Yleistä
Hallituksen esityksessä 147/2025 vp koulutuskorvauksen lakkauttamiseksi todetaan, että lausuntokierroksella ollutta lakiluonnosta koulutuskorvauksen lakkauttamista vastustettiin laajasti hyvinvointialueiden, kuntien, yliopistojen sekä palkansaaja- ja muiden järjestöjen toimesta. Tästäkin huolimatta Orpon hallitus toi esityksen eduskuntaan, tavoitellen sillä 12 miljoonan euron säästöjä. Koulutuskorvaus lakkautettaisiin vuoden 2026 alusta lähtien.
Valtiovarainministeriön (VM) valiokunnalle antamassa vastineessa kerrottiin, että vuoden 2024 maksetut koulutuskorvaukset kohdistuivat seuraavasti: kunnat noin 4,4 miljoonaa euroa, hyvinvointialueet noin 4,1 miljoonaa euroa, muut työnantajat (esimerkiksi yliopistot, seurakunnat, yhdistykset ja säätiöt) noin 3 miljoonaa euroa. Lisäksi vastineessa toistettiin jo aiemmin VM:n esille tuoma näkemys, että lakkautuksesta aiheutuva säästövaikutus jää kokonaisuutena kuntien ja hyvinvointialueiden osalta tavoiteltua pienemmäksi.
Lausuntokierrokselta alkanut koulutuskorvauksen lakkauttamisen vastustus jatkui valiokunnan asiantuntijakuulemisissa. Sekä työnantaja- että työntekijäpuoli vastustivat Orpon hallituksen esitystä. Asiantuntijalausunnoissa ja -kuulemisissa tuotiin selkeästi esiin, että koulutuskorvaus on ollut erittäin tärkeä väline julkisen sektorin työntekijöiden kouluttamisessa ja osaamisen kehittämisessä, kun osaamisvaatimukset alati kasvavat. Molemmat puolet olivat samaa siitä, että ehdotettu koulutuskorvauksen poisto on väärä toimenpide, varsinkin nyt kun osaamista tarvitaan yhä enemmän. Koulutuskorvauksen poistuessa työnantajat järjestävät vain ns. pakollisen koulutuksen. Sen poisto pysäyttää edelleen tarvittavan lisä- ja täydennyskoulutuksen.
Orpon hallituksen valitsema säästölinja työntekijöiden koulutuksesta tulee näkymään lyhyelläkin aikavälillä osaamisvajeen kasvuna työpaikoilla. Aikuiskoulutustuen poisto, koulutusvähennyksen poisto yksityisiltä työnantajilta ja koulutuskorvauksen poisto julkisen sektorin työnantajilta eivät poista tarvetta kehittää henkilöstön osaamista. Kaikkien poistotoimien vaikutukset osuvat kuitenkin erityisesti naisvaltaisille aloille, heikentäen niille tarvittavan yhdenvertaisen koulutuksen määrää.
Koulutuskorvausjärjestelmä on tukenut osaamisen kehittämistä
Koulutuskorvaus on ollut työnantajalähtöinen ja kustannustehokas tapa varmistaa henkilöstön osaamista ja työkykyä. Valiokunnan saaman työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) vastineen mukaan vuonna 2024 koulutuskorvausta maksettiin 11,5 miljoonaa euroa. Määrä jakaantui 602 työnantajan kesken, jotka eivät olleet verovelvollisia ja sillä saatiin järjestettyä 512 268 koulutuspäivää. TEM:n vastineen taulukon mukaan koulutuskorvauksen määrä on pysynyt vuosina 2019—2024 8,1—11,7 miljoonan euron tasolla, sitä saaneiden työnantajien määrä on ollut 555—646 välillä ja koulutuspäivien määrät ovat olleet 347 762—585200 välillä. Koronan tuomien vaikutusten takia vuosina 2021—2022 käyttö on ymmärrettävästi ollut vähäisempää. Viimeisinä vuosina (2023—2024) varovasti arvioiden koulutuskorvauksella on kouluttautunut ja osaamistaan kehittänyt 150 000—170 000 työntekijää.
