Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista tehdyn yleissopimuksen kolmannen lisäpöytäkirjan tarkoituksena on määritellä Euroopan neuvoston kehityspankin oikeudellinen asema sekä pankin ja sen toimielinten ja henkilökunnan erioikeudet ja vapaudet, joita on perusteltu pankin tehtävien riippumattoman hoidon kannalta tarpeellisiksi. Pöytäkirja sisältää erityisesti määräykset toimivaltaisista tuomioistuimista ja välimiesmenettelystä, oikeudenkäyntiin liittyvästä koskemattomuudesta, omaisuuden ja varojen loukkaamattomuudesta, takavarikoinnista ja ulosotosta, toimitilojen ja arkiston loukkaamattomuudesta, varojenkäytöstä ja verovapauksista. Kolmas lisäpöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan vuonna 1963.
Suomi liittyi Euroopan neuvoston kehityspankin jäseneksi vuonna 1991. Tällöin pankin perussäännössä ei ollut velvoitetta liittyä erioikeuksia koskevaan kolmanteen lisäpöytäkirjaan. Myöhemmin vuonna 1999 pankin perussääntöön kirjattiin tällainen velvoite. Liittymisvelvoitteesta johtuen ulkoasiainvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että myös Suomi liittyy kolmanteen lisäpöytäkirjaan. Euroopan neuvoston sihteeristö ja kehityspankin johtaja ovat valiokunnan saaman tiedon mukaan myös kehottaneet jäsenmaita hyväksymään lisäpöytäkirjan.
Lisäpöytäkirjan sisältämien vero- ja tullivapauksien julkistaloudellisten ja muiden taloudellisten vaikutusten arvioidaan olevan hyvin vähäiset. Pankilla ei ole Suomessa toimipistettä eikä sellaista merkittävää toimintaa, josta olisi odotettavissa verotuloja, joten pankin verovapaudella ja tullivapauksilla ei olisi valtion- tai kunnallistalouden kannalta merkitystä. Pankin kannalta verovapaus voisi aktualisoitua lähinnä sen mahdollisesti Suomessa tekemien hankintojen ALV-vapautuksina.
Lisäpöytäkirjan erioikeudet ja vapaudet koskisivat käytännössä hyvin rajattua henkilöpiiriä Suomessa. Suomen henkilöverotuksen näkökulmasta erioikeuksia ja vapauksia nauttisivat Suomen jäsenet pankin hallintoneuvostossa ja johtokunnassa sekä suomalaiset pankin työntekijät. Tämän mietinnön antamishetkellä näitä henkilöitä on valiokunnan saaman tiedon mukaan yhteensä kolme.
Hallituksen esitys sisältää myös ehdotuksen varauman tekemisestä lisäpöytäkirjaan siihen sisältyvän välitystuomion vahvistamismenettelyn osalta (lisäpöytäkirjan 3 artiklan 2 kohta), koska se ei ole yhdenmukainen Suomen lainsäädännön kanssa. Suomessa säännökset vieraassa valtiossa annetun välimiestuomioistuimen tuomion täytäntöönpanosta säädetään välimiesmenettelylaissa, mikä puolestaan perustuu New Yorkin yleissopimukseen ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (SopS 7 ja 8/1962).
Valiokunnan saaman tiedon mukaan on erittäin epätodennäköistä, että lisäpöytäkirjassa tarkoitetun välitystuomion täytäntöönpanoa tultaisiin hakemaan Suomessa. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, että kansallisen lainsäädännön muuttaminen ja New Yorkin yleissopimuksesta poikkeaminen sellaisen tilanteen varalle, joka ei todennäköisesti milloinkaan toteudu, ei ole tarkoituksenmukaista vaan esitetyn varauman asettamista voidaan pitää perusteltuna.
Johtopäätökset
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa mietinnöstä ilmenevin kannanotoin hallituksen esitykseen sisältyvän lisäpöytäkirjan hyväksymistä ja varauman asettamista esitetyn mukaisesti sekä lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.