3.1  Ehdotuksen keskeinen sisältö

Ehdotuksella pyritään varmistamaan, että kaikki muovipellettejä EU:n alueella käsittelevät toimijat toteuttavat tarvittavat varotoimenpiteet. 

Komissio ehdottaa, että pellettejä käsittelevien toimijoiden täytyy:  

I. ensisijaisesti estää pellettien päästäminen ympäristöön  

II. toissijaisesti eristää ympäristöön päässeet pelletit niiden leviämisen estämiseksi ja  

III. viimeisenä vaihtoehtona puhdistaa ympäristö vuodon tai hävikin jälkeen.  

Asetuksessa säädettäisiin muovipellettien käsittelyä koskevista velvoitteista toimitusketjun kaikissa vaiheissa hävikin estämiseksi.  

Ehdotuksessa komissio esittää muun muassa seuraavia toimia: 

- toiminnanharjoittajien olisi noudatettava tiettyjä parhaita käsittelykäytäntöjä 

- suurempien toimijoiden olisi saatava riippumattoman kolmannen osapuolen myöntämä todistus siitä, että toiminta täyttää vaatimukset, ja pienempien yritysten olisi annettava oma vakuutus  

- olisi myös luotava yhdenmukainen menetelmä pellettihävikin arvioimiseksi. 

Pienille ja keskisuurille yrityksille asetettaisiin kevyempiä vaatimuksia. 

3.2  Ehdotuksen yksityiskohtaisempi sisältö

Soveltamisala, yleiset velvoitteet 

Asetusta sovellettaisiin seuraaviin toimijoihin: 

a) talouden toimijat, jotka ovat edellisenä kalenterivuonna käsitelleet unionissa yli 5 tonnia muovipellettejä; 

b) muovipellettejä unionissa kuljettavat EU:n liikenteenharjoittajat ja EU:n ulkopuoliset liikenteenharjoittajat. 

Talouden toimijalla tarkoitetaan ketä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai jolla on hallinnassaan laitos tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin määrätään, jolle on luovutettu ratkaiseva taloudellinen päätäntävalta laitoksen teknisen toiminnan suhteen. 

EU:n ja EU:n ulkopuolisella liikenteenharjoittajalla tarkoitetaan jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan sijoittautunutta luonnollista henkilöä, joka harjoittaa osana taloudellista toimintaansa muovipellettien kuljetusta ajoneuvoilla, junavaunuilla tai sisävesialuksilla. Asetusehdotus ei siten koske meriliikennettä.  

Talouden toimijoiden ja kyseisten liikenteenharjoittajien olisi varmistettava, että hävikin syntyminen vältetään. Jos hävikkiä tapahtuu, toimijoiden olisi ryhdyttävä välittömiin toimiin sen puhdistamiseksi. 

Talouden toimijoiden olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle käyttämistään laitoksista sekä muovipellettien kuljetuksista sekä kaikista merkittävistä muutoksista muovipellettien käsittelyyn liittyvissä laitoksissa ja toiminnoissa. 

Toimivaltaisten viranomaisten olisi perustettava julkinen rekisteri, joka sisältää edellä mainitut tiedot.  

Muovipellettien käsittelyyn liittyvät velvoitteet 

Ehdotuksen mukaisesti talouden toimijoiden tulisi: 

a) laatia ja ylläpitää riskinarviointisuunnitelma kullekin laitokselle (asetusehdotuksen liitteen I mukaisesti); 

b) asentaa laitteet ja suoritettava menettelyt riskinarviointisuunnitelmassa kuvatulla tavalla; 

c) ilmoittaa riskinarviointisuunnitelma ja vaatimustenmukaisuusvakuutus (asetusehdotuksen liite II) jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. 

EU:n ja EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien olisi varmistettava, että asetusehdotuksen liitteessä III esitetyt toimet toteutetaan lastaus- ja purkutöissä, kuljetuksissa, siivouksessa ja huoltotoimissa. 

Edellä mainittuja toimia toteuttaessaan kaikkien toimijoiden olisi noudatettava asetuksen mukaista prioriteettijärjestystä (estä, eristä, puhdista).  

Toimien epäonnistuessa talouden toimijoiden ja liikenteenharjoittajien olisi ryhdyttävä korjaaviin toimiin mahdollisimman pian. 