Koulutuskorvausta on käytetty tärkeänä osana julkisen sektorin työnantajien lisä- ja täydennyskoulutusta. Asiantuntijakuulemissa tuotiin esiin yksimielisesti, että koulutuskorvauksen poisto tulee heikentämään työnantajien järjestämää koulutusta. VM ja TEM totesivat omissa asiantuntijalausunnoissaan ja toistivat tämän vielä valiokunnalle antamissaan vastineissa, että annetulla esityksellä ei tule olemaan vaikutuksia työnantajien järjestämään koulutukseen.
Työnantajat järjestäisivät koulutuskorvauksen poiston jälkeen edelleen ns. pakollisen koulutuksen. On kuitenkin sanomattakin selvää, että 12 miljoonan euron koulutuskorvauksen poistolla tulee olemaan heikentävät vaikutukset työnantajien järjestämiin lisä- ja täydennyskoulutuksiin, joita tarvitaan esimerkiksi sote-alalla terveysteknologian lisääntyvän käytön myötä. Koulutuskorvauksen poistaminen myös heikentää yleisesti täydennyskoulutuksen järjestämistä. Myös esityksen vaikutustenarvioinnit on tehty aliarvioiduiksi.
Koulutuskorvauksen poistaminen heikentää kuntien ja hyvinvointialueiden taloudellisia edellytyksiä toteuttaa lisä- ja täydennyskoulutusvelvoitteet tilanteessa, jossa talouden tasapainottamisvaatimukset kiristyvät. Järjestösektorille jo aiemmin tehdyt säästötoimet ovat heikentäneet järjestöjen toimintaedellytyksiä. Nyt koulutuskorvauksen lakkauttaminen heikentää edelleen järjestötyönantajien mahdollisuuksia ylläpitää henkilöstönsä osaamista.
Tasa-arvovaikutukset
Koulutuskorvauksen poistaminen kohdentuu samoille naisvaltaisille aloille, jotka myös hyödynsivät lakkautettua aikuiskoulutustukea. Poisto tulee heikentämään erityisesti opetusalan ja sote-alan työntekijöiden kouluttamismahdollisuuksia. Varsinkin työnantajat toivat asiantuntijalausunnoissaan esiin, että koulutuskorvausjärjestelmä on ollut toimiva, koska se on tukenut julkisten palvelujen laadun, turvallisuuden ja saatavuuden edellyttämää osaamista. Lisäksi sillä on pystytty edistämään työurien pidentymistä, työllisyyttä ja työn tuottavuutta, ja se on vahvistanut työmarkkinoiden tasa-arvoa sekä parantanut julkisen sektorin veto- ja pitovoimaa kriittisissä työtehtävissä.
Varsinkin sosiaali- ja terveysalan veto- ja pitovoiman vahvistamiselle työuran aikaisen jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien turvaaminen on keskeinen edellytys. Esitys koulutuskorvauksen lakkauttamisesta on siis edellä mainittujen tavoitteiden vastainen, ja sillä on pidemmällä aikavälillä negatiivisia vaikutuksia julkiseen talouteen ja palvelujärjestelmän toimivuuteen.
Muuta
Asiantuntijalausunnoissa kiinnitettiin huomiota valtiovallan ristiriitaiseen suhtautumiseen sote-henkilöstön kouluttautumisesta ja osaamisesta huolehtimisessa siitä riippuen onko kyse normaaliolojen rahoitus- ja talouskysymyksistä vai poikkeusoloihin valmistautumisesta. Nämä eivät ole erillisiä kysymyksiä, sillä Suomessa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja sen henkilöstön osaamistason takaaminen riittävällä koulutuksella ovat normaaliolojen sote-palveluista huolehtimisen lisäksi myös varautumista poikkeusolojen terveydenhuollon järjestämiseen. Koulutuskorvauksen lakkauttaminen vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan kuin muut lakiesitykset, joissa on haluttu eri tavoin mahdollistaa hyvinvointialueiden varautumista poikkeusoloihin mm. henkilöstöä kouluttamalla.