseen työntekijäjärjestöjen toimintaedellytykset tuhoavien vahingonkorvausten tai rikostuomioiden muodossa, seuraukset voivat vaikuttaa kielteisesti siihen luottamukseen ja arvostukseen, jota Euroopan unioni kansalaistensa silmissä nauttii.

Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus kiinnittää huomiota taloudellisten oikeuksien ja sosiaalisen ulottuvuuden väliseen jännitteeseen Euroopan unionissa ja pyrkii vaikuttamaan siten, että jännitettä purettaisiin vahvistamalla sosiaalisen ulottuvuuden painoarvoa.

Sukupuolten välinen tasa-arvo

Ennen EU-jäsenyyttä tasa-arvolainsäädäntöön liittyvät kansainväliset virikkeet saatiin Suomeen YK:n ihmisoikeussopimuksista, etenkin ILO:n syrjinnänvastaisista sopimuksista ja YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävästä yleissopimuksesta (CEDAW). CEDAW-sopimuksen laaja-alaisuus vaikuttikin merkittävästi siihen, että Suomen tasa-arvolaki tähtää tasa-arvon saavuttamiseen yleisesti eikä pelkästään työmarkkinoilla. Mittapuuna tasa-arvovelvoitteita toimeenpantaessa käytettiin muita Pohjoismaita, jotka ovat sukupuolten tasa-arvon suhteen vaativampi viiteryhmä kuin EU:n jäsenmaat kokonaisuutena.

EU:n piirissä sukupuolten välinen tasa-arvo on ollut keskeinen sosiaalipolitiikan alue, mutta kysymys on ollut suhteellisen kapeasti ymmärretystä tasa-arvon edistämisestä etupäässä työelämässä. EU-oikeus on viime vuosiin saakka suojellut muodollista tasa-arvoa, kun taas Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on korostettu tosiasiallisen tasa-arvon edistämistä.

Nykyinen Euroopan unionin oikeusperusta on kiistatta vaikeaselkoinen, mikä on heikentänyt hyvienkin sukupuolten tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen liittyvien normien vaikutusta. Tässä mielessä perustuslakisopimus, johon on pääpiirteissään siirretty naisten ja miesten tasa-arvoa koskevat määräykset ja oikeusperustat, selkeyttää ja parantaa tilannetta. Valiokunta pitää tärkeänä, että tasa-arvo on perustuslakisopimuksessa todettu yhdeksi Euroopan unionin perustana olevista arvoista (I-2) ja unionin yhdeksi tavoitteeksi on määritelty naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen (I-3).

Perusoikeuskirjassa kielletään kaikenlainen syrjintä sukupuolen perusteella ja edellytetään naisten ja miesten välisen tasa-arvon varmistamista kaikilla aloilla työelämä ja palkkaus mukaan lukien. Nämä artiklat ilmentävät sitä, että sukupuolten välisen tasa-arvon periaate on Euroopan unionissa laajentunut myös työelämän ulkopuolelle. Tätä on pidettävä viime aikojen merkittävänä muutoksena.

Tasa-arvon aktiivinen edistäminen on saanut unionissa viime aikoina aiempaa suuremman painoarvon, ja tämä näkyy myös sopimuksen määräyksissä. Sopimuksessa sallitaan positiivisten erityistoimien käyttäminen aliedustetun sukupuolen hyväksi. Sopimukseen on sisällytetty myös ajatus tasa-arvonäkökulman sisällyttämisestä kaikkeen yhteisön toimintaan eli valtavirtaistamisen periaate, joka otettiin EU:n periaatteisiin Amsterdamin sopimuksella.

Laajassa mielessä Euroopan unionin vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon Suomessa esimerkiksi tasa-arvoisempien työnteon, sosiaaliturvan ja yleisten elämisen ehtojen mielessä voidaan pitää kyseenalaisina. Puutteineenkin unionin oikeus on kuitenkin vahvistanut Suomen syrjinnänvastaista oikeutta ja antanut monissa yhteyksissä korkeamman suojan tason kuin Suomen kansallinen oikeus. Kaiken kaikkiaan Euroopan unionin voidaan siten arvioida vaikuttaneen myönteisesti sukupuolten väliseen tasa-arvoon Suomessa syrjinnänvastaisen oikeuden kautta. Viimeaikaiset muutokset ovat vahvistaneet myös positiivisten tasa-arvon edistämistoimien merkitystä unionin oikeudessa ja laajentaneet niiden käytön sallivia sääntöjä.