Talouden toimijoiden tulisi päivittää suunnitelmat ja vakuutukset seuraavasti:  

- pien- ja mikroyritykset, keskisuuret yritykset ja suuryritykset, joiden laitoksissa muovipellettejä on käsitelty alle 1 000 tonnia vuodessa: riskinarviointisuunnitelman ja vaatimustenmukaisuusvakuutuksen päivitys viiden vuoden välein ja näitä koskevat ilmoitukset toimivaltaiselle viranomaiselle  

- yritykset, joiden käyttämissä laitoksissa muovipellettejä on käsitelty yli 1 000 tonnia vuodessa ja jotka eivät mikro- tai pienyrityksiä: sisäinen arvio laitoksen vaatimuksenmukaisuudesta vuosittain.  

Talouden toimijoiden ja EU:n liikenteenharjoittajien olisi  

- varmistettava työntekijöiden tehtävänmukainen koulutus ja tarvittava osaaminen  

- pidettävä kirjaa toimista asetuksen velvoitteiden noudattamiseksi sekä hävikin arvioiduista vuosittaisista määristä sekä käsiteltyjen muovipellettien kokonaismäärästä. 

Sertifiointi ja suhde ympäristöjärjestelmiin 

Suurten yritysten olisi osoitettava, että jokainen laitos, jossa muovipellettejä on käsitelty yli 1 000 tonnia vuodessa, toimii liitteessä I (riskinarviointisuunnitelma) esitettyjen vaatimusten mukaisesti hankkimalla sertifioijan antama todistus (sertifikaatti) 24 kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka kolmas vuosi.  

Vastaavasti yli 1000 tonnia muovipellettejä vuodessa käsittelevien keskisuurten yritysten olisi osoitettava vaatimustenmukaisuutensa sertifioijan myöntämällä todistuksella 36 kuukautta asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka neljäs vuosi.  

Sertifioijien olisi tehtävä pistotarkastuksia sen varmistamiseksi, että asetuksen mukainen riskienarviointisuunnitelma (liite I) pannaan asianmukaisesti täytäntöön. 

Sertifioijien olisi ilmoitettava sertifioinnit ja niiden muutokset toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä. 

Toimivaltaisten viranomaisten olisi perustettava ja pidettävä yllä sertifiointirekisteriä, joka on julkisesti saatavilla verkkosivuilla. 

Talouden toimijat, jotka on rekisteröity EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaisesti (EMAS), vapautettaisiin tämän asetuksen (4 artiklan 2 kohdan) mukaisesta riskienhallinnan ilmoitusvelvollisuudesta sekä (5 artiklan 1 ja 2 kohdan) mukaisista sertifiointivelvoitteista. Edellytyksenä olisi, että EMAS-asetuksen mukainen ympäristötodentaja on tarkastanut, että liitteessä I vahvistetut vaatimukset on sisällytetty taloudellisen toimijan ympäristöjärjestelmään ja pantu täytäntöön.  

Sertifioijien akkreditointi 

Sertifioijalla tässä asetusehdotuksessa tarkoitetaan EU:n akkreditointiasetuksen ((EY) N:o 765/2008) mukaisesti akkreditoitua toimijaa tai EU:n EMAS-asetuksen ((EY) N:o 1221/2009) mukaista ympäristötodentajaa. 

Sertifioijien akkreditointiin olisi sisällytettävä tässä asetuksessa määritelty arviointi tiettyjen vaatimusten noudattamisesta, mukaan lukien riippumattomuus, jäävittömyys, ammatillinen luotettavuus ja tekninen pätevyys, asiantuntemus, tarvittavat laitteet ja infrastruktuuri, pätevä ja kokenut henkilöstö, salassapitovelvollisuuden noudattaminen ja vastuu alihankkijoista. 

Vaatimustenmukaisuuden todentaminen ja raportointi 

Ehdotuksen mukaan toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava asetuksen soveltamisalaan kuuluvien talouden toimijoiden sekä EU:n ja EU:n ulkopuolisten liikenteenharjoittajien toiminnan vaatimustenmukaisuus. Tämän varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten tulisi suorittaa ympäristötarkastuksia ja muita todentamistoimenpiteitä riskiperusteista lähestymistapaa noudattaen.  

Mikäli toiminnassa havaitaan poikkeamia vaatimustenmukaisuudesta, tulisi toimivaltaisten viranomaisten vaatia oikeassa mittasuhteessa olevia korjaavia toimenpiteitä. 

Jäsenvaltioiden olisi neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi toimitettava komissiolle selvitys, joka sisältää laadulliset ja määrälliset tiedot asetuksen täytäntöönpanosta edellisen kalenterivuoden aikana sisältäen toimijoiden ja laitosten lukumäärät kokoluokittain, EU liikenteenharjoittajien ja kuljetusvälineiden määrät, riskienarviointien ja omien ilmoitusten sekä sertifiointien lukumäärät. 

Komissio vahvistaisi täytäntöönpanosäädöksillä jäsenvaltioiden raportointien muodon.  

Noudattamatta jättäminen sekä onnettomuudet ja vaaratilanteet 

Jos asetuksessa ehdotettuja sääntöjä rikotaan, talouden toimijoiden ja liikenteenharjoittajien olisi välittömästi: 

a) tiedotettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle; 

b) toteutettava viipymättä tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toiminta saatetaan vaatimusten mukaiseksi mahdollisimman pian;  

c) toteutettava kaikki täydentävät toimenpiteet, jotka toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeellisiksi vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi. 

Jos sääntöjen rikkominen aiheuttaa välittömän vaaran ihmisten terveydelle tai uhkaa aiheuttaa välittömiä huomattavia haittavaikutuksia ympäristölle, toimivaltainen viranomainen voisi keskeyttää laitoksen toiminnan, kunnes vaatimustenmukaisuus on palautettu. 

Onnettomuus- tai vaaratilanteissa, mikäli satunnainen tai vahingossa tapahtuva muovipellettien hävikki vaikuttaa merkittävästi ihmisten terveyteen tai ympäristöön, tulisi talouden toimijoiden ja liikenteenharjoittajien välittömästi  

a) ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella vaaratilanne tai onnettomuus tapahtui, asiasta sekä ympäristöön päässeiden pellettien arvioidusta määrästä 

b) toteuttaa toimenpiteet terveys- ja ympäristövaikutusten rajoittamiseksi ja uusien varatilanteiden ja onnettomuuksien välttämiseksi. 

Toimivaltaisen viranomaisen olisi tarvittaessa vaadittava täydentäviä toimenpiteitä vaikutusten rajoittamiseksi ja uusien vaaratilanteiden sekä onnettomuuksien estämiseksi.  

Tapauksissa, joissa onnettomuus- tai vaaratilanteella on merkittäviä vaikutuksia toisessa jäsenvaltiossa, toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, että asiat ilmoitetaan kyseisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. 

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja valtuudet 

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa tämän asetuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanon valvonnasta.  

Jäsenvaltioiden olisi siirrettävä toimivaltaisille viranomaisilleen tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi tarvittavat tarkastus- ja täytäntöönpanovaltuudet. 

Valtuuksiin olisi sisällyttävä ainakin seuraavat seikat: 

a) oikeus saada kaikki asiakirjat ja tiedot, jotka liittyvät asetuksen rikkomiseen 

b) valtuudet vaatia mitä tahansa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä toimittamaan tarvittavat tiedot niiden säilytyspaikasta tai -tavasta riippumatta  

c) valtuudet aloittaa omasta aloitteestaan tutkinta tai menettelyt tämän asetuksen rikkomisen lopettamiseksi tai kieltämiseksi 

d) valtuudet päästä laitoksiin.  

Toimivaltaiset viranomaiset voisivat käyttää mitä tahansa tietoa, asiakirjaa, jne. todisteena ympäristötarkastuksia ja muita varmennustoimenpiteitä varten riippumatta siitä, missä muodossa ja mihin ne on tallennettu. 

Sääntöjen noudattamiseen liittyvä apu 

Ehdotuksen mukaan komissio kehittää yhteistyössä valistus- ja koulutusmateriaalia asetuksessa säädettyjen velvoitteiden järkevää täytäntöönpanoa varten kuullen talouden toimijoiden, liikenteenharjoittajien ja sertifioijien edustajia. 

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että talouden toimijat ja liikenteenharjoittajat, erityisesti mikroyritykset ja pienet ja keskisuuret yritykset saavat tietoa ja apua tämän asetuksen noudattamisessa. 

Rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista voitaisiin edellä tarkoitettu tuki antaa seuraavissa muodoissa:  

a) taloudellinen tuki; 

b) rahoituksen saanti; 

c) johdon ja henkilöstön erityiskoulutus; 

d) organisatorinen ja tekninen tuki. 

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä sertifioijien henkilöstön pätevöitymistä koskevia koulutusohjelmia. 

Standardoitu menetelmä 

Komissio ehdottaa, että muovipellettien hävikin määrän arvioimiseksi tulisi kehittää asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukainen harmonisoitu standardi.  

Jos mikään eurooppalainen standardointiorganisaatio ei hyväksy pyyntöä laatia yhdenmukaistettu standardi tai jos komissio katsoo, että ehdotettu standardi ei täytä vaatimuksia, jotka sen on tarkoitus kattaa, komissio vahvistaisi edellä tarkoitetun menetelmän täytäntöönpanosäädöksellä.  

Valitusten käsittely ja oikeussuoja 

Luonnollisilla henkilöillä, oikeushenkilöillä tai organisaatioilla, joiden etua asia kansallisen lainsäädännön mukaisesti riittävästi koskee, tai niillä, jotka katsovat, että heidän oikeuksiaan on loukattu, olisi oikeus tehdä toimivaltaisille viranomaisille perusteltuja valituksia, jos ne katsovat objektiivisten olosuhteiden perusteella, että talouden toimija, EU:n liikenteenharjoittaja tai EU:n ulkopuolinen liikenteenharjoittaja ei noudata tämän asetuksen säännöksiä. 

Edellä tarkoitettu riittävä etu katsottaisiin olevan valtioista riippumattomilla ihmisten terveyttä, ympäristönsuojelua tai kuluttajansuojaa edistävillä yhteisöillä ja järjestöillä. 

Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava valitukset ja tapauksen mukaan toteutettava tarvittavat toimenpiteet valitusten todentamiseksi, ja mikäli ne osoittautuvat perustelluksi, talouden toimijan asetuksen mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi. 

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava valituksen tehneelle taholle päätöksestä hyväksyä tai hylätä valituksessa esitetty toimenpidepyyntö.  

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että perustellun valituksen tehneellä taholla on mahdollisuus kääntyä sellaisen tuomioistuimen tai muun riippumattoman ja puolueettoman julkisen elimen puoleen, joka on toimivaltainen toteuttamaan menettelyllisen ja aineellisen laillisuuden uudelleentarkastelun kyseistä valitusta koskevalle päätökselle tai toimivaltaisen viranomaisen tämän asetuksen nojalla tekemille päätöksille, toimille tai toimimatta jättämiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön sellaisten säännösten soveltamista, joissa edellytetään, että hallinnolliset muutoksenhakumenettelyt on käytettävä loppuun ennen oikeudenkäyntimenettelyn aloittamista. Näiden muutoksenhakumenettelyjen on oltava oikeudenmukaisia, tasapuolisia, oikea-aikaisia maksuttomia tai kohtuuhintaisia, ja niiden on tarjottava asianmukaiset ja tehokkaat oikeussuojamekanismit, mukaan lukien tarvittaessa väliaikaiset turvaamistoimet. 

Seuraamukset ja korvaukset 

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi.  

Säädettyjen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 

Seuraamuksiin olisi sisällyttävä sakot, jotka ovat oikeasuhteisia oikeushenkilön liikevaihtoon tai sitoutuneen luonnollisen henkilön tuloihin. Sakkojen olisi tosiallisesti poistettava rikkomisesta saatava taloudellinen hyöty ja niiden määrän tulisi kasvaa asteittain toistuvien rikkomusten vuoksi. Jos kyseessä on oikeushenkilö, sakkojen enimmäismäärä tulisi olla vähintään neljä prosenttia (4 %) taloudellisen toimijan vuotuisesta liikevaihdosta. 

Seuraamusten määrittelyssä olisi huomioitava rikkomusten luonne, vakavuus ja laajuus sekä tahallisuus tai tuottamuksellisuus, vaikutus ihmisten terveyteen ja ympäristöön sekä vaikutus toimijan taloudelliseen tilanteeseen. 

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että mikäli tämän asetuksen rikkomisen seurauksena on aiheutunut vahinkoa ihmisten terveydelle, olisi yksilöillä, joita asia koskee, oikeus vaatia ja saada korvausta kyseisestä haitasta asianomaisilta luonnollisilta tai oikeushenkilöiltä ja tarvittaessa rikkomisesta vastuussa olevalta toimivaltaiselta viranomaiselta. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että terveyden- ja ympäristönsuojelua edistävillä kansalaisjärjestöillä olisi mahdollisuus edustaa ko. yksilöitä ja nostaa ryhmäkanteita korvauksen saamiseksi. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että rikkomisesta vastuussa olevan henkilön vastuulla on osoittaa, että rikkominen ei aiheuttanut haittaa tai myötävaikuttanut sen syntymiseen. Kanneoikeuden tulisi olla vähintään viisi vuotta. Tämä määräaika ei saa alkaa kulua ennen kuin rikkominen on päättynyt ja korvausta hakeva henkilö tietää kärsineensä haittaa rikkomisesta tai hänen voidaan kohtuudella olettaa tietävän tämän. 

Liitteiden muuttaminen, delegoidut säädökset 

Ehdotuksen mukaan komissiolle siirrettäisiin valta antaa SEUT 290 artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä muuttaa liitteitä I - IV tekniikan ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi. 

Antaessaan delegoituja säädöksiä komission tulisi ottaa huomioon: 

a) asetuksen velvoitteiden täytäntöönpanosta saadut kokemukset 

b) asiaa koskevat kansainväliset standardit 

c) toimialojen erityispiirteet 

d) mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet. 

Komissiolla olisi valta antaa delegoituja säädöksiä viiden vuoden ajan asetuksen voimaantulosta. Komissio laatisi säädösvallan siirtoa koskevan raportin viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viisivuotiskauden päättymistä.  

Säädösvallan siirtoa jatkettaisiin hiljaisesti saman pituisella kaudella, ellei EU:n parlamentti tai neuvosto vastusta tätä viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin jakson loppua. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa kyseisen säädösvallan siirron.  

Ennen delegoidun säädöksen antamista komission tulee kuulla kunkin jäsenvaltion asettamaa asiantuntijaa yhteisesti sovittujen menettelytapojen mukaisesti. 

Voimaantulo ja soveltaminen 

Asetus tulisi voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 

Asetusta tulisi soveltaa 18 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta. 

Kuitenkin 3 artiklan 1 kohtaa koskien hävikin välttämistä ja niiden välittömiä puhdistustoimia tulisi soveltaa asetuksen voimaatulopäivästä lähtien. 

Asetus olisi kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä olisi sovellettava suoraan kaikissa jäsenvaltioissa. 

5.1  Lainsäädännölliset vaikutukset

Ehdotuksen täytäntöönpano edellyttää kansallista lainsäädäntöä. Kansallisilla säädöksillä on tarpeen määritellä toimivaltainen viranomainen tai toimialtaiset viranomaiset, toimivaltaisen viranomaisen toimivaltuudet, seuraamuksia koskevat säännöt sekä asetuksen noudattamiseksi annettava apu ja mahdollinen tuki erityisesti pk-toimijoille. Kansallista sääntelyä tarvittaisiin alustavan arvion mukaan myös ehdotuksessa tarkoitetun julkisen rekisterin täytäntöön panemiseksi. 

Edellä mainitut säännökset olisi mahdollista sisällyttää esimerkiksi ympäristönsuojelulakiin, jolla toimeenpannaan EU:n teollisuuspäästödirektiiviä.  

Parhaillaan käsittelyssä on teollisuuspäästödirektiivin muutosehdotus (COM (2022)156 final), jonka mukaan direktiivin piiriin kuuluvien laitosten ympäristöluvat, jotka perustuvat BAT-päätelmiin, saattavat jatkossa edellyttää ympäristöjärjestelmän käyttöönottoa. Kyseisessä teollisuuspäästödirektiivin muutosehdotuksessa ei ole tarkemmin velvoitettu tiettyyn ympäristöjärjestelmään eikä erillisen selonteon tai ulkopuolisen todentajan käyttämiseen. Mikäli laitoksen käyttöön ottama ympäristöjärjestelmä olisi kuitenkin rekisteröity EMAS-järjestelmä, laitoksen ei tarvitsisi erikseen hankkia tämän asetusehdotuksen mukaista sertifiointia eikä laitoksen tällöin tarvitsisi noudattaa tämän asetusehdotuksen mukaista riskienhallinnan ilmoitusvelvollisuutta. Tämä helpottaisi teollisuuspäästödirektiivin piirissä olevien EMAS-rekisteröityjen laitosten osalta tämän nyt käsillä olevan ehdotuksen toimeenpanoa.  

Ehdotuksen seuraamuksia koskevaa artiklaa täytäntöön pantaessa keskeinen kysymys on, käytettäisiinkö asetuksen edellyttämien sakkojen (15 artiklan 2 kohta) osalta hallinnollisia seuraamusmaksuja vai rikosoikeudellisia seuraamuksia. Mikäli täytäntöönpano tapahtuisi ympäristönsuojelulain kautta, tulee ottaa huomioon, että kyseinen laki ei tällä hetkellä sisällä lainkaan hallinnollisia seuraamusmaksuja ja niiden lisääminen lakiin olisi merkittävä muutos nykytilaan. Esimerkiksi päästöportaaliasetusta koskevassa U-kirjelmässä 51/2022 vp, on jo tuotu esiin tarve arvioida hallinnollisten seuraamusmaksujen tarpeellisuutta ja niiden soveltumista ympäristönsuojelulain kokonaisuuteen.   

Yleisemmin täytäntöönpanossa haasteeksi vaikuttaisi muodostuvan se, että seuraamuksia koskeva artikla sisältää vaatimuksia, jotka poikkeavat kansallisen oikeusjärjestelmän ratkaisuista ja kaventavat siten kansallista liikkumavaraa hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten valinnassa. Esimerkiksi oikeushenkilön rangaistusvastuuta voidaan meillä nykyisin soveltaa vain rikoslaissa rangaistavaksi säädettäviin tekoihin. Edelleen vaatimus sakkona määrättävästä seuraamuksesta, jonka suuruudessa on otettava huomioon toimijan liikevaihto ja se, että sakolla poistetaan rikkomuksella saavutettu taloudellinen hyöty, vaikuttaisi tällä hetkellä käytännössä edellyttävän k Suomessa hallinnollisen seuraamusmaksun käyttöä. Viimeksi mainitun velvollisuuden osalta tämä johtuu siitä, että rikosoikeudellisia menettämisseuraamuksia, kuten rikoksen tuottaman hyödyn tuomitsemista valtiolle menetetyksi, ei pidetä Suomessa rangaistuksina vaan turvaamistoimina (esim. LaVL 13/2021 vp s. 5). Ehdotuksen 15 artiklan 2 kohdan mukainen ajatus sakon käyttämisestä menettämisseuraamuksena on siten Suomen rikosoikeudelle vieras. Lisäksi avoimeksi jää kysymys siitä, onko artiklan mukaisia seuraamuksia tarkoitus soveltaa myös viranomaisiin. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti todennut, ettei seuraamusmaksuja tule kohdistaa viranomaisiin (esim. PeVL 13/2023 vp, PeVL 37/2021 vp). Oman haasteensa seuraamuksia koskevan artiklan täytäntöönpanon arviointiin tuo lisäksi se seikka, että on huomioitava myös tulevan uuden ympäristörikosdirektiivin (ehdotus direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja direktiivin 2008/99/EY korvaamisesta; COM/2021/851 final, U 14/2022 vp) mukaiset velvoitteet. Kyseinen ehdotus saattaa johtaa kansallisen oikeusjärjestelmän muutoksiin ainakin oikeushenkilölle määrättävien sakkojen osalta. 

Nyt käsillä olevan ehdotuksen terveyshaittoihin liittyviä vahingonkorvauksia koskeva artikla vaatisi niin ikään muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Haasteeksi tässä muodostuisi se, että ehdotus sisältää kansallisen vahingonkorvaus- ja prosessilainsäädännön ratkaisuista poikkeavia vaatimuksia, joiden täytäntöönpano olisi vaikeasti yhteen sovitettavissa kansallisen sääntelyn kanssa. Tämä koskee esimerkiksi ryhmäkanneoikeutta, käännettyyn todistustaakkaan viittaavia säännöksiä sekä kanteen vanhentumisaikaa koskevaa sääntelyä. Asiaa on tarkemmin selostettu esimerkiksi ilmanlaatudirektiivin uudistamista koskevassa U-kirjelmässä 126/2022 vp.  

Vastaavasti myös ehdotuksen valituksia ja oikeussuojakeinoja koskeva artikla vaatisi muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Haasteeksi tässä muodostuisi alustavan arvion mukaan se, että ehdotus sisältää eräitä vaatimuksia, jotka poikkeavat kansallisessa lainsäädännössä jo valituista oikeussuojakeinoista. Tämä koskee erityisesti vireillepano-oikeutta sekä viranomaisten toimintaan liittyviä oikeussuojakeinoja.  

5.2  Taloudelliset vaikutukset

5.3  Ympäristövaikutukset

Komission ehdotuksen tavoitteena on vähentää pellettien hävikkiä, ja komission vaikutusarvioinnin mukaan ehdotuksen arvioidaan vähentävän ympäristöön pääsevien pellettien määrää 54 - 74 prosenttia perustasoon verrattuna. Tämä vastaisi noin kuuden prosentin vähennystä tahattomasti ympäristöön pääsevien mikromuovien kokonaismäärässä, ja sillä saavutettaisiin noin neljännes komission 30 prosentin tavoitteesta vähentää ympäristöön päätyviä mikromuoveja ja niistä ympäristölle kuten ekosysteemeille ja biodiversiteetille sekä ilmastolle suoraan tai välillisesti aiheutuvia haittoja. Ehdotetuilla toimilla voidaan myös parantaa tietoa pellettihävikin suuruusluokasta pellettien koko toimitusketjussa.  

Useiden meri- ja rannikkoeläinten tiedetään syövän pellettejä. Nieltynä ne voivat aiheuttaa fyysistä vahinkoa tai kuoleman. Jos muovipelletit eivät pääse kulkeutumaan ruoansulatuskanavan läpi vaan jäävät sinne, ne voivat johtaa aliravitsemukseen tai nälkään. Kuten kaikki mikromuovit, niiden kyky toimia absorboituneiden myrkyllisten aineiden tai patogeenisten mikro-organismien kantajana on olennainen osa ongelmaa. 

Muovit ja mikromuovit edistävät ilmastonmuutosta lisäämällä sekä kasvihuonekaasupäästöjä että ekosysteemeihin ja biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvia paineita. Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy muovien koko elinkaaren ajan tuotannosta hajoamisprosesseihin, ja valtamerissä olevat muovit voivat myös häiritä valtamerten kykyä absorboida ja sitoa hiilidioksidia. 

Ihmiset altistuvat mikromuoveille ravinnon, sisä- ja ulkoilman sekä ihon kautta päivittäin. Altistumisen määrää ja mahdollisia vaikutuksia ei kuitenkaan tunneta tarkasti. Koe-eläimillä ja solumalleilla tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä haitallisista vaikutuksista, mutta tutkimuksissa tutkittavuuden parantamiseksi käytetyt suuret annosmäärät ja tasalaatuiset muovimäärät eivät vastaa ihmisen tavanomaista altistumista. Kansainväliset tiedejärjestöt ovat kuitenkin arvioineet, että tällä hetkellä mikromuovialtistus on sen verran pientä, että ihmisten terveydelle ei aiheudu mikromuovialtistuksesta merkittävää riskiä. Terveysvaikutukset voivat kuitenkin muuttua merkittävästi mikromuovipäästöjen kasvaessa. (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2022). 

EU:n meristrategiapuitedirektiivin (2008/56/EY) mukaisesti muoviroskan määrä rannoilla, veden pinnalla ja pohjalla pitäisi on sellaisella tasolla, että siitä ei aiheudu haittaa ympäristölle.  

Suomessa kattavaa tietoa muovipellettien määrästä rannoilla tai muualla ympäristössä ei toistaiseksi ole. Suomen ympäristökeskus on selvittänyt muovipellettien määrää suhteellisen pienessä Pellettimeri -hankkeessa. Siinä muovipellettejä kartoitettiin seitsemällä havaintopisteellä Suomenlahden rannikolta. Kaikilta havaintopisteiltä löytyi pellettejä, osalta jopa huomattavia määriä (0,1 – 28,8 / m 2 ). Hankkeen yhteydessä kerättyjä kansalaishavaintoja pelleteistä saatiin myös sisämaasta. Satunnaisesti pellettejä on löytynyt suuria määriä Suomenlahden luodoilta. Pellettejä myös siivotaan rannoilta, osin toistuvasti samoilta alueilta. Helppokäyttöinen mahdollisuus pellettihavaintojen ilmoittamiseen myös jatkossa tukisi tiedon kattavuuden parantamista.  

Onnettomuustilanteissa ympäristöön päässeiden muovipellettien määrät ja niiden aiheuttamat haitat merieliöstölle ja ekosysteemeille voivat olla erittäin suuria. Tästä syystä myös kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO arvioi parhaillaan mahdollisia tiukempia vaatimuksia pellettien käsittelyn toimijoille merenkulussa